Kaldoaivin erämaa on yksi Lapin kahdestatoista erämaa-alueesta. Alue sijaitsee Inarissa ja Utsjoella, mutta tietön alue jatkuu myös Norjan puolelle. Kaldoaivi on Suomen suurin erämaa: sen pinta-ala on 2 924 neliökilometriä eli noin 57 prosenttia koko Utsjoen pinta-alasta. (wikipedia)
Ultrajuoksutapahtuma ilman huoltoa joka nurkalla, ajoittain puhelimen kuuluvuusalueen ulkopuolella, todellisessa erämaassa. Nousuakin olisi luvassa sekä seikkailua isolla ässällä. Tämä voisi todellakin kiinnostaa vaihtoehtona noihin massatapahtumiin. Speksit olivat hämärät, mutta paikka kiinnosti kokea joten nimi listaan. Tarkoitus oli mennä ihan Istrian satamailisen pohjilla, mut piti hieman yrittää painottaa juoksuun ennen säpinöitä. Tällaiset pitkät huoltovajaat jutut, kuten 24h rogat, olivat tutuksi tulleet mut pohjoisen Lapin erämaan tunnelma on oma lukunsa.
Matkaan valmistauduin hyvillä varusteilla ja en lähtenyt mukaan tuohon grammanviilaukseen vaan pelasin varman päälle. Osa tuntui lähtevän matkaan aika minimalistisella varustuksella. Se kyllä toimii, jos vauhti ei hiivu yhtään pykälää vaikka keli huononee. Itse tiedän et oma vauhti hiipuu aina pitkillä matkoilla. Mukana oli riittävästi enegiaa ja täydelliset sadevarusteet. Säätiedotus oli luvannut sadetta seuraavaksi päiväksi mut ajankohta oli summittainen. Tiesin kastuvani jossain vaiheessa kisaa, toki toivoin mahdollisimman myöhäistä sadetta. Pakkasin myös 80k huoltoon DrobBagin jonne sain ladattua kaikki tarvittavat kamat sekä maaliin kisan jälkeisen repun vaihtokamoineen. Alueesta oleva kartta oli hankittu ja gpx ladattu ranteessa sykkivään garmin kiekkoon varmuudeksi. Näin jälkikäteen reitiltä on vaikea eksyä, mutta toki mahdollista, se oli hyvin merkattu. Reittimerkkien osalta oli jotain vandalisointia tapahtunut kuitenkin ja tässä kohtaa itsekkin varmistelin gps sijaintia.
Matkalla oli 3 huoltopistettä noin 30k, 78k, 115k ja maali. Toki juotavaa tuolta saapi aika monesta paikkaa toki riskit siinäkin mutta tosi pienet. Itsellä oli mukana 2 x 0,5l pulloa sekä juomamuki, jolla saa nopeasti kauhaistua juotavaa matkan varrelta.
Yllätyksiä matkan varrella oli tiedossa, kun tapahtuma järjestetään ekaa kertaa. Tältä vaan ei voi välttyä, kun ei ole sitä historian tuomaa kokemusta.
Lähtöpaikalla oli hyvä paikallisen kylähölkän pöhinä. Pari paikallista ja loput olivatkin niitä jotka lähtivät matkaan taikka sitten huoltojoukkoja sekä tuttuja kannustajia. Siinä sitten vertailtiin millä varustuksella kukakin lähtee matkaan. Alun nousu oli lähes olematon verrattuna aikaisempiin koitoksiin. Alkuun oli toki saatu sellainen kunnon kelkkauran rytö joka oli lyhyt. Sen jälkeen matka jatkui tietä pitkin 15k, josta vajaa puolet oli asvalttia ja loput hiekkabaanaa. Tällä pätkällä vauhti karkasi hieman mut mikäs siinä oli rallatellessa. Matkahan on ihan alussa ja sisulla sit loput.
Arvelin että meidän edellä oli noin kymmen ultramatkaajaa. Tämä sitten varmistui tuolla ekalla huollolla, kun kyseltiin ollaanko jo ihan vikoja. Sijoitus oli ihan odotettavissa kun tapahtumaa ei turisteille suositeltu ollenkaan, toki mitään vaatimuksia ei ollut. Matkattiin 2+2 porukassa alun tiepätkän jälkeen. Oma kello kertoi vauhdin olevan ihan hyvää, joten tarvetta suurempaan vauhdin lisäykseen ei ollut. Fiilis oli hyvä ja aurinkoa sekä maisemia ihailtiin. Oletin maaston muuttuvan mäkisemmäksi tuolla aakealla tundralla mutta toisin kävi. Vaikka reittiprofiili lupaili mäkeä niin juosta vaan piti. Ihan pahimmat nyppylät käveltiin ja joskus ihan muuten vaan et jalat saa hieman vaihtelua. Mun juoksu harjoitukset olivat enempi teknistä tekemistä kartan kanssa umpimetsässä tai sitten satunnaisia lyhyitä työmatkoja. Ehkä mökillä muutaman kunnon tasasen juoksu rykäsyn olin tehnyt. Siinäkin tuli 30km / 500m nousua eli kaltevuuskulma oli huomattavasti suurempi kuin tässä.
Tuolla aakealla laakealla ylämaalla oli hieman vaikea hahmottaa minne reitti menisi seuraavaksi ja mille nyppylälle noustaan. Puuton maisema toki oli hieno ja vain satunnaisia käppyrä koivuja havaittiin. Jossain ei missään oli pieni mökkikylä ilmeisesti poromiesten majoja. Yksi isompikin rakennus nähtiin kaukaa mutta se jäi arvoitukseksi mikä se oli kun reitti kaarsi tuolle lyhyelle poluttomalle uralle. Vastaan taisi tulla 3 vaellus ryhmää eli hieman hiljaista tuolla reitillä oli. Kukaan ei mökeistään uskaltanut tulla ulos katsomaan mitä ihmettä nyt tapahtuu.
Noin 4 min tauko ekassa huollossa, jossa tunnelma oli hilpeä. Paikka oli eeppinen ja jotenkin outo keidas ei missään. Söin yhden suolakurkun sekä banaania, joka oli melkein kypsää. Sukaatakin meni kivasti ja vähän sipsejä. Pullot täyteen nestettä. Alussa ei noita juomapaikkoja osunut kivasti kohdalle ja vauhti oli kovempaa, joten nestettä kului eikä ehkä tullut tarpeeksi juotua.
Noin 10 min huoltotauko 78k toisessa huollossa, jossa oli oma K-marketin muovikassin vetoinen dropbag. Otin energiatäydennyksen reppuun ja söin geelin sekä Mikon kanssa jaoimme olut metukka sekoituksen. Roskien tyhjennys paikan roskapussiin sekä ihmettelyä mitä sitä pitäisi oikeen tehdä.. kunnes lopulta tajuttiin että pakko jatkaa matkaa ettei jumi pääse iskemään. Keli oli viilentynyt ja vettäkin oli ripautellut mukavasti jo. Tämä tiesi pitkää 53k pätkää loppuun, jossa olisi vika huolto noin 115km paikkeilla. Matka tänne oli mennyt ihan hyvin, joten oletus oli et loppu menis ihan sipsakkaasti. Tämä tylsyyttäkin tylsempi sama maisema alkoi takomaan aivoja jo sillä lailla että kun tiessä oli mutka niin se oli kohokohta ja mainitsemisen arvoinen asia. Nyt ei mennyt enää putkeen ja kivikkokin tuolla tasaisella uralla alkoi tökkimään. Piti ottaa lätäkkö vasemmalta suo oikealta ja kivet alhaalta.. pakko jatkaa matkaa ni kyllä se siitä.
Jokien ylitys oli melkoinen kokemus. Olenhan saman tyylisiä ylitellyt ihan omilla lenkeillä sekä roga kisoissa, kun on ollut pakko rämpiä jonkun vesistön yli. Vesi oli yllättävän virkistävää jaloille eikä aiheuttanut mitään ongelmia. Sauvoista oli hirmu hyvä apu joen ylityksessä. Gopro:ta ei voinut pitää kuvaamassa koko aikaa kun kivet olivat liukkaita. Onneksi kirkkaan veden läpi näki mitä jalan alla tulee olemaan. Jonnekkin sinne kivien väliin jalat menivät ja yli siitä kohtaa missä kivet olivat eniten pinnassa ja virtaus vähiten voimakas.
Huollon aikana oli myös viileys laskeutunut kroppaan eikä sillä ollut kovin lämmintä, kun vettä tuki kokoajan lisää. Toki sadetakki oli ollut huollosta jo päällä ja lopulta oli luovutettava kolmen joen ylityksen jälkeen ja laitettava sadehousut sekä käsineet. Tämän jälkeen olo oli ihan lämmin. Jalat hieman pökkelöt. Samalla sauvat repun takana olevaan pussukkaan ja pientä hökä hökä hölkkää. Oikea polvi tai sen jänne lihakset olivat saaneet jotain kipeetä ja kylmää. Oli jo tuntunut pidemmän aikaa, mutta extra kylmä puudutti hyvin ja matka jatkui. Oikeestaan suuremmat ongelmat polven kanssa tulivat vasta maalissa kun liike lakkasi sekä mistään vessasta tai suihkusta ei löytynyt kylmää juoksevaa vettä. Eikä "ensiapuryhmällä" ollut kylmäpussia. Onneksi sain sentään hieman kylmägeeliä kuvaajalta maalissa, kiitos!
Vikalle huollolle tultaessa oli maassa paljon luita sekä hirmu kiva mädänneen lihan haju. Se ei yhtään lisännyt ruokahaluja. Energiaa oli riittävästi mukana mut juotavat piti ottaa täytenä mukaan. Tähän saakka olin pärjännyt hyvin tuolla 1l per legi kun tankkasi jokaisessa purossa 1-3 mukillista vettä. Tämä toki aiheuttaa sen ettei tule kunnolla noita suoloja, joten pari kertaa piti syödä suolaa extrana ettei vesi jää hölskymään ja imeytyminen tökkää. Urkka juoma olis ollut parempi mut nyt mentiin tällä kun tilanne vaati. Tehokas juominen aiheutti sen et sai olla kusella koko ajan. Melkein pitäs laskea tuosta gps käppyrästä montako kusitaukoa sitä tulikaan pidettyä!
Mikolle kiitokset kumppanuudesta. Maaliin tultiin käsi kädessä ja sama sija saatiin kuin saatiinkin :)
130,2km 19h 41min
keskivauhti 6,6 km/h
keskisyke 113 (-1 koska optinen mittaus ei oikeen toimi)
Nousu 1949m Lasku 1795m
5 pistettä plakkarissa
Ja bonuksena video niille jotka jaksoivat selata tänne saakka klik
