sunnuntai 25. huhtikuuta 2021

Markkasen Maraton

Keikkojen keikka josta kukaan ei selviä! Pienen lusimisen jälkeen yleensä ajatukset alkavat kehittyä ja uusia keikkoja on hyvä pohtia kaltereiden takana. Samalla miettiä mikä onnistui ja missä olisi parantamisen varaa. Yleensä varustuksessa on ollut puutteita jos keikka on kussut heti alussa. Tälläkin kertaa monelta keikka jäi lyhyeksi ja lopulta kaikki jäivät kiinni nilkkapantojen tietovuodon takia. Onneksi moni käytti taitelijanimeä ja lyhyen kuulustelun aikana ei ehditty ottamaan sormenjälkiä. Huhu kertoo että porukka on painunut maanalle joten lienee turvallista avata tilannetta konnien-abc tiedotteen muodossa.

miks just keikkapäivänä ? 

Kuinka valmistautua keikkaan edellisvuoden kokemuksen perusteella, homma pitäs olla helppo nakki. Kevyt reppu ja ei mitään turhaa mukaan ja täydellinen optimointi vain pilaa keikan. Kelin ollessa täysin vastakohta edelliselle vuodelle varauduin kaikkeen ja keikkakassissa oli varusteet vaikka 24h rykäykselle. Toiseksi kaverini PPP (Pommihemmo) oli jäänyt kiinni lapissa tarkemmin Aakenuksen kahvilan liepeillä sokerimunkin kavalluksesta joten nyt piti tää keikka hoitaa omin neuvoin. Toki tiesin matkalla on kovia hemmoja joten arvelin apua löytyvän tarvittaessa.


Tungin tarkkailulaitteen reppuun ja varmistin tiirikat on mukana, sitten suuntasin hautajaiskulkueen perään saatujen ohjeiden mukaan. Seurasin merkittyä reittiä ja hämäys nauhojen takia homma alkoi hieman epäilyttämään jo alkumetreillä. Lopulta eka kätkö löytyi ja pakkasin naamarin piiloon kun virkavalta oli nyt harhautettu. Kompassilla suunta kohti lähintä kätköä ja pian sain lisävinkkejä Jerryltä. Matka jatkui leppoisasti ja fiilis oli hyvä. Vettä tihutti ja se sotkisi koirien vainun hyvin joten mitään hätää ei pitänyt olla.

kuva: Pasi Flinkman

Tiheässä kuusikossa oli yllätys, numerolukko ja mulla oli vain tiirikat mukana muttei stetoskooppia. Kirosin mielessäni mutta tiesin ratkaisun vain hieman pitkittyvän joten kävin poimimassa muut kätköt ja palasin toistamiseen varma tieto mukanani. Annoin kanavalla myös vinkin tilanteesta mutta joku vaihtoi väärän kuvan mun postaukseen ja paljastumisen pelossa en voinut käyttää radioyhteyttä tilanteen korjaamiseen. Lopulta vain yhden puun luota (niitä oli tsiljoona) löysin 3:nen pakosuunnitelman. Se näytti järkevältä mutta koukkua siitä tulisi eikä apuja ollut lähistöllä.


Tähän asti vain yksi kätkötarvike oli puoliksi ollut lumenalla joten mielestäni homma olisi helppo hoitaa tossulla kuntoon kun pääsee vain kunnon tieuralle. Sitten tuli mutkia matkaan ja kiipeilyreitin taso 6b tuotti todellakin vaikeuksia raesateen muodossa. Olin jo luovuttaa kunnes lahjapakettin vinkki löytyi kuusen alta. Onneksi olen harrastanut tätä aikaisemmin niin en heti luovuttanut. Kuva-arvoituksen, kiipeilyn ja turvallisen louhikossa liikkumisen jälkeen olen raportoinut tilanteesta konnien työsuojelulautakuntaan.

Kirjahylly, ihan tavallinen olohuoneesa mutta skutsissa se tarkoittaa kallioleikkausta, jyrkkyys ajoittain negatiivinen. Täältä kapeasta kallion halkeamasta vinkki lopulta löytyi ja hirvitti taas keikkua kielekkeellä. Salomonin tossut eivät ole kovin luotettavat ja suunnistusnastarit jätin kotiin, joista olisi ollut apua monessa paikassa. Edellisen viikon kuivuus ja aurinkoinen keli oli tipotiessään.


Seuraavaksi laitoin tossua toisen etten reilulla tiekierrolla jotta kone jotenkin lämpenisi. Sormet olivat jo hieman vettyneet ja kuivasta oravasta ei löynyt yhtään kuivaa kohtaa. Varmaankin voitte kuvitella miltä näyttää uitettu kissa. Mieli oli korkella ja sain vähän kuvattua todistuaineistoa. Yksinäisen tiepätkän jälkeen kätköllä oli taas kuhinaa. Köydestä olisi ollut apua mut ilmankin pärjättiin.


Juomarastilla kaivoin salaisen aseen repusta ja vaihdoin kuivat vaatteet päälle toki trikoita en vaihtanut. Söin ruisleivän, johon karhumuori oli laittanut paksulti metukkaa. Kädet tärisi ja 15 min huoltotauon jälkeen tossulla ukko lämpimäksi. Tässä vaiheessa kiitin hyvää varustevalintaa ja nuotiota ei tarvinnut vielä sytyttää. Sehän olisi voinut paljastaa olinpaikkani. Lähtiessä BC:n kannoille huomasin että tossujen kiristys oli unohtunut ja sen jälkeen tuntuma maahan parani huomattavasti.


Tässä kohtaa oli selkeetä ja nopeeta reittiä eikä mäkiä ollut juuri yhtään. Painelin hiipien seuraavaan kartanvaihtoon kätköjen kautta ja lopulta pääsimme rantapalmujen luo. Piti tässä ottaa hetki aurinkoa kun keli oli niin hyvä eikä varpaatkaan yhtään kastuneet (kiitos vedenpitävien sukkien). Varusteet on kaiken a ja o ja huhyn mukaan porukka olis jättänyt jotain olennaista dropbagiin. Ajattelin että paha virhe kun ei yhtään tiedä monen kukkulan ja suon kautta tässä pitää vielä mennä. Matkaa piti jatkaa ettei nahka pala.

kuva: Pasi Flinkman

Nakkikioskilla törmäsin keskusjärjestön kaveriin ja kuulemma uusi nilkkapanta on tulossa. Otin tietty hodarin kaikilla mausteilla ja 2dl maidon. Unohdin jättää reittijäljen paljastamat harhautus kartat nakkikioskille tuhottavaksi mutta vaihdoin ne uuteen nilkkapantaan seuraavalla bussipysäkillä. Piemeys oli ottamassa valtaa ja samalla kuin kaivoin lampun esille niin jemmasin tupla träkkerin reppuun (tietenkin alimmaiseksi jotta signaalin tarkkuus heikkenee).


saaliinjako

Nyt alkoi yöjalka maistumaan ja selkeitä maamerkkejä seuraten kirjalta toiselle. Välillä metsästä kuului ääniä kun etsijät olivat kannoilla mutta harjaukset toimiva kuin junan vessa. Tässä vaiheessa uusi gps salanimeni toimi hyvin ja pääsin aina pakoon. Löysin pari konnaa ja yhdessä matkasimme sujuvasti. Lopulta otin kartanluvun haltuun ja kompassisuunnalla ja parilla tarkastuksella olimme lähestymässä isompaa kätköä. Tällöin saimme puhelun että meidät oli paikannettu ja nouto olisi dropbag rastilta, joka oli ihan käden ulottuvilla.

niinpä


Etenin lopulta ~64km /12:34:xy noususumman ollessa 1635m - DNF
Puhelimesta loppui vain kerran akku ja sain sen ladattua lopulta täyteen ennen paljastumista.
Karkkia meni pussillinen, ruisleipä, juotavaa noin 2,5l sekä useita suklaa patukoita.
Ojaan pulahdin tossujen kanssa kerran ja toisen kerran piti tossuja putsata ohjanpohjalla jotta jälkikoirat eivät pysy perässä (ilman verdenpitäviäsukkia).
Neljällä tassulla joutui etenemään lukuisasti.. 

Linkkejä:
GPS seuranta
Blister Brothers