lauantai 7. syyskuuta 2019

2019 - TDS® - 145.5km / 9125m+



Olet vaipunut syvään horrokseen, lähes unenomaiseen tilaan. Tarkkailet kaunista maisemaa, lempeä tuuli puhaltaa kasvoille. Katsot pitkälle horisonttiin ja siristät silmiäsi erottaaksesi etäällä horisontissa lentävät linnut. Hämäryys laskeutuu kevyen sumun kera,  muuttaa maiseman kuin maalaukseksi. Lopulta erotat juuri ja juuri horisontin  rajat kunnes lämmin pimeys kietoo sinut verkkoonsa. Olet mustassa pimeydessä, kunnes näet tähdet taivaalla. Keskityt tuikkivaan tähtitaivaaseen ja ihmettelet yhden suurenevan valopisteen muotoa. Samalla kuulet kaukaista  puhetta, ensin vaimeana kuitenkin pikkuhiljaa voimistuvana. Valot ja äänet voimistuvat yhtäkkiä salaman nopeasti korvia huumaavaksi. Huomaat olevasi suuren joukon ympäröimänä ja kuulet numeroiden laskun lähestyvän nollaa vaikket kieltä tunnistakaan. Et oikein tiedosta mitä on tapahtumassa kunnes kuuluttajan lähtökäsky saa ihmiset liikkeelle ja otat ensimäiset askeleet kohti uutta seikkailua. Pian ohitat lähtökaaren ja tunnelma valtaa sinut.  Olet matkalla!




Tunteet, varusteet, tekniikka, voima, taito ja tahto, reittiin tutustumien tai hyvät treenit ei takaa mitään. Matka voi pysähtyä siihen mitättömään kiveen, horjahdukseen tai kumpareeseen.  Mielen tyhjentäminen sekä keskittyminen pitää liikkeellä, toivottavasti. Toivo onkin paras kaveri matkalla tuntemattomaan. Pelaat varman päälle ja teet asiat rutiininomaisesti, kuitenkin kuunnellen kehon toimintaa samalla  nauttien tunnelmasta.  Kokonaisuus on tärkein, henkinen ja fyysinen taso pitää olla tasapainossa kuitenkaan hikeä, rakkoja ja hankaumia unohtamatta. Niiltä ei voi välttyä, kun mennään toiselle puolelle ääripäätä. Ihminen on luotu kulkemaan kahdella jalalla ja pitkään.

Hieman ennen tapahtunut:

Herätys 1:30 yöllä,  pikapuuro, banaani, mehua ja pakkaan mukaan piiraan sekä juotavaa matkan ajaksi ennen lähtöä, joka on  klo 4:00. Rasvaat jalat, arat paikat, laitat valmiit kisavaatteet päälle. Kyyti lähtee 2:30 ja olet ajoissa jonottamassa lukuisiin linja-autoihin. Joukko toimii määrätietoisesti ja kaikki pääsevät omalle paikalleen istumaan ja matka tunneliin vuoren mt Blanc läpi alkaa. Ilmassa on  jännitys. On hiljaista, jotkut säätävät varusteita ja osa nukkuu vielä hetken. Vajaan tunnin päästä kävelemme lähtöpaikalle mukana huoltokassi järjestäjille vietäväksi noin 95km huoltopisteeseen. Ilma on lämmin, syön evästä kävellessä ja oman dropbagin lasken numeroni osoittavaa koriin. Tankkaan nestettä ja lähestyn lähtöviivaa. Pian paikalla on noin 1600 juoksijaa. Käyn hieman kauempana puskassa ja juon loput mehut sekä siirryn lähtöviivalle. Järjestäjät pyörivät ympärillä ja tarkastivat kahden viereisen juoksijan varusteet lähtöalueella.



Lauma vuorijuoksijoita etenee Gourmayer:n keskustan läpi välillä  lähes pysähtyen ja taas uudelleen kiihtyen hurjaan laukkaan. Hetken kuluttua alkaa mäki, ensimmäinen mäki jossa lähes kaikki ovat liikkeellä sauvojen kanssa. Itse ajattelin kokeilla, eka mäki rennosti rauhallisesti ilman sauvojen apua. Kuvailen matkalla ja tapaan suomalaisia kiemurtelevalla polulla ylös kohti huippua. Keskittyminen on edelleen vahva eikä puhetta juurikaan kuule. Paikallinen laskettelurinteen lämpömittari näyttää +13°C. Mieli sanoo, että pitäisi olla viileää, mutta olen hiestä aivan märkä. Lopulta noustaan (tunkataan) noin 2400m korkeuteen kunnes laskeudutaan ensimmäiseen solaan. Lac Combal on huolto kauniissa laaksossa 23km kohdalla. Pimeys alkaa väistymään ja pienien lampien välissä reitti kiemurtelee.  Ilmassa kuuluu dronen surina, joka ahmii muistikortille kuvia vähintään 60 kpl sec. Pohdin mielessä omaa huoltosuunnitelmaa. Ekassa huollossa (7km Col Checrouit) otin pikaisesti vain 3 mukillista juotavaa kevennyksen kera. Tällä kertaa pullot pitää täyttää ja yrittää syödä hieman juustoa ja makkaraa, sekä jotain muuta pientä purtavaa. Lopulta teen pikaisen huollon ja matka jatkuu Col Chavannes lähes 2600m korkeuteen. Kuvailen matkalla,n polun ajoittain ruuhkautuessa. Osa porukasta puuskuttaa kovasti ja tähän nousuun olen myös ottanut kävelysauvat käyttöön.
hieman tulospalvelu suti

tilanne korjattu


Pitkä lähes 10km alamäki alkoi huipun jälkeen. Aluksi tunnustelin vauhtia, mutta lopulta päädyin 5:10 min/km keskivauhtiin tuossa alamäessä. Se oli sopivan loiva ja siinä oli mukava rallatella, syke näytti pysyvän 140 kieppeillä. 36 km huollossa on Italian ja Ranskan raja (2188m). Sinne oli helppoa mäkeä ja huolto meni rutiinilla, juustoa, makkaraa ja nestetäydennys. Tässä kohtaa, kun toinen rallattelu alamäki alkoi Saint Maurice 51 km huoltoon (korkeus 750m) ajattelin ottaa hieman hitaammin. Jalat olivat ok mutta päätin pelata varman päälle. Alamäessä juttelin muutaman kilometrin ajan erään juoksijan kanssa reitistä ja fiiliksistä. Keskityin lopulta kuvailemaan maisemia ja pohtimaan miten huollon jälkeinen yhtämittainen 2000m nousu menisi parhaiten putkeen.


Äärettömän pitkä mäki nousee ja vain nousee, eikä loppua näy. Tiedän kokemuksesta mäen lopulta loppuvan mutta pitää ottaa rauhallisesti ja vaikka pysähtyä polun varteen syömään irtokarkkeja. Rennosti laskeudun polun viereen ja kaivan kameran sekä irtokarkit, nautinnolla makostelen kasellessani kaunista linnoitusta rinteessä. Paikka on täydellinen pienelle tauolle. Havahdun mietteistä ja päätän lähteä jatkamaan mäkeä ylös. Olen varautunut litralla nestettä ja varalla on yksi 0,5l lötköpullo kuumaa keliä varten repun takaosassa. Huipulle päästyä jatkuu sellainen kiva ylänköpätkä jossa on mukavasti nousua ja laskua muttei mitään mahti mäkiä. Sellaisia makoisia alle 1000m korkeuseroja ehkä lähempänä 500m. Näissä nyppylöissä alkaa olemaan tekemisen makua ja ukko on hyvässä tasapainossa. Ainoa pieni ongelma on kenkien kanssa 43+, kun tarkoituksella valitsin napakat tossut hyvän tuntuman takia ja isovarpaan kynnet olivat aikaisemmista seikkailuista hieman kärsineet. Arvelin tilanteen olevan hallinnassa ja päätin nyt jo vaihtaa kengät Hoka ATR3 95k huollossa Hoka Stinton, jotka ovat 44 kokoa.

Hieman ennen Col Ouest de la Gittaz alt. ~2150m näen suomen lipun edessä. Tällä pätkällä olimme painelleet polutonta nurmea ylös ja alas. Tämä oli sitä PTL henkistä reittiä ilman oikeaa polkua. Toki reittimerkinnät olivat hyvät ja selkeällä säällä juoksijoita näkyi monessa mutkassa ja mäessä. Kyselin Juholta fiiliksiä ja tunneltma tuntui olevan katossa. Mielessä pohdiskelin et turha tässä on ryntäillä vaan nyt kun juttu luistaa niin vaihdetaan kuulumisia, kuunnellaan ja kerrotaan tarinoita.




Parin pompun kautta pääsimme pidempään laskuun kohti huoltopaikkaa ja tällä välillä totesimme yhteisen vauhdin olevan hyvä. Matkalla meitä kuvattiin helikopterista ja jouduimme villiintyneen karjalauman hampaisiin sekä kinkkinen jyrkkä köysiavusteinen alamäkikin löytyi. Toki tarkoitus oli pitää huolto 25min mutta kerroin vaihtavani kengät eli jos toinen on valmis niin synkkä vuoristoinen yö ottaa aina yksinäisen kulkijan vastaan mielellään. Lopulta vaihdossa meni 45min ja oma kello latauksen aikana tallenti harjoituksen. Käynnistin mittarin uudestaan huoltohallin ulkopuolella ja nyt oli virtaa miehissä sekä elektroniikassakin.

Tässä vaiheessa pää oli hieman sekaisin enkä pystynyt antamaa kovin järkeviä apuja suomi tiimille. Itsellä oli hieman laiska fiilis ilman aamukakkaa sekä isovarpaan kynnen allaolevan rakon kanssa. Juholla oli hieman hankaumia ja rasvaa kului. Keli oli lämmin, välillä lähes kuuma ja olinkin turhaan käyttänut tuota kevyttä takkia päällä. Toisaalta ajattelin et hengitys ja keuhkot eivät ota niin pahasti nokkiinsa korkeasta ilmanalasta kun ukko on lämmin. Pidimme lyhyitä tyhjennystaukoja ja pimeässä yössä taivalsimme eteenpäin kuin ankat konsanaan. Mahtava oli myös seurailla harjanteella kiemustelevia valomatoja edessä vähemmän mutta takana enemmän. Polku oli mutainen ja märkä. Jalalle sai poimia paikkoja ja välillä kuperkeikatkin olivat lähellä, sauvojen avulla pystyssä pysyttiin.


Yritimme juosta tasaiset ja selkeät loivat mäet. Ylämäet ja siltä näyttävät pätkät mentiin suosiolla kävellen. Tiesin matkan alkaneen ja nyt vain tasaisen varmalla askeleella kohti maalia, joka oli niin kaukana ettei sitä enempi halunnut vielä pohtia. Hieman tuli laskettua loppuaikaa mielessä ja selvisi ettei tarvitse yöllä tulla maaliin vaan reilusti aamupäivän puolelle menee, muttei kolmatta pimeyttä kuitenkaan tulisi meille. Pimeässä lempeässä yössä oli mahtava painella yhdessä ja arvuutella mikä nyppyöistä olisi vale nyppylä ja mihin suuntaan seuraavaksi käännytään. Itsellä oli reitti vain puhelimen ViewRanger sovelluksessa ja ranne-gps:ssä ei ollut reittiä.


Reitin lopussa oli sellainen pehmeä kumpare ja sitten notko ja sähäkkä 3 piikin täsmä pehmennys jaloille, varpaille ja päälle. Lisäksi lopussa pitkä juostava pätkä maaliin. Näillä lopun pätkillä kun tiesimme pääsevämme Les Houches:iin kyselin varovaisesti miten mennäänkö yhdessä maaliin vai miten, minulle sopi kumpi vain mutta Juho halusi saada omat maalikuvat ja fiilistelyt joten lopun pätkällä ennen Chamonix etsittiin sopivat raot nopeampien juoksijoiden joukosta ja pääsimme jokainen nauttimaan maalihuomiosta.

sijoitus parhaimmillaan

Lopun alamäissä huolloissa nukkuvat tai muuten vaan takaa tulevat miehet ja naiset painelivat alamäkeä aivan kadehdittavalla vauhdilla. Me taivallettiin hieman hitaammin ja vinkkinä muille lopussa pitäisi olla potkua painella ponnekkaasti. Tämä nautiskelu matkasta taitaa olla oma paheeni mutta pidän siitä. Alussa pääset reilusti aikarajojen toiselle puolelle ja sitten vain nautit lopusta matkasta parhaaksi katsomalla tavalla.


Matkalla kuvattuja videoita en ole vielä katsonut ja varmaan niistä tulee mieleen lisää tarinaa vaikkapa tänne loppuun kun videon saan tehtyä.

Kiitos Juho!
Kiitos kannustajille!

Teknistä dataa + linkkejä:
Loppuaika: 30 h 48 min 9 sec  ( 12:42 min / km )
https://utmb.livetrail.net/coureur.php?rech=6646
reittikirja




Video klik





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti