Champex - Cabane de Mille 15km +d1700m -d708m
Heti Champex:sta lähdön jälkeen tuli kuuma ja sai ottaa hanskat, buffit ja ohuen takin pois. Jotenkin sitä luuli, että tämäkin yö olisi tuulinen ja viileä mutta ei. Ilma suorastaan oli paikallaan ja tänä yönä oli lämmintä. Matka jatkui kivasti Orsières laaksoon. Matkalla vettä juotiin lennossa vesipisteistä sekä seikkailtiin toisen tiimin kanssa katuvaloilla valaistuja katuja. Tiedossa kuitenkin oli loiva tunkkaus Mont Brule kautta Mont Rogneux:lle 3084m. Toki matkalle osui hyvä vuoristomaja loistavine ruokine Cabane de Mille. Täällä tapasimme JMP joukkueen ja Janne kehui menua.
Matka Millen majalle oli jotenkin usvainen ja ilmeisesti en herännyt ollenkaan. Toki kokoajan edettiin ilmeisesti ihan hyvin. Tavallaan tästä hommasta alkoi tulla rutiinia ja jotenkin etapit alkoivat edetä hitaan varmasti ja oma mieli harhaili asiasta toiseen. Välillä sitä vain oli ja katseli pimeyteen tai kaukaisuuteen. Majalla Mikko ja minä tilattiin menu ja Juhalla kuulemma oli maha täys joten meni hetkeksi lepäämään. Saatiin soppaa ja riisiä kanan kera oikeen jättiannokset. Juuri ja juuri jaksoin syödä kaiken, kun kuuluisa PTL-pasta oli liikahtanut hivenen suoliston suuntaan. Juha hotki Mikon tähteet parempiin suihin kun loppu ei kuulemma enää uponnut. Tämä oli sellaista pakkosyömistä.
Cabane de Mille - Mauvoisin 19km +d1527m -d2125m
Valonkajo näkyi jo horisontissa eli lamput majalla reppuun ja matka jatkui kohti korkeuksia. Ylhäällä olisi hyvä olla mahdollisimman aikaisin ettei kuumuus ehdi korventamaan etelärinteellä samoavia seikkailijoita. Mahat täynnä mäkeen nautiskelemaan. Hypittiin kivikossa, välillä oli isoja epävakaita kiviä ja taas välillä pientä muhkurikkoa, josta Hoka Hokat nauttivat. Tässä täytyy myöntää että on se vaan kelpo tossu näihin kivikkoihin. Roxneux harjanteella, jos sitä nyt siksi voi kutsua, oli tarkkoja GPS suunnistustehtäviä ja pitkiä hiljaisia hetkiä. Itse mietin miten tästä lopusta oikeen kukaan pystyy selviämään, vaikka olimme kuitenkin hyvin edenneet, niin vielä tolkuttomasta matkaa jäljellä. Jotenkin tästä kehkeytyi sellainen puolivälin taistelu etapit, jotka vaan piti vääntää ja vääntää.
Jossain näillä main tuumasin, että UTMB meriitillä tähän PTL kisaan voipi pyyhkiä peppua. Sillä, että on läpäissyt tuon maagisena pidetyn kisan ei ole tehnyt yhtään mitään. Jotenkin tämä PTL on ihan eri planeetalta ja niin erilainen ettei mikään kisa pysty sinua siihen valmentamaan. Onneksi meillä oli nyt kasassa monipuolinen tiimi, jonka päämäärä oli jatkaa reittiä niin kauan kunnes maali saavutetaan tai meidät liputetaan sivuun.
Kuumuus oli saavuttanut meidät ja iski entistäkin kovemmin. Noin keskipäivän tienoolla tuntui siltä kuin joku olisi ottanut kehon tehoista puolet pois ja jättänyt lihakset sätkimään alitehoilla. Lippalakin kastelu auttoi hetkeksi. Itsellä oli myös niskat sen verran jumissa ettei uskaltanut enempi ukkoa kastella. Sauvat olin lyhentänyt alun 115cm -> 106cm joka tuntui helpottava oloa. Mäkien tunkkaaminen taivaista polviin ei jättänyt ketään kylmäksi.
Refuge de Panossière 2641m
Maja tarjosi viileää varjoa, kuvaus sessiota kuvattavana sekä kuvasin itsekkin hieman henkeäsalpaavaa siltaa. Kohokohta kuitenkin oli tupla espressot mustikkapiirakalla. Keskeytin isäntien punaviini lounaan, kun nöyrästi kyselin purtavaa. Vedettiin aika levotonta juttua jota kuvaaja seurasi herkeämättä. Piiraiden syönti hetkeksi keskeytyi kuin järjestäjien GPS laite alkoi piippaileemaan ja siihen tuli joku "test" viesti. Vastattiin siihen että "ok" ja makosteltiin piiraat loppuun. Toki toivottiin että olis tullut joku reittihelpotus mut ei käynyt vielä säkä. Taas oli aika jatkaa matkaa ja seuraavaan mäkeen.
Tässä mäessä nähtiinkin melkoinen taistelu näytös, kun Juhalle tuli hätä mutta vitkutteli ja vitkutteli. Välillä pidettiin pieni tauko ja jatkettiin matkaa. Viimein kun päästiin huipulle ja/tai harjanne, mistä noista enää tietää, niin Juha ilmotti että nyt tulee. Hirmu kiireellä paineli kiven taa ja pian varpusparvi olikin jo ilmassa. Me Mikon kanssa nautiskeltiin maisemista ja hihiteltiin. Hyvähän se on että suoli toimii mut taidettiin olla koko porukka sen verran väsyneitä että pienetkin juttut lähtivät lapasesta.
Tällä harjanteella myös yksi lumiosuus oli pehmentynyt liikaa ja petti pahasti Mikon jalan alla, mutta onneksi siitä selvittiin säikähdyksellä. Matka jatkui hieman varovaisemmin muutamilla lumiosuuksilla. Pian matka jakui alamäkeen ja sitä piisaa ja piisaa. Alhaalla oli tiedossa ruokaa ja lepohetki. Matka vaan oli pitkä vaikka päämäärä näkyikin alempana laaksossa ja valtava patokin välillä näyttäytyi.
Lopulta Life Base of Mauvoisin, jossa tietenkin PTL-pastaa ja soppaa sekä paikallista Vicyä sekä unta kuulaan. Täällä tarkoitus oli nukkua hyvin, mutta lopulta kun pääsimme erilliseen nukkumahuoneeseen niin ylimääräistä meteliä tuli sen verran, että herättiin hieman aikaisemmin. Arvelen, että unet jäivät johonkin pariin tuntiin. Huoneessa oli vessa, mutta se vain järjestäjen käytössä ja alhaalla oli meidän vessa jonne joutui kapuamaan ikkunasta huojuvien tuolien kautta, kun oven lukko ei jostain syystä auennut.
Pakattiin kimpsut ja tankattiin vielä soppaa ja PTL-pastaa ja juotiin varastoon nestettä sekä tankattin juomavarastot aika täyteen johtuen tulevasta pitkästä osuudesta.
Pakattiin kimpsut ja tankattiin vielä soppaa ja PTL-pastaa ja juotiin varastoon nestettä sekä tankattin juomavarastot aika täyteen johtuen tulevasta pitkästä osuudesta.
Mauvosin - Refuge Champillon 30km +d1557m, - d1156m
Tämä flat osuus alkoi tunneliseikkailulla joka johti tunnelista toiseen ja taas uuteen tunneliin. Kylttejä oli ja GPS ei toiminut tunnelissa niin paineltiin Roadbook ohjeiden mukaan ja yritettiin ymmärtää kylttejä. Onnistuttiin hyvin ja lopulta päästiin järven länsipuolelle avoimeen maastoon ja taivallettiin hitaan rauhallisesti askel kerrallaan eteenpäin. Matkalla tehtiin useita tyhjennystaukoja ja ihailtiin maisemia sekä paikallisen karjatilan maidon kylmennys systeemiä sekä heidän iltatoimia. Hämäryys alkoi taas saavuttaa meitä.
Noustiin rinnettä ylös ja arvoimme pääsemmekö rajalle ilman lamppuja. Kuitenkin tässä hämärtyvässä illassa Mikko näki jonkun hahmon rinteessä. Arvuuteltiin onko se ihminen vai ei. Tähän mennessä silmät näkivät jo vaikka mitä mielikuvituksen tuomia hahmoja ja kuvioita. Hahmo kuitenkin lopulta piirtyi istuvaksi ihmiseksi joka oli puettu lämpimästi. Hänen kaverinsa seisoskeli hieman neuvottomana vieressä. Kysyimme mikä hätänä ja kaveri kertoi ettei jaksa enää yhtään. Luettelimme muonavarastoista kaikkia herkkuja ja kysyttiin mikä maistuu. Ei kuulemma mikään maistu ja suolaakin on otettu. Emme voineet muuta kuin toivoa, että kaveri pystyy syömään jotain ja lähdimme jatkamaan matkaa, kun paikalla ei ollut hengenhätä.
Jotenkin tämä karu tilanne kertoi, että meidän tilanteemme on ollut todella hyvä, koska olimme selvinneet hyvin tähän mennessä. Ja jos tulee huonoja hetkiä niin ne pitäisi pystyä ennakolta ennakoimaan. Sveitsi-Italia rajalla pysähdyttiin hetkeksi ja samalla toinen tiimi sai meidät kiinni jossa oli joku vuoristo-opas koulutettavan oppilaan kanssa, tai ainakin sellaisen kuvan heistä sai. Rajalla jokainen yhjensi rakkonsa ties minkä valtion puolelle. Sekä syötiin pieni tötterö sipsipussi jonka Mikko oli varannut rajatarkastukseen. Harmillisesti ei päästy hakemaan Sveitsistä turvapaikkaa! Tämä pitkä osuus oli tosi pitkä ja yön ollessa pahin näimme jopa kaikki kolme näkyjä yhdessä kallio leikkauksessa, jossa oli ihan selkeästi maalattu graffiti. Lähempänä tämä paljastui ihan tavalliseksi kallioksi.
Mikko kehitti Juhalle sellaisen troppi juoman 0,5l vesipullosta parin napin avustuksella, kun kaveri meinasi ihan nukahtaa tälle tasaisen tylsälle matkalle. Itsellä ei pahoja vaikeuksia ollut mutta kävely oli laidasta laitaan ja suoraan kävely tuntui mahdottomalta. Toisin sanoen hieman sekava porukka liikenteessä.
Vähän ennen Refugea oli joku toinen majapaikka ja hieman epäselvää oli meidän paikka ylempänä vai ei. Lopulta löysimme oikean paikan ja pääsimme tankkaamaan energiaa ja ottamaan lyhyet nokoset, koska hyvää yötä ei kannattanut hukata. Päätimme ottaa vain noin 1h nokoset ja jatkaa sitten matkaa. Söimme mini makkaroita sekä sitä dumbling soosia ja nyt päätin ottaa oluen, koska tämä oli hieman yli puolivälin krouvi.
Pian matka jatkui kohti Col de Champillon yli ja tässä näimme TOR:n reittimerkintöjä. Menimme hieman ohi WP064 pisteestä ja huomasin sen kun katselin omaa Forerunner XT910 reittiviivaa. Käytännössä minulla oli reitti kahdessa samanlaisessa laittessa ja latailin niitä vuorotellen ja käytettiin tätä GPS reittiä kakkoslaitteena Mikon käsikepsin kanssa. Varmistin Mikolta meinimmekö ohi ja vahvistus tuli että tunkataan hieman takaisin ylös. Päätin pitää tässä kunnon kyykkytauon ja antoisat varpusparvethan sieltä tuli.
Matka jatkui tosi jyrkkää rinnettä mukaillen ja välillä polku oli ihan hukassa. Kuitenkin haravamme oli hyvä ja oikea reitti löytyi nopeasti kahden GPS:n reittiviivan avulla vaikka välillä tuo reitti olikin hieman sivussa kaikujen takia. Ennen Entroubles kylää tavattiin pulassa oleva Tiago sekä Josè (Desnìvel 99, Portugalin alamäki specialisti). Sovittiin että mennään alas kylään ja sitten voidaan otaa Josè mukaan, koska Tiago oli päättänyt keskeyttää (pystyi kävelemään vain ilman kenkiä, kynnet olivat ilmeisesti hieman ilmassa). Pidettiin myös polun varressa aamupala tauko ja nautitiin näkymistä. Lopulta järjestäjät olivat saaneet Tiagolta selvityksen ja GPS laite Josè:lle kantoon ja nyt meitä oli 4 matkaajaa.
Entroubles juomapisteellä otin nestettä kantoon 2,5l ja jatkettiin vastarinteeseen porukalla. Auringon tullessa vuorten takaa pidin pienen tauon puron varressa ja laitoin aurinkovoidetta reilusti ja pesin kädet purossa. Matka jatkui harjanteelle ja välillä yritimme keskustella viittomakielellä ja sekä lontooksi Josè:n kaa. Harjanne tuli pian esille ja näimme pari MTB kaverusta tunkkaamassa viereiselle nyppylälle.
Tässä vaiheessa myös kuulimme että some-kattila porisee ja naureskelimme tilanteelle. Toki tiesimme että riskit kasvat, kun porukkaa on enemmän. Toisaalta meno on letkeämpää ja tunnelma hyvä eikä meillä ollut mihinkään kiire. Olin jo aikaisemmin ilmaissut mielipiteeni, että kannattaa mennä mahdollisimman tasaisella vauhdilla ja olla nöyrä luonnon kanssa sekä kilpailut muiden kanssa unohtaa ja mennä omaa vauhtia. Yleensä uhkarohkeat repäisyt päättyvät DNF tilastoon. Mielestäni realiteetit pitää ottaa huomioon ja parempi päästä ehjänä maaliin.
Yhden järjestäjän kanssa keskustelimme ja alkoi näyttämään siltä ettei Josè voisi enää jatkaa matkaa kanssamme. Olisi pitänyt olla kaksi keskeyttänyttä tiimiä joista kasataan uusi tiimi. Menimme yhtämatkaa majalle ja tällä ylängöllä oli paljon ulkoilevia ihmisiä. Tilasimme majalla kunnon eväät sekä otin oluen. Kuvaaja oli taas pyörimässä ympärillämme. Lopulta, kun oli maksun paikka Josè maksoi ruokamme ja menimme nukkumaan. Kun kerroimme järjestäjille, että otamme sellaiset ~4-5h lepoa, pitivät meitä hulluina. Päivä oli niin törky kuuma ettei ollut mitään järkeä lähteä tunkkaamaan tuossa kelissä.
Noustiin rinnettä ylös ja arvoimme pääsemmekö rajalle ilman lamppuja. Kuitenkin tässä hämärtyvässä illassa Mikko näki jonkun hahmon rinteessä. Arvuuteltiin onko se ihminen vai ei. Tähän mennessä silmät näkivät jo vaikka mitä mielikuvituksen tuomia hahmoja ja kuvioita. Hahmo kuitenkin lopulta piirtyi istuvaksi ihmiseksi joka oli puettu lämpimästi. Hänen kaverinsa seisoskeli hieman neuvottomana vieressä. Kysyimme mikä hätänä ja kaveri kertoi ettei jaksa enää yhtään. Luettelimme muonavarastoista kaikkia herkkuja ja kysyttiin mikä maistuu. Ei kuulemma mikään maistu ja suolaakin on otettu. Emme voineet muuta kuin toivoa, että kaveri pystyy syömään jotain ja lähdimme jatkamaan matkaa, kun paikalla ei ollut hengenhätä.
Jotenkin tämä karu tilanne kertoi, että meidän tilanteemme on ollut todella hyvä, koska olimme selvinneet hyvin tähän mennessä. Ja jos tulee huonoja hetkiä niin ne pitäisi pystyä ennakolta ennakoimaan. Sveitsi-Italia rajalla pysähdyttiin hetkeksi ja samalla toinen tiimi sai meidät kiinni jossa oli joku vuoristo-opas koulutettavan oppilaan kanssa, tai ainakin sellaisen kuvan heistä sai. Rajalla jokainen yhjensi rakkonsa ties minkä valtion puolelle. Sekä syötiin pieni tötterö sipsipussi jonka Mikko oli varannut rajatarkastukseen. Harmillisesti ei päästy hakemaan Sveitsistä turvapaikkaa! Tämä pitkä osuus oli tosi pitkä ja yön ollessa pahin näimme jopa kaikki kolme näkyjä yhdessä kallio leikkauksessa, jossa oli ihan selkeästi maalattu graffiti. Lähempänä tämä paljastui ihan tavalliseksi kallioksi.
Mikko kehitti Juhalle sellaisen troppi juoman 0,5l vesipullosta parin napin avustuksella, kun kaveri meinasi ihan nukahtaa tälle tasaisen tylsälle matkalle. Itsellä ei pahoja vaikeuksia ollut mutta kävely oli laidasta laitaan ja suoraan kävely tuntui mahdottomalta. Toisin sanoen hieman sekava porukka liikenteessä.
Refuge Champillon - Refuge Fallère 26km +d2251m -d2168m
Vähän ennen Refugea oli joku toinen majapaikka ja hieman epäselvää oli meidän paikka ylempänä vai ei. Lopulta löysimme oikean paikan ja pääsimme tankkaamaan energiaa ja ottamaan lyhyet nokoset, koska hyvää yötä ei kannattanut hukata. Päätimme ottaa vain noin 1h nokoset ja jatkaa sitten matkaa. Söimme mini makkaroita sekä sitä dumbling soosia ja nyt päätin ottaa oluen, koska tämä oli hieman yli puolivälin krouvi.
Pian matka jatkui kohti Col de Champillon yli ja tässä näimme TOR:n reittimerkintöjä. Menimme hieman ohi WP064 pisteestä ja huomasin sen kun katselin omaa Forerunner XT910 reittiviivaa. Käytännössä minulla oli reitti kahdessa samanlaisessa laittessa ja latailin niitä vuorotellen ja käytettiin tätä GPS reittiä kakkoslaitteena Mikon käsikepsin kanssa. Varmistin Mikolta meinimmekö ohi ja vahvistus tuli että tunkataan hieman takaisin ylös. Päätin pitää tässä kunnon kyykkytauon ja antoisat varpusparvethan sieltä tuli.
Matka jatkui tosi jyrkkää rinnettä mukaillen ja välillä polku oli ihan hukassa. Kuitenkin haravamme oli hyvä ja oikea reitti löytyi nopeasti kahden GPS:n reittiviivan avulla vaikka välillä tuo reitti olikin hieman sivussa kaikujen takia. Ennen Entroubles kylää tavattiin pulassa oleva Tiago sekä Josè (Desnìvel 99, Portugalin alamäki specialisti). Sovittiin että mennään alas kylään ja sitten voidaan otaa Josè mukaan, koska Tiago oli päättänyt keskeyttää (pystyi kävelemään vain ilman kenkiä, kynnet olivat ilmeisesti hieman ilmassa). Pidettiin myös polun varressa aamupala tauko ja nautitiin näkymistä. Lopulta järjestäjät olivat saaneet Tiagolta selvityksen ja GPS laite Josè:lle kantoon ja nyt meitä oli 4 matkaajaa.
Entroubles juomapisteellä otin nestettä kantoon 2,5l ja jatkettiin vastarinteeseen porukalla. Auringon tullessa vuorten takaa pidin pienen tauon puron varressa ja laitoin aurinkovoidetta reilusti ja pesin kädet purossa. Matka jatkui harjanteelle ja välillä yritimme keskustella viittomakielellä ja sekä lontooksi Josè:n kaa. Harjanne tuli pian esille ja näimme pari MTB kaverusta tunkkaamassa viereiselle nyppylälle.
Tässä vaiheessa myös kuulimme että some-kattila porisee ja naureskelimme tilanteelle. Toki tiesimme että riskit kasvat, kun porukkaa on enemmän. Toisaalta meno on letkeämpää ja tunnelma hyvä eikä meillä ollut mihinkään kiire. Olin jo aikaisemmin ilmaissut mielipiteeni, että kannattaa mennä mahdollisimman tasaisella vauhdilla ja olla nöyrä luonnon kanssa sekä kilpailut muiden kanssa unohtaa ja mennä omaa vauhtia. Yleensä uhkarohkeat repäisyt päättyvät DNF tilastoon. Mielestäni realiteetit pitää ottaa huomioon ja parempi päästä ehjänä maaliin.
Yhden järjestäjän kanssa keskustelimme ja alkoi näyttämään siltä ettei Josè voisi enää jatkaa matkaa kanssamme. Olisi pitänyt olla kaksi keskeyttänyttä tiimiä joista kasataan uusi tiimi. Menimme yhtämatkaa majalle ja tällä ylängöllä oli paljon ulkoilevia ihmisiä. Tilasimme majalla kunnon eväät sekä otin oluen. Kuvaaja oli taas pyörimässä ympärillämme. Lopulta, kun oli maksun paikka Josè maksoi ruokamme ja menimme nukkumaan. Kun kerroimme järjestäjille, että otamme sellaiset ~4-5h lepoa, pitivät meitä hulluina. Päivä oli niin törky kuuma ettei ollut mitään järkeä lähteä tunkkaamaan tuossa kelissä.
Refuge Fallère - Morgex 23km +d1191m -d 2630m
Haikeissa tunnelmissa kättelimme Josè tuvassa ja toivoimme onnea toisillemme. Näin meidän matkamme jatkui eteenpäin. Tiedossa olisi sellaista hurjaa harjannetta toisen perään ja korkeuksissa keikkumista ja lopussa ennen huoltoa hirmuinen lasku. Korkein kohta oli Mont Flassin 2772m. Täällä ridget olivat aivan hurjia irtokivineen ja onneksi ei tuullut. Kuvailin hieman ja lopulta kuulimme että JMP joukkueella oli hasteita. MP:llä kuulemma ei happi kulkenut ja olimme huolissamme tilanteesta. Tiesimme että tällä osuudella heilutaan pitkiä aikoja korkealla ja kuuma sekä nesteiden vähyys sekä kova rasitus vievät kehon äärimmilleen.
Tunteet menivät vuoristorataa kuten hypimme louhikoissa ja kivikoissa ilman minkäänlaista reittiä. Välillä olimme sivussa GPS jäljestä pahasti mutta suunta oli oikea. Tosi haastavaa oli löytää reitti tällä osuudella. Kuulimme JMP tiimin keskeytyksestä ja nyt olimme ainoat Suomen PTL edustajat. Sekaisin tuntein väänsimme vuoren rinnettä ja lopulta reitti oli niin hukassa ja ilta hämärtyi että lamput oli kaivettava esille. Onneksi huomasin heijastimen noin 100m päässä ja menin tarkistamaan tilanteen. Joku oli ripotellut hajanaisesti reittimerkintöjä hieman sivuun GPS jäljestä joten päätimme seurata niitä. Pian oli säkkipimeää. Onneksi kuuma keli silloin hellittää ja pystyimme jatkamaan reitin seuraamista hyvällä sykkeellä.
Ajauduin jotenkin Tête des Fra huipulle, josta lampulla valaisin alla olevalle ridgelle kolmen koplaa joka oli meitä edellä. Näimme heidän lamppuja monesti ja se antoi hieman suuntaa säkkipimeydessä mihin suuntaa ollaan menossa. Samalla havahduimme katselemaan kuinka hieno tähtitaivas meillä on ja sen kun vain olisi pystynyt tallettamaan kameran kennolle. Kolmen kopla neuvoi meille reittiä ja lopulta pääsimme jostain älytömän jyrkästä ruohikkorinteestä ja kallioiden välistä eteenpäin ja yritimme seurailla GPS jälkeä.
Vähän WP082 jälkeen ennen isoa polkua vedimme liinat kii ja istuimme rinteessä syöden eväitä ja ihmetellen maailman menoa. Tilanne oli jotenkin eeppinen, me olimme jossain ja olimme vaan. Pian jatkettiin matkaa ja mentiin alas Morgex huoltoon, jossa Jussi.K oli meitä vastassa. Tarkempi kuvaus seuraavan osan 3/3 alussa tästä Morgex huollosta.
Aika kova ja vaarallinenkin oli ilmeisesti reitti, mutta hyvin suoriuduitte maaliin. Täytyy vaan ihailla tuota teidän jengin loistavaa meininkiä ja asennetta.
VastaaPoistaKiitos! Sopiva sekoitus takaa menestyksen ;-)
VastaaPoista