Mammuttimarssi 100k

Tähän seikkailuun lähdettiin fiiliksellä hakemaan ne puuttuvat 2 UTMB pistettä sekä antamaan Mikalle ikimuistoinen kokemus pitkistä matkoista. Taisi niellä madon koukkuineen ja hurahtaa ihan täysillä tähän hullutukseen mukaan. Varmuudeksi päätettiin lähteä matkaan eri joukkueilla, kun näistä pitkistä matkoista ei koskaan tiedä mitä matkalla voi tapahtua. Tällä minimoitiin riskit ja toisaalta mulle sellainen leppoisa vauhti ei olisi mikään ongelma, koska liikun yleensä mukavuusvyöhykkeellä. Toki pitkiä matkoja ei koskaan pidä pitää pilkkaanaan, kun se sitten osuu omaan nilkkaan.

Ennakkotunnelmat olivat hyvät ja fiilis oli jo katossa, kun pääsimme ilmottautumisalueelle. Varmistin vielä oman tekstari "CheckIn":n sekä vaihdettiin reittisuunnitelmia Tommi.L.n kanssa. Jussi tuli mun kyydissä kisapaikalle ja alkoi piirtelemään reittiä Tommin säestyksellä. Itse sain meidän karttoihimme Tommillta varmistukset, että olin valinnut optimi reitin lähes kaikilta osin. Pienillä korjauksilla homma saatiin pulkaan ja tankkasin 1l mustikka juomaa, baanaani-rahkan sekä yhden irto lihiksen, nam!

Omat kartat olivat noin 1:41k+ skaalalla joten varaksi otin puhelimen lisälaturin mukaan, jotta voin tarvittaessa käyttää Oruxmaps ohjelmaa suomen maastotietokarttojen kanssa lisäpaikantimena reissun aikana. Tämä toimikin erittäin hyvin jo 1. välillä kun ajauduttiin johonkin hemmetin pöheikköön, kun liian aikaisin hätäiltiin vasemmalle ylös. Noista reiteistä enemmän löytyy täältä http://www.rastit.fi/306/ ja voin vähän muutamia paikkoja valoittaa tämän matkan aikana.

Alussa meitä oli hieno jukolan valomato, joka seurasi meitä melkein uintirastille saakka. Tämän meidän ryhmän koko oli 7-8 joka supistui 3 hlöön lopulta kun osa matkalaisista oli 50k:lla ja toiset menivät nopeempaa ja toiset hitaampaa. Yritin välillä vaipua omaan transsiin ja välillä heittää ilmaan jotain höpinöitä etteivät metsän eläimet säikähtäisi meitä liikoja. Monenlaisia hienoja tarinoita oli ja reissu oli upea kaikin puolin kaikkine säätöineen ja "tikkana" pöntölle tultiin rastille kuin rastille.

Pelottava uintirasti oli yön kohokohta jossa punnittiin jyvät akanoista. Kuvittele; olet sysimustassa yössä ja näet vihreän lainapeitteen. jossa on sikin sokin heiteltyjä pinnalta ihan jääkuurassa olevia pelastusliivejä. Tulet paikalle ja otat kaikki vaatteet pois ja laitat jääkukkaisen pelastuliivin päällesi ja luulet lähteväsi n30m uintimatkalle lähes +4 asteiseen veteen. Saavut kalliolle veden läheisyyteen ja seuraat narua syvälle veteen ja käyt morjestamassa 2:ta muovipurkkia siten että jalat liukuvat kalliota pitkin kunnes ne sutivat tyhjää. Pidät narusta kii ja hilaat itsesi takasin ihanalle maan kamaralle. Tästä jatkat omalle repulle ja ihmettelet miten se näin helposti kävi. Toiset jopa tekivät saman tempun kahteen kertaan kun kuulemma niin mukavaa se pulahtaminen oli. Toki mahtavasti se piristi vaikkakin sormet meni ihan kohmeeseen.

Kuva: Jari Birling

Teknisiä ongelmia meinasi tulla puolenvälin paikkeilla kun vettä ei löydetty Tammisaaresta ja tarkistuksen jälkeen päätettiin jatkaa matkaa käymättä ea-polilla. Pelattiin upporikasta rutiköyhää joka lopulta ratkesi Kakkuvuoren Kompassin haukan näköön höystettynä tarkalla etiäisellä. Matkalla nähtiin monia kivoja puroja ja mutaisia ojia joista juotavaa saisi hädän tullessa koska matkassa oli 4x vedenpuhdistus tabuja jotka riittääisivät 4 litraan. Tulimme Snappertuunaan ja jotenkin oltiin jo katseltu talojen sadevesi ämpäreitä, josko niissä olisi ollut hokuttelevan näköistä vettä. Sekä pihojen kaivoja etsitty otsavalojen kanssa ilman onnea. Tässä pienessä kylässä oli koulu ja siinä jotenkin vain oikealta kävi kutsu ja hihkaisin, että odotelkaa tarkistan yhden jutun. Zoomailin H7 valokeilalla seinää ja sitten silmiini osui toivottu muoto. Tulin lähelle ja näin jopa sen puutarhahanan erikoisavaimen roikkuvan ketjussa ja kokeilin hanaa. Vettä tuli, Yes! Hei, täältä saa vettä nyt tuli tankkaustauko ja juomarakot täytettiin ääriään myöten joka varmasti riittää loppumatkaksi!

Toinen hauska valoilmiö koettiin kun näimme Karjaan ABC aseman valot jotka loimottivat lähes horisontissa ja tiesimme välissä olevan järven mutta silti se näky vaan harmitti kun tiesi että mitä kaikkea makoisaa sieltä saisi mutta niin lähellä mutta kaukana. Jotenkin se näky vain jäi jumiin verkkokalvolle ja siellä se sitten kummittelee aamun tunneilla.

On se vaan Rock! Tämä keikka onnistui yli odotusten ja meno oli niin helppoa, että lähes nauratti, joskin ei kuitenkaan. Jaloissa ei ole yhtään mitään jumia eikä kolotusta. Yhden ainoan kerran karttaa lukiessa tiellä jalka ajautui kuopan reunalle ja se keikaus säikäytti hetkeksi, mutta onneksi selvittiin säikähdyksellä. Tällaisessa reissussa jos nilkka pyörähtää niin se voi olla siinä ja keskeytys taulussa saman tien. Toki hieman lopun sateesta johtuen jalkapohjiin ehti kertyä märkyyden aiheuttamaan vaivaa, mutta sehän ei ole mitään. Yhtään näin helppoa 100k reissua ei ole tullut tehtyä. Oli sopivasti metsäpätkiä ja vaihtuvaa maastoa joskin tietä oli ehkä paikoitellen liian paljon mun makuun mutta se on tämän tapahtuman luonne.

Tyylinäyte A3 16:9 zoom kääntökartta:

Valitut kuvat klik

Järjestäjien sivut klik