sunnuntai 1. elokuuta 2021

NUTS Distance 300 by Black Diamond

Kuinka tähän tultiin?

Varmaan se on tiedon jano, nälkä ja kokeilunhalu,  miten pitkälle ihminen pääsee. Kokonaisuus muodostuu monesta asiasta ja niiden yhteissumma on kokonaisuutena mahtava kokemus. Yleisesti en juurikaan ollut huolissani matkan pituudesta ja erämaisista olosuhteista, olinhan juuri lukenut "Lars Monsen Kanada - armoton erämaa" joka liikkuu ihan eri tasolla. Toki valmistauduin mahdollisimman hyvin ja mietin mitä kaikkea matkalla tarvitsen ja tein valmistelut niin hyvin kuin osasin. Eniten kai olin huolissani ötököistä ja helteisestä kelistä. Viimehetken ostoksiakin tuli tehtyä ja tavaroiden testauksiin olisin voinut enemmän panostaa. Ajattelin taivaltavani tämän keikan vanhoilla pohjilla, tiedoilla ja taidoilla. Treenit olivat pääasiassa lounastauoilla etätyön lomassa tehtyjä juoksulenkkejä ilman mitään reppuja ja varusteita. Satunnaisia pidempiä pyörälenkkejä ja muutama pidempi hölkkä (datoja voi löytyä ontrail.net). 

tunturikoivu, GoPro7

Onneksi lähtöpaikka oli tuttu edellisen vuoden visiitin myötä ja se riitti. Gps reitti oli ladattu Garmin Forerunner 945:een ja opiskeltu manuaalista miten sitä käytetään. Karttaselain sovellukseen oli ladattu offline karttapalat reitin kanssa varalle. Varusteet olivat aika lailla samanlaiset kuin PTL seikkailussa. Ruokaa oli enemmän kun ei matkan varrella ollut tuttuja vuoristomajoja. Varustauduin lisäksi mini teltalla, jonka saa pystyyn narujen ja Black Diamond sauvojen avulla. Olen joskus jättänyt sauvat pois aikaisemmilta keikoilta ja tiesin tässä keikassa tarvitsevani niitä monessa tilanteessa, vaikka isoja mäkiä ei reitillä ollutkaan.    

muutamia muistoja..

Vienoinen ajatus oli tuupata keikka läpi neljässä päivässä ja pysyä sopivasti edellä  aikarajoista. Näin olisi mahdollista tehdä isompaa huoltoa tai remppaa tarpeen mukaan. Ihan ei ollut kunnollista käsitystä, miten tällainen tasainen maasto toimisi tossujeni alla. Aikaisemmat kokemukset ovat olleet mäkisemmistä maastoista kotimaasta ja vuorilta tai hitaasta metsästä rogainingin merkeissä. Lisäksi tämä planB lisä-tasainen osuus tuntui henkisesti todella haastavalta. Startti tossut olisivat Hokan ATR Challenger.  Jokaisessa drop bagissa oli myös vaihtotossut. 

Lopulta starttipäivä koitti . Oli aika lähteä matkaan.

valmiina matkaan..

Etappi 1 - "alkulämmittely" 88 km

Tämä lyhyt pikku pyrähdys mukavassa jokilaaksossa ja tasaisella ylängöllä yöttömässä yössä houkutti kovasti. Kuuma ryhmä lähti heti laukkaan ja itse fiilistelin häntäpäässä ja tai jossain letkoissa mitä milloinkin oli saatavilla. Jutustelin niitä näitä ja laskeskelin päässäni milloin olisi 1% matkasta taivallettu. Toinenkin prosentti taidettiin laskea ja tuumailtiin "onko vielä pitkä matka?". Ehkä hauskimpia hetkiä oli kahlaamon kohdalla tapahtuva veneen lastaus ja ylitys. Nasevasti Juha luki paikalla olevasta taulusta, että veneeseen voi lastata 10 henkilöä. Ensimmäiseen lastiin taisi mennä 8 ja meidän vene veti 9 henkilöä muistaakseni ja takana tulleet ottivat myös oppia täyttää vene äärimmilleen. Ylityksessä saatiin hieman myös hengähtää ja tankata juomaa. Ja siinä opastaulussa ei lukenut mitään :-)

matkalla.. GoPro7

Jossain vaiheessa joen vesi oli höyrystynyt sateeksi ja vauhdin ollessa reipas en jumpannut varusteiden kanssa. Päälläolevat vaatteet kastuivat muttei tullut yhtään kylmä. Mietin buffin esiinkaivamista, mutta luotin lippalakin helleliepeeseen ja tuulitakkia taisin jossain välissä käyttää. Kuulin että olisi nousua tiedossa, mutta nämä suomalaiset nyppylät oli sen verran loivia ettei niitä juurikaan huomannut. Ihailtiin tunturissa olevaa lentokenttää ja tuumailtiin mihin nyppylälle reitti vie. Ajatukset olivat vireitä ja oli mahtavaa olla matkalla. Menin ihan fiiliksellä ja yritin nauttia matkasta sillä sehän on parasta huumetta. 

Juomaa löytyi hyvin ja ruoka muutenkin maistui. Ajoittain tuumailin mitenhän eväät oikeen riittää ja hieman pihistelin napostelujen kanssa. En ahminut kaikkea kerralla. Harmillisesti en aina älynnyt kuvata parhaita jokien ja soiden ylityksiä, monta niitä kuitenkin oli. Keskityin tekemään varmaa suoritusta. Matkalla olisi ollut hyvin aikaa keskittyä erikoiskohteisiin enempi. Toistaalta niitä oli niin monta, ettei vaan hoksannut taltioida videota niistä. Fiilis oli kuin "tunnelissa" eli tunnustellaan miten tossu kulkee ja varmistetaan ensimmäinen etappi taskuun.


@rami.valonen

Poluttomalla osuudella navigointi tapahtui kellon ja suurien puiden avulla. Tämä vähensi kiemurtelua  maastossa vaikkei siltä ihan kokonaan vältytty. Syöminen onnistui hyvin vauhdissa, vaikka enemmän arvostankin rauhallista ruoka hetkeä. Huoltotaukoja tein ajoittain ja välillä jäin porukoista ja välillä sain taas niitä kiinni. Kaikilla taisi olla aika odottava tunnelma.

käännöksiin oli pitkä matka, GoPro7

Saapuessani ekalle drop bagille paikka vaikutti hieman sekavalta, mutta jotenkin sain hommattua syötävää. Odotin ehkä jotain ihan muuta ja huoltoteltassa käväistyäni totesin parhaaksi pystyttää oman makuusijan aurinkoon, jossa lepäisin lämpimässä kuivaten kenkiäni. Auringon kunnolla paahtaessa se toimisi heräteyskellona, kun teltan kuumuus nousee liikaa. Mielestäni tein tarvittavat huoltotoimet ja vaihdoin kuivat pohjalliset (pohjallisia olisi pitänyt olla enemmän ja paremmin kosteutta kestäviä). Vessan puute tuli yllätyksenä mutta sain hommat kuitenkin hoidettua. 

Suurin moka taisi olla NOK levittäminen aurinkovoiteen sijaan -  aamupöpperössä ilman aamukahvia. Tästäkin selvittiin  järjestäjien huoltajien avulla. Lopulta sain tuota ihmeainetta jalkoihin sekä aurinkorasvaa oikeisiin paikkoihin. Tämä harmitus unohtui aika nopesti ja kahviakin lopulta sain kupillisen juotua. Jalkoja tuuletin koko huollon ajan ja viimeiseksi laiton vasta tossut jalkaan. Tauon tarkka pituus näkyisi GPS jäljestä, jota voi tutkia lopussa olevan linkin kautta (tai järjestäjien GPS datasta). 

olisko juomapaikka.. GoPro7

Etappi 2 - uskomaton erämaa 108 km

Tämä etappi hieman lyheni planB:n (reittimuutos) takia ja harmillisesti emme päässeet Pöyrisjärven rantaan kunnolla virkistäytymään. Kuitenkin etapilla olisi monta makoista mäkeä, hiekkaa ja todellista erämaata. Täällä ei pitäisi olla ketään muuta kuin me ja luonnon ihmeet. Tassuttelin hiekkaista mönkijäuraa, välillä pääsi käyttämään sivussa olevaa vähemmän hiekkaista maastoa hyväksi. Oli kuuma ja yhdeltä vastaantulijalta kuulin, että teipattu polvi ei kestä ja matka oli hänellä takaisin huoltoon ja keskeytys tiedossa. Täällä oli kaikilla aikaa jutella hetki vastaantulijan tai ohitettavan kanssa. Olimme yhteisellä matkalla. Jokaisella oli omat haaveet, tavoitteet ja fiilikset. 


yöttömän yön sade, oma GoPro7

Kuvaajia ja kuvauskoptereita näkyi ja yritettiin olla edustavia haastavassa tilanteessa. Välillä eteneminen oli aika monotonista. Mietin miten juotavaa olisi saatavilla ja tässä käytin puhelimen karttasovellusta, josta näki sopivat vesipaikat ja niiden etäisyyden pystyi mittaamaan. Näiden tietojen perusteella matka jatkui uskomattomalla hiekkadyyniylöngöllä. Tämä olisi todella hieno paikka yöttömässä yössä. Keskipäivän kuumuuden ollessa pahimmillaan päätimme ottaa rinteessä pienet päiväunet (minä, Mikko ja Toni). Samaan aikaan MTB pyöräilijä tuli varoittamaan pyöräilijöiden tulosta. Söin naposteltavaa ja nukahdin rinteeseen, havahduin pyöräilijöiden ohitukseen hetkeksi kun nukuimme noin 10m polusta. Sammuin taas ja näin muitakin satunnaisia pyöräilijöitä ja meidän matkan menijöitä. 

Heräsin virkeänä noin tunnin päästä ja katselin sadepilviä ja tuumasin jatkavani matkaa. Toni lähti mukaan ja Mikko päätti jatkaa nokosia. Taivallettiin ja kunnes sade lopulta saavutti meidät, joten jumppasin sadetakin päälle. Nautin maisemista huolimatta äkäisten hyttysten seurasta. Sumuttelin ötökkäainetta jalkoihin  ja käytin hyttyshattua. Yleisesti ötököitä ei juurikaan ollut.  Juotavaa riitti hyvin ja tarkoitus oli jatkaa päivänokosten kanssa niin pitkään kuin pystyy. 


@poppissuomela

Hieman jälkeen reittumuunos pisteen huolsin jalkoja  ötökkä herkässä paikassa. Toivoin  tuulen auttavan muttei siitä kauheesti apua ollut.  Nukuttanut ei vielä. Mikko tulla tupsahti paikalle ja muut letkasta olivat menneet etsimään nukkumapaikkaa. Ohitimmekin heidät pian omanhuoltopaikan jälkeen. Fiilis oli hyvä ja yritin kuvailla mahtinäkymää monesta suunnasta arvellen ettei se juurikaan miltään näytä. Sateenkaartakin ihmeteltiin moneen otteeseen. Lopulta tuntui ettei se katoaisi ollenkaan ja se vain näkyi ja näkyi. Ei satanut, mutta ilmassa taisi olla kosteutta paljon. Tuntui kuin sateenkaari olisi meidän suuntanuoli.

Päädyttiin ottamaan parit 20 min mikrounet, joista ensimmäisellä kerralla en juurikaan vajonnut syvään uneen. Toisella kerralla sitten  täysin kanttuvei. Nämä unet auttoivat hieman harhanäkyihin. Väsytti ja silmät näkivät mitä kummallisimpia asioita maastossa.

katse, GoPro7

Jättimäinen junan veturi autovaunun kanssa  tunturin rinteessä. Hahmoja liikkui siellä täällä ja mielikuvitus yhdisti asioita kummallisesti, postiauto, taukopaikka, nuotiopaikka, talo, toinen talo, lopulta mitään ei tullut vastaan. Vaikka kuinka silmiä räpytteli ja testasi näköä muuhun suuntaan niin esiintyvät hahmot vain näkyivät. En kuitenkaan kuvannut niitä, vaikka varmaan olisi pitänyt. Voisin sanoa näiden hallusinatioden olevan parhaita mitä koskaan olen nähnyt.

Mielikuvitus alkoikin laukkaamaan ja mietin olisiko hyönteismyrkyllä tai ötökkä sukilla asiaan vaikutusta kivojen rakkojen kanssa. Sieltähän deet aineet imeytyy hyvin aivoihin!  Jalkojakin hoidettiin ja rasvattiin aina mahdollisuuksien mukaan. Kindermunien sisällä olevat NOK ja Linola hoitovoide alkoivat jo vähenemään. Mietin, että lopulta aurinkorasvaa sitten jos muut rasvat loppuvat. Parempi kuin ei mitään. Näillä jaloilla mennään maaliin kyllä, tavalla tai toisella. 


@poppissuomela

Ennen asvaltti osuutta juttelin paikallisen asukkaan kanssa, ajoi mönkkärillä 50m matkan pihastaan tien varteen ja kyseli että tuletko sinä Inarista?  Tuumasin siihen että 179km takana ja Lemmenjoelta tulossa. Kertoi että tästä on mennyt kovia heppuja ohi  (lue Lapin lisää...)   Oma verbaalinen hissipuhe oli hieman hukassa, mutta yhteisymmärykseen päästiin ja tuumasin tämän touhun olevan hulluuden rajoilla. Pidemmittä puheitta matka bussipysäkille lyhyelle huoltotauolle,  muttei torkuista tullut mitään. Mikko nukahti lähes heti. Minun oli pakko jatkaa matkaa Hetan huoltoon. Tiellä pysyminen oli helppoa kun puolsi aina oikealle keskelle tietä. Onneksi ei puoltanut ojaan, oli helpompaa. Autojen kanssa sai olla tarkkana ja ne osaltaan pitivät hereillä tällä loputtomalla pätkällä.

Asvaltin pinnassa oli sarjakuvia ja erinäisiä hahmoja, tuntui kuin se olisi ollut palapeli, joka odottaa kokoamista. Kokeilin, mutta  paloja ei pystynyt siirtämään paikasta toiseen. Matka jatkui km km jälkeen ja päivän kuumuus alkoi tuntumaan. Vauhtiakin kellosta välillä vilkuilin ja se oli ihan ok. Nopeempaakin olisi voinut mennä, mutta tämä oli minun leppoisa matkavauhtini. Tavallaan tuntui oudolta, että kohta olisi taivallettu kaksi hurjaa etappia ja kaksi lyhyttä olisi vielä jäljellä. Kroppa vaan kaipasi unta.


loputon sateenkaari, oma GoPro7

Huoltoon tullessa pyöräilijä ja autoilja toivat tilanne tietoja ja kyselivät miten menee. Tuumasin kait että ihan normaalia touhua ja kaikki ok. Samalla selvisi miten kärkiporukoiden hurja alkuvauhti oli vaatinut veronsa. Se on vaikea motivoida itseä, kun tavoitteet karkaavat ja olisi mahdollisuus tulla maaliin aikarajoissa, mutta henkinen kantti ei kestä. Ymmärrän että vrk lepo ja palautus ei kuulu suunnitelmiin. Itse olen aikaa sitten päättänyt, matkan tekeminen pitää olla "mukavaa" ja tekemisen jäkeen voi hyvällä mielin sitten  rentoutua.

Hetan keskustassa oli kova meno mutta itse kurvasin huoltoon. Ensimmäiseksi söin  pikaisesti jotain ja sitten suihku ja lepäämään jumppasalin maton päälle makuupussin kanssa. Jalkoja tuuletettiin koko ajan hieman koholla. Kerran heräsin ja kävin keventämässä ja samalla välisyömässä, Satun kanssa tilannepäivitys ja takaisin nukkumaan. Lopulta heräsin tarpeeksi virkeänä ja uudestaan syömään ja laittamaan kamppeet kasaan. Ja matka jatkui. Huoltopaikalla juteltiin niitä näitä ja kenelläkään ei tuntunut olevan helppoa. Jotkut olivat tehneet jo päätöksen keskeytyksestä, mutta itsellä ei ollut mitään niin painavaa syytä jättää homma kesken. Tämä huoltopaikka oli todella hyvin järjestetty ja huippu paikka ! 

pitkä matka.. GoPro7

Etappi 3 - huipulta pohjalle 65 km

Hetasta lähtö tuntui upealta ja pohjille tankkasin pari Karhun kiikariolutta saadakseni tarpeeksi nestettä kroppaan. Nesteen suurta ennakkotankkausta olen monesti käyttänyt onnistuneesti. Toimii hyvin pitkissä ja hitaissa matkoissa. Näin ei tarvitse kantaa ihan tolkuttomasti vettä mukana. Tiepätkä meni kivasti kävellen, jopa niin nopeasti että kääntyminen meinasi mennä pitkäksi. Matka jatkui mukavaa hiekkatietä ja pyöräilevälle maisemien katsojalle moikkasin  sillalla. Ehdin tarkistaa juomapaikat ja päätin tankata Pyhäkeron kaivolla.

Paikalla olikin jo porukkaa ja kaivoakin käytettiin. Siitä vain ei eka meinannut tulla mitään kun yhden pullon sai täyteen niin vesi valahti takaisin kaivoon ja piti pumpata uudestaan, jotta vesi nousi takaisin ylös. Sain kuitenkin monta mukia juotua pohjille. Tuumasin paikalla olijoille, että Pallakselle pitäis mennä heittämällä ja sain vastauksen että sinnehän on 40km. Sanoin että meillä hieman enempi matkaa kun pitää tehdä sakkolenkkiäkin. Heitin ilmaan mukavaa reissua ja lähdin tuuppaamaan ylämäkeen. Tässä olikin jo hieman uutta sorastettua reittiä t.arjolla ja lopulta päästiin pikku nousuun. Vastaan tuli vielä yksi vaellusporukka ja muitakin menijöitä


näkymää maalin suuntaan, GoPro7

Valemäki oli nopeasti takana ja lammen luona mäki taas jatkui. Kuvailin hieman ja tankkasin herkkuja. Kevyt tunkkaus jatkui ja lopulta huiput jäi taakse. Tässä vaiheessa alkoi olemaan sen verran vahva olo että tuuppasin vauhdilla loivaa mäkeä alaspäin ja morjestelin muita menijöitä. Lopulta sakkolenkin risteyksessä päätin tehdä lyhyen huoltotauon ja varpaita tuulettelin. Samalla ihmettelin mikä lippalakissa vipeltää, prkl se on hirvikärpänen, toivottavasti vain tuulen tuoma mutta sinnikäs oli kunnes kohtasi kynteni ja harmillisesti en ottanut sitä talteen tutkijoita varten.

Teräs-siskot tupsahtivat paikalle ja lyhyen huoltoni jälkeen juteltiin niitä näitä alamäessä pitkään. Oma vauhtini oli hieman liikaa joten letka hajantui. Painelin tosi hyvällä fiiliksellä ja edellinen nousu ja tuulinen tunturi lämmittivät mieltäni. Tässä tuupataan vauhdilla notkoon ja samalla vauhdilla ylös ajattelin. Mielestäni notkon pohja tuli nopeasti ja mietin missä tankkailla vettä ja missasin hieman yhden oikopolun kunnes pääsin tunkkaamaan taas. Sähköisen kartan mukaan olisi tarjolla yksi hyvä juomapiste. Matka sinne sujui mukavasti ja mietin jättäväni paikan väliin mutta kuitenkin päätin tankata hiekkarannalta juotavaa ja tein kevyen huoltotauon hyvin varustellussa paikassa. Matka jatkui hieman hitaammin ja jalkojen väsy alkoi tulla tuntumaan.

utuinen polku, GoPro7

Suurin pulma oli unen puute. Hallusinaatioita ei näkynyt,  joten pohdin missä pitäisin tauon ja kuinka pitkään jaksaisin ennen niiden paluuta. Johan siinä noita hauskoja kavereita kaipasi!  Kuvailin suopursuja, aurinkoa ja kaikkea mikä tuntui järkevältä tai järjettömältä. Tämä toinen tai kolmas tai neljäs pidempi yksin taivallus oli transsinomaista mielen virkistystä. Olin matkalla ja vain matkalla kohti tuntematonta. PTL  290 km:n keikka Alpeilla oli ollut pisin tähänastisin urakkani. Tämä tulisi olemaan pidempi, tiesin sen jo. Olo oli vahva vaikkakin väsynyt, mutta ilman loukkaantumista tämä olisi taputeltu juttu. Aikaa oli niin hyvin varastossa eikä päivillä ollut väliä.  Merkitystä oli vain "olla matkalla" ja "maalissa". 


tupasvillat yössä, GoPro7

Muutamia paljon kansoitettuja leiripaikkoja matkalla oli kunnes päädyin Hannunkurun huussiin ja kodan viereiselle pöydälle lepuuttamaan jalkoja ja tankkaamaan kylmää makoista pussiruokaa, nami! Tämä gurmee ruoka pitää miehen tiellä ja kroppa saa muutakin kuin sitä valkoista jauhetta veteen lisättynä (Nosht-sitruuna/sekamehutiiviste-lidl). Mietin makro unia teltassa mutta päädyin itikka huppuun ja nukkumaan taivasalla kun ruoka valmistuu 20min. Horros teki terää, muita ei näkynyt toki vessassa taisi joku käydä. Hiljaisuus oli käsin kosketeltavissa. Ensimmäinen matka-ateria rauhassa nauttien jokaisesta kylmästä suupalasta :-) 

kiviä ja näkymiä, GoPro7

Nyt rojut kasaan ja matkan pitää jatkua, ei saa jäädä turhaa lorvimaan.  Kaivostakin oli nostettu vedet valmiiksi sankoon niin tankkaus operaatio oli helppo ja hiljainen (vaeltajat arvostavat yöllistä hiljaisuutta). Hoippuen polulle ja kone hitaasti etenemis moodiin. Matka jatkuu askel kerrallaan lähemmäs Pallasta. Halusin tuntea tunturin tuulen hieman jo ahavoittuneella naamallani,  se kokemus oli unohtumaton juuri tällä osuudella. 

Jostain pusikosta Mikko ja Hannukin putkahti letkaan. Myönnän olleeni hieman untenmailla mutta kolmen porukassa oli mukava taivaltaa näitä kivisiä polkuja. Taukoa pidimme jollain kurulla ja fiilis oli hyvä. Samalla tuntui että olisi ollut 5-6 eri kisassa mukana ja matka edelleen jatkuu. Niin erilaisia tunnelmia ja fiiliksiä matkalla oli jo päässyt kokemaan. Jokainen pidempi tauko tavallaan resetoi "kisan" ja kuin uusi kisa olisi alkanut. Tämä on se suuri seikkailu mitä en mistään hinnasta olisi jättänyt väliin. 
tuuletustauko.. GoPro7

Pallaksen huoltoon osoittavat viitat olivat hukassa ja paikan tyhjyys oli tyhjentävä. Ei hurraavaa yleisöä, ei ohjaajia, ei mitään, ei siis yhtään mitään. Kuitenkin lopulta pienen sekoilun jälkeen pääsimme huoltosiipeen. Täällä tankkasin ruokaa ja kävin suihkussa. Lopulta satunnainen siivooja resetoi sänkyjemme tilanteen ja muutaman sekavan sanan tilanteesta vaihdoimme. Numerolapun numeroa tarjosin maksuksi ja lopulta simahdin unten maille. Huoltotoimet muilla jatkuivat ja uskomattoman vaikeaa monella oli. Tässä vaiheessa mielestäni olimme jo voittajia. Aikaa on vaikka kuinka paljon ja nyt vain lepoa ja ruokaa. Ennen Mikan ja Karitsan tuloa lepäämään samaan huoneeseen kävin hakemassa suklaalevyn ja napostelin sen rivi kerrallaan. Se upposi yllättävän hyvin eikä tehnyt yhtään heikkoa. Varmaan oli hieman tuota energiavajetta. Unen läpi kuului myös kaikenlaista ääntä ulkoa.

Yhtäkkiä heräsin ja katsoin puhelinta. Mikko kyseli, missä mennään ja sanoin että joku 15min menee niin olen valmiina baanalle. Taisi kyllä mennä hieman enemmän kun pää oli ihan jumissa (se nukkui edelleen) ja minä touhusin repun valmiiksi dropbagistä sopivat energiat mukaan. Jalat saivat lisää rasvaa ja kyllä niillä lopun lyhyt setti mennään kun rasvaa vain on tarpeeksi. Sade pelotti ja tiesin yön olevan märkä, mutta maaliintuloaika olisi kivasti päivällä.  Lopulta huoltokoppiin ja nopeasti 2 kiikariolutta napaan ja matka jatkuu.

huipulla.. GoPro7

Etappi 4 - viimeinen taisto 65 km

Sumeaa logiikkaa, "ei sitä ei ole", on vaan matka, joka jatkui mukavaa rinnepolkua. Mieleen jäi yksi koirapartio  vaeltamaan myös lähdössä. Välillä mentiin yksin taukojen ja repusta kaivettujen herkkujen lomassa. Mikon kanssa oltiin kutakuinkin huutoetäisyyden päässä koko ajan.  Yö eteni jotenkin vauhdilla ja oikeastaan ei tiennyt tai jaksanut keskittyä siihen mitä kello on. Juomapaikat olivat vähissä, mutta lähteeltä kuitenkin tankattiin. Ensimmäinen tämän etapin jalkojen huolto tapahtui yhteen paikalliseen uhrikiveen nojaten. Tämä tauko tuli tarpeeseen. Järjestäjien juomapisteeltä saatiin huippu tsempit ja taukoa pidettiin taas bussikatoksessa. Teräs-siskosten kanssa oltiin jo tavattu tunturissa ja toistamiseen oltiin samassa bussikatoksessa samoissa puuhissa :D , jalkojen huollossa.

Lopulta vielä päädyttiin pitämään toista taukoa hieman jyrkemmässä rinteessä. Tossut oli märät, mutta aikainen aamuaurinko paistoi mukavasti. Fiilis oli hieno! Tähän clippiin päätin allaolevan ekan videon. Tunnelma oli odottava ja halu päästä maaliin kova, matkaa vain oli vielä monen monta tuntia ja se pitäisi kääntää voitoksi.


@rami.valonen

Tauon jälkeen  tasainen ylänkö Äkäskero oli äkäisen tuulinen. Sinnittelin tuulitakissa kun ei ollut kylmä, mutta lopulta piti kaivaa repusta lämmikettä (taskumattia ei ollut). Peurakaltion juomahuoltoa ei heti löytynyt niin soitin ja kysyin missä se olikaan ja tien vierestä se löytyi. Tämän jälkeen sekoilimme hieman reitin kanssa ja lopulta pääsimme oikealle uralle. Olisi vain pitänyt katsoa omasta sähköisestä kartasta mitä edessä on sekä seurata jälkeä.. Pidimme kolmannen jalkojen huoltotauon ja aurinkoinen paikka muistutti että voisihan sitä taas levitellä aurinkorasvaakin eikä vain jalkarasvaa.

Pummasimme Kotamajalta vettä ja jäätelöä olisimme ostaneet, mutta paikan sähköttömyydestä johtuen sitä ei ollut saatavilla. Munkkia olisi mieli tehnyt, mutta ajattelin etten ole ansainnut sitä vielä. Mietin että täällä voisi tulla pyörällä vielä käymään kisan jälkeen. Kiitokset vedestä, hyvästiksi tuumasimme että takana on jotain 310km Lemmenjoelta.  Tähän muutama turisti äimistelemään että mitä? ja pyysivät pientä tarkennusta siihen mitä sanoimme.  Selitimme tilanteen ja  jatkoimme matkaa. Loppumatka  tuntui kyllä jo loputtomalta,  vaikka pystyimme hieman hölkkäämään helppoja pätkiä. Mikon jalat olivat aivan loppu kuulemma, hyvin se kuitenkin kulki. Itsellä oli jo maalijuhlat tiedossa ja tuumasin että tullaan eriaikaan maaliin, yksilökisassa kun oltiin.  Nyt keskityttiin siihen,  että mitään ei möhlätä. Lopun kiemurat tuntuivat kiusanteolta ja laskin että oma GPS tulee tikkaamaan 330km kun vielä kävelee maalista huoltoautolle.


siinä se lepää.. @merja

Lopun raitilla oli jo tunnelma tapissa ja pääsin vaihtamaan kuulumisia tuttujen kanssa. Oli aivan mahtavaa päästä todistamaan miten iloista porukka oli. Jotenkin oli fiilis,  että kiva päästä lopulta maaliin mutta olisi matkaa voinut vieläkin jatkaa! Pienet kiemurat maalissa ja parit testi hypyt, kuulemma pitäs ylittää maalilinja! Tunnelma oli katossa ja fiilis upea, Selvän pyyn terassikin jo pullisteli houkuttelevasti. Fiilistelin maalissa skumpalla ja huoltoteltassa syömällä peräti kahteen kertaan. Reppukin oli tiiviisti vielä selässä! Kiitos kaikille kannustajille ja kanssamatkaajille!

maalihyppy, @merja

poks! @merja

ja mä erämaassa vaellan kili kili kellon kanssa

Mitä nyt, ehdottomasti yksi hienoimmista seikkailuista takana! Muisti tekee kepposia ja huonoja hetkiä ei muista enää niin hyvin. Matkalla tunnelma oli aavemainen, hyytävä ja säiden osalta todella monenkirjava. Tämä loi uskomattoman mahtavia fiiliksiä! Tiedän että osa minusta jäi matkalle ja nyt olen entistäkin nöyrempi.

yön ja päivän raja, GoPro7

Palautuminen on mennyt hyvin ja voisi mennä lenkillekkin, mutta odotan rauhassa. Mihinkään ei ole kiire. Kisan jälkeisen vilustumis oireiden takia kävin varmuudeksi testauttamassa itseni koronan varalta ja negatiivin tulos tuli. Olisi siis pitänyt kaivaa se buffi tai kaulahuivi lämmittämään yöllisen taivalluksen tuomaa raikasta tunturi ilmaa. Garmin on myös hieman toppuutellut datojen perusteella ja ihan hyvä hengähtää hetki. PTL kisan jälkeen oli aika kuopassa ja tälläkertaa sellaista kuoppa ei ole odotettavissa. Ehkä vain 4 päivää kestänyt reissu on huomattavsti lyhempi kuin vajaan 6 päivän reissu. Jaloissa ei ole rakkoja enää ja muutama kynsi tulee vielä lähtemään kun niiden aika on.

Ajoittain mieli vaeltaa yhä valtavassa erämaassa,  simuloiden oravanpyörää hieman suuremmassa mittakaavassa kertoen  meille miten moni asia on mahdollista kun siihen vain ryhtyy. Voisi myös verrata matkalla tapahtuneita uudestisyntymisiä Feeniks lintuun, matkalla "kuolemme" kaikki ja synnymme uudestaan taistoon. Ja matka jatkuu maaliin saakka.


erämaa.. GoPro7

Suosittelen jokaiselle omannäköistä erämaaseikkailua  mahdollisuuksien puitteissa. Tutki, tunne ja koe se. 

linkit






Kiitos!

[ 96 hour 53 min 14 sec / 329,4 km / avgm.106 / +d 6200 m / sij.19 / 29 finishers / 65 starts / etc. ]













Ei kommentteja:

Lähetä kommentti