Reitin varrella näkyi satunnaisia koiran ulkoiluttajia. Yksi oli yöllä sen verran sivumyötäsessä, että sen koira meinas syödä mut, mutta haukkuen totesi mun olevan jo liian ylikypsässä kunnossa. Siinä olis ollut hyvä keskeytyksen paikka. Yhden valkoisen metsähiirulaisen kanssa juttelin louhikkojyrkänteen alla ja toivotin sille hyvät joulut. Loput nähdyistä olennoista olivat henkimaailman velhoja ja tonttuja. Pelko ei hiipinyt kertaakaan puseron alle.
Muistaakseni 3 kierroksella esittelin reittiä kilpailun ulkopuolisille ja Jouni taisi mielessään tuumata et hullun hommaa ku luisteli suunnistuskumppareilla mun perässä kierroksen. Emäntäkin vakuuttui kierroksen jälkeen et ei ihme ku ukolla on puhti loppu ja puheet ovat painokelvottomia. Oli yksinäisiä kierroksia ja välillä joku meni edellä hyvänä veturina. Jos haluat tehdä kaverille ikimuistoisen jäynän niin tämä on juuri sopiva sellaiseen.
Ekat 10 kiekkaa meni reilulla vauhdilla ja silloin tiesin etten pääse tätä maaliin. Asetin itselle tavoitteen puolet kierroksista ja se siitä. Keskikroppa ei pysynyt kasassa ja maha tukossa. Mikään ei juuri maistunut mutta pakko oli tankata energiaa, koska muuten homma loppuu siihen paikkaan. Taivalsin kuin mustassa tunnelissa kierros kierrokselta eteenpäin. Kaaduin muistaakseni ainakin 3 kertaa niiden kalliohalauksien päälle. Yhdellä kerralla otin jopa olkapäällä tukea kun jyrkässä rinteessä se mahdollista oli. Onnea mukana kun mitään kiviä ei osunut siihen kohtaan.
20 kiekkaa kasassa ja muutamia oli jo nukkumassa niinpä minäkin oikasin lattialle hetkeksi huilaamaan. Nukuin varmaan reilu 10min sekä tankkasin palautumisjuomaa sekä palautusoluen jolla sain jalkojen jumit helpottamaan sekä ylävatsalihasten krampin hellittämään. Palautteluun meni kaikenkaikiaan 1h 45min jonka aikana vaihdoin vaikki vaatteet paitsi kompressiosukat ja alkkarit olivat pelittäneet hyvin eikä niitä tavinut vaihtaa.
Aamulla uudelleen liikenteeseen lähdössä ajattelin mennä vielä 10 kiekkaa ja sitten 30 olis ihan maksimi mitä mun surkeilla jalkavoimilla voisi päästä. Olin ollut vasta puolivälissä ja aikaa oli siihen mennyt 10h sekä alussa vauhti oli yltiöpäistä. Tähän päälle ylipitkä tauko. Olin tosiaan kisaan lähtiessä antanut itselle aikatavoitteen 20h kierretään ja se siitä. Jotenkin mut vaan pakotettiin takaisin kierrokselle ja hulluna sinne lähdin. Ajattelin kerroksilla että palautuminen tästä vie ainakin 1-2 kuukautta ja kortteleilla ei tossu kulje.
Jotenkin se 30 kiekkaa tuli täyteen ja samoihin aikoihin kerrottiin että tulee vielä yksi extra kierros, koska tulostusvaiheessa virallisen tulostaulun virhettä ei ollut huomattu. Nauruhan siitä pääsi ja sisun puute meinasi vallata mielen. Jalat olivat ihan surkeessa kunnossa mutta jotenkin ne vaan veivät eteenpäin. Välillä oli tylsää ja musiikkia olis kaivannut. Normaalisti kun menee kartan ja kompassin kanssa niin siinä on tekemistä. Tässä vaiheessa kierroslaskukin muuttui muotoon 9:lla, 8:lla, 7:lla..
Pikkuhijaa auringon valon valaisemilla kallioilla ajatus hiipi mieleen, jos ei käy hullusti voisihan sitä ryömiä maaliin. Keskipäivän ruoka myös paransi mieltä hirmusti ja se maistui siihen väliin ylihyvältä. Tätä taistelua käytiin mielen syvissä sopukoissa. Kävin kyllä yhdellä aamun kierroksella lannoittamassa pellon reunaa joka kevensi oloa kivasti. Lisäksi kierroksen pituus mahdollisti uuden kierroksen aloittamisen kynnyksen matalalle.
Pimeys laskeutui lyhyen päivän valon jälkeen. Valoisia kierroksia tuli 6 tunnin aikana noin 10. Eli kun mielessä laskin 10k-5h + 10k-5h + 10k-6h plus siihen hidatuminen niin maalissa olis reilun 24h tunnin kuluttua. Vatsalihakset olivat ihan jumissa jalkojen lisäksi ja nouseminen ja laskeutuminen vaikeutuivat kierros kierrokselta. Lukemat 5,4,3 tuntuivat lämmittävän mieltä ja koko reissun ajan oli ollut kuuma. Nestettä oli kulunut paljon kuten suolaa myös. Silti kaveri hohki kuumuutta vikoilla kierroksilla. Niille vikoille kiekoille myös annettiin tehtäviä eli piti löytää viha-rakkaus reittiin ja tuoda se mukana maaliin.
Korjattu loppuruno: "Tämä on Polkujen Tukkija ja Tukijen Antaja"
Matkalla mietin et mitä se vois olla ja kivet tuntuivat tylsiltä. Ajattelin enemmän sellaisen vartauskuvallisen yhdistelmän. Mänty puu joka oli ollut hidasteena jokaisella kierroksella ainakin 2 kertaan poikittaisen puun muodossa ja toisaalta se antoi tukea ja turvaa monta kertaa kierroksella tukemalla meitä monessa pahassa laskussa. Niinpä päätin sen alkulähteen ikuistaa eli vehreän oksan joka antaa männylle elämän keräämällä auringon säteet itseensä.
Merjan kuvat täältä klik (muutama kuvista on järjestäjien ja mun)
Kiitos!
Epilogi:
Tämä oli loistava tapa viettää nimipäivää, mutta ehkä ensivuonna helpomman kaavan mukaan. Rata oli järjetön, ainakin mieltä järkyttävä, joten ehkä jonkun treenin siellä vois fiilistellä, kun palautuminen on saatu päätökseen. Jaloilla pääsee jo portaat ylös ja alas, mutta viikko sitten tullut holvikaaren päällä oleva kipu on palannut. Se ehkä tuli 2/5 Aktian 10km kisasta, jossa verratkin juoksin kisakengillä. Hieman turvoksissa varpaat ovat ja vain yksi rakko!
Voittajan blogissa lisää tunnelmia! Sekä Järjestäjien sivut ja Jannen Twitter kisaseuranta.
- ultrajameksen blogissa kivoja tarinoita
- astanblogissa lisää tunnelmia
Niin ja todennäköisesti tuo männynhavu, joka oli mun viimeisen kierroksen löydös, korvautuu jollain sopivalla männyn läpileikkauksella, johon tämä kultainen "Sysikallio100 Finisher" plagaatti voidaan kiinnittää. Sen verran kova juttu tämä oli että sanat loppuvat tähän.
Maalissa 100km / 7600m+ ja nolla UTMB pistettä :-)
Prologi linkki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti