niilosblog: Zugspitz Ultratrail

Ollappa vuorilla ihmettelemässä maisemia ja rinteitä juosten ylös alas ilman mitään lihasjumeja. Tossu kulkee kuin vuorikauriilla ja happea tulvii sisään niin et meinaa ihan lentoon lähteä. Totuus onkin tarua ihmeellisempää ja matka vuorille kestää kauan eikä mitään saavuta hetkessä vaan pitkäjänteisellä seikkailumielellä.

Ajatuksia ennen kisaa

Retkiautolla eurooppaan vuorille nauttimaan maisemista ja totuttautumaan hieman korkeampaan ilmanalaan ja seikkailemaan saneli sen että varusteet piti perata valmiiksi kauan ennen kisaa. Muutaman kisan läpäisseenä varusteiden pakkaaminen on helppoa, jos ei ole sään kanssa haasteita. Tässä kisassahan oli monta huoltoa, joten se osallaan jo vähensi omatoimi kisoissa kannettavaa tavaran määrää. Toki pienenä riskinä oli sairastuminen ennen kisaa ja jostain sellaisen pienen nuhan sain matkan alussa. Epäilen sen tulleen ilmastointilaitteesta ja alussa ilman lämpötilan sahaamisesta ees taas. Joka toinen yö sai nukkua kesäpusseissa tai 3 vuodenajan pusseissa. Tein varmuudeksi testinkin, mutta se oli negatiivinen eikä kuumetta tai muuta vaivaa ollut.

Lenkkeilin ja oleilin 1-2 tonnin korkeudessa, kun Alpeille päästiin ja korkea ilmanala kuuman kelin kanssa oli hieman haastavaa välillä. Laakson pohjalla oli suorastaan pätsi eli +30 lähes koko ajan. Toivoin kisakelin hieman jäähtyvän, kun kuuma keli ei vain ole mun keli. Matkalle osui uusia sekä tuttuja vanhoja polkuja. Tätä oli myös tiedossa itse kisassa, kun syksyinen reissu kisamaisemiin antoi hyvän käsityksen itse reitistä. Kolautin polveni kiveen Dolomiiteilla aikaisemmin viikolla kun hain yhtä geokätköä. Tuli pientä pinta ruhjetta. joka ei haitannut polven toimintaa onneksi.

(kuvaaja Merja)

Numerolapun hakeminen torstaina aiheutti sen että "voucher" Ledlenser ensiapupakkauksen ja lötköpullo piti hakea perjantaina. Alueen valmistelu oli hieman vaiheessa torstaina. Itse gpx reitin olin ladannut kelloon (Forerunner 945 maastokartat) ja puhelimeen (outdooractive app) mutta tarkoitus oli luottaa reittimerkkauksiin. Toiseksi tuskin kovin yksin tarvitsi juosta kun osallistujia oli yli 700 tälle matkalle ja itse tapahtumaan oli tulossa vajaa neljätuhatta osallistujaa. Eli umpeen kasvaneiden polkujen uudistus olisi tiedossa.

Reitti oli tavallista pidempi joten omat aika arviot asettui lopulta 17-20h haarukkaan. Edellisten vuosien voittaja tulokset 101 km matkalta olivat noin 11h. Itra pisteistähän sen sitten näkee missä oma taso on. Läpäisyn piti olla selvä, jos ei tule mitään ylläriä matkalla.

Kisassa

Aikainen herätys aamulla, joka ei tosiaan ole mun juttu. Sain kuitenkin syötyä puuroa, jogurttia ja kananmunia sekä leipää et croissantin. Tankkasin myös mehua sen mitä jaksoin. Tiedossa oli lämmin päivä muttei ehkä ihan pahinta hellettä. Kamat kantoon ja tarkoitus oli kävellä lähtöön noin 2km, mutta liftasin yhteen taksiin, joka oli ajamassa ohi. Otettiin kyytiin myös toinen kanssakilpailija ja porukalla mentiin lähtöön. Näin olin hyvissä ajoin lähtöpaikalla, joten ostin avoinna olevasta kahvilasta aamulaten. Se maistui makoisalta. Katselin myös varusteiden tarkastusta ennen lähtöalueelle pääsyä ja mietin ettei tuo kovin tehokkaalta näytä. Oletan ettei kaikkien varusteita ihan ehditty tarkastamaan ja itselläkin tarkastus oli pintapuolinen pienen kielimuurin takia. Varusteet ja hieman extraakin oli mukana kuten sour nallekarkkeja.

Lähdössä yritin pysytellä siinä puolenvälin paikkeilla, kun oletin alun uran olevan ekan nousun aikana tuplaleveetä uraa. Näin ei ollut mut hölkkäilin alun tasaisen sellaista kutosen vauhtia. Pieni jumi oli ekan kapean uran kohdalla mutta en joutunut juurikaan siinä odottelee. Alku tosiaan oli kyliltä asvalttia ja se muuttui hiekkatieksi. Urat olivat hyvää uraa ja varmaankin vajaan 1h kohdalla ura kapeni ja alkoi nousta siksakkia ylöspäin. Tässä kohtaa oli myös kaatuneita puita, joita ei ollut perattu pois. Näiden yli hyppiminen oli hyvää jalkojen venytystä. Tässä olisin varmaan mennyt hieman vauhdikkaamminkin, toki oli hyvä hieman säästellä voimia ekassa isossa mäessä.

Tämän kapean uran jälkeen alkoi tienousu tuolle Alpspitsen juurelle joka oli tuttua tieuraa. Jyrkkyys oli sauvakävely luokkaa ja vain ajoittain pääsi hieman tasaisilla kohdilla juoksua pyrähtämään. Nousuun meni noin 2,5h ja noin 1300m nousua. Tästä alkoi ajoittain tekninen eli irtokiviä polulla lasku, jonka yritin mennä enempi vauhdilla ja siihen näköjään meni noin 1h ja alas tultiin noin 1200m. Tämä hieman tuntui jo polvissa ja reisissä joten en rallatellut sitä ihan täysillä alas vaan käytin sauvoja apuna alastullessakin. Toka huolto oli alhaalla ja siellä tankkasin nestettä ja maistelin hieman naposteltavia kuten appelsiini, vesimelooni lohkoja sekä mitä nyt tekikään mieli ja yritin pitää huollon lyhyenä. Eka huoltohan oli reilusti ennen ekaa nyppylää, josta selvisin vain nestetankkauksella.

3. Eibsee huolto tuli nopeasti vastaan ja sinne päästäkseen oli hieman kumpuilevaa maastoa. Mentiin ylös ja alas mut pääsuunta oli tokan isomman nousun apumäet. Vauhti oli verkkaista ja kaikki varusteet hiestä märkänä. Repussa olevat tarvikkeet olivat pakattu minigrip pusseihin. Takana oleva numerolappu tiputti hikeä välillä jaloille mitä ekalla kerralla hieman ihmettelein. Puut suojasivat hyvin suoralta paahteelta ja ajoittain oli jopa ihan sopivaa, kun tuuli puhalsi kevyesti. Yritin pitää vauhtia päällä mut kuitenkin sortumatta ylilyönteihin. Jossain vaiheessa tultiin Itävallan puolelle. jossa kanssajuoksija sääti kengännauhojen kireyttä. Sykkeet oli edelleen pysyneet siinä 130-160 haarukassa. Alamäki oli palautumista ja ylös mentiin enempi tehoilla. Vajaa 2h ylös ja 1h alas tokan nousun puolikkaasta.

(ostokuva: Sprotograph)

Jotenkin tuntui että metsän juurakot ja äkkijyrkät nousut sekä laskut plus aina pitkät laskettelurinteen pätkät veivät mehuja koneesta. Join paljon ja söin myös suolaa sekä pakollisia tyhjennystaukkojakin joutui pitämään. Porukka oli aika hiljaista eikä sakalaiset juurikaan keskenään enempiä jutelleet. Välillä tuntui et koko porukka on jollain pyhiinvaellus reissulla ja kiire synninpäästöön. 30k ja maratonin kohdalla katselin paljonko aikaa oli kulunut sekä laskeskelin olevani sopivassa vauhdissa.

Tokaan isompaan toppiin sai varautua henkisesti ja laskettelurinteiden alueella olisi ollut monta rinnekahvilaa kaikkine houkutuksine. Evään tilaaminen olisi vain olut hidasta kun porukkaa oli liikenteessä aika paljon. Maisemat olivat huikeita ja vuoret näkyivät vasemmalla, oikealla edessä ja takana. Satunnainen pilvisyys loi maisemaan lisää huikeutta. Jotenkin ajattelin et jos 6. huoltoon selviää niin loppun voi vaikka raahautua yön pimeinä tunteita. Myös nämä 10 huoltoa lyhensin omaan 10km maatiekympin jaksoihin joten ne 4-6 ovat niitä vaikeita pätkiä.

5 ja 6 huollossa otin täydet juomat eli sen 1l kun pidin erillisen 0,5 pullon tyhjänä omien juomatottumusten takia. Pakollisissa varusteissa oli 1,5l juoma tilavuus mutta en kantanut kuin max 1l mukana. 2-3 lisäkertaa maastosta löytyi lötköpullolle sopiva paikka, joten se huoltomäärän kanssa ei ollut mitenkään ongelma vaikka keli olikin lämmin. Muistaakseni jossain vaiheessa hieman manasin tuota lämmintä keliäkin. 6 huollon medical tarkastus oli hyvä, eli yksi kilpailija oli ottamassa suoneen täydennystä ja multa ei kyselty mitään vaikka lähdössä sanottiin et kaikki tarkastetaan ko. pisteellä. Samassa huollossa olisi ollut dropbag, jota en näin lyhyeen kisaan edes harkinnut ottavani. Toki jos siellä olis ollut vaihtoreppu niin sit se olis toiminut. Muistaakseni ennen 7 huoltoa oli cokacola extempore maajussin huolto. Sain tankattua lötköön hieman vehnäolutta, joka piristi kummasti joten ensivuonna rinteillä voisi olla olutpiste. Nousuun reilu 2h ja ylhäällä se 1h ja laskuun meni se 1h.

Viimeisen isomman eli 3 nousun otin rauhallisesti ja varmasti ettei ajoittain pyörivillä kuulalaakeri sepelissä tai juurakkojen kanssa tulisi pulmia. Porukkaa meni laskuissa ohi ja nousuissa taas selkiä tuli vastaan. Nousuun 1,5h ja lasku noin 1h. Samoja paitoja ja reppuja tunnisti monessa paikkaa ja pidin pidemmän tauon 6 (~15 min) ja 8 huollossa (~10 min), sekä nostin jalat molemmissa paikoissa toviksi ylös. Lampun laitoin vasta 8 huollossa päähän kun 7-8 väli oli suht tasaista juostavaa ja edelliseltä reissulta tuttuja paikkoja. Onnistuin pitämään juoksu moodin suht hyvin päällä ehkä pari km tuli käveltyä et huollossa tankatut pysyy sisällä ja jalat saa toisenlaista liikettä. Toki hämärä oli laskeutunut reilusti kun 8 huoltoon pääsin.

Toivoin että järvien ohituksen olisi nähnyt ilta-aurinogssa mut vauhti ei tähän riittänyt sekä laskujen mukaan optimi 17h loppuaika ei tulisi onnistumaan. Illan viiletessä tossukin hieman keveni ja kone tuntui kiertävän vielä hyvin. Enempi oli korvien välistä kii mitä vauhtia pääsi ja sykkeiden tarkkailu myös johti muutamaan kevennys kävely pätkään. Tähän mukamas tasaiseen pätkään sain kulumaan 4h jota nyt hieman ihmettelen, eli taisi laiskuus iskeä sittenkin.

Lopun peloiteltu alamäki oli edelliseltä kerralta tuttu joten otsalampusta kunnolla valoa ja pientä tikuttavaa askelta mäki alas. Viimeinen huolto oli ennen alamäen alkua ja sitä ennen oli myös yksi epävirallinen baari auki jossa oli pöytä täynnä tarjottavaa. Jos olis ollut jalka jumia niin se olisi varmaan auttanut jumeihin hyvinkin. Nyt ei ollut jumia vaan "kiire" maaliin. Vika lasku ja kylillä meni aikaa se vajaa 1h.

Matkalla vain kerran juttelin pidemmän aikaa vauhdikkaamman juoksijan kanssa hetkisen, joka oli sitä mieltä et NUTS300 on ihan hullun hommaa ja yritti kysellä jäikö siitä traumoja. Ei jäänyt ja yritin pehmittää et sehän on sellainen pikku seikkailu Lapin lumossa. Juttelu jäi lyhyeksi kun vauhti oli hieman liikaa mulle ja pitäydyin omassa tutussa (sauvakävelijä) vauhdissa. Loppupuolella oli myös pitkiä hiekkatieosuuksia, jotka ovat nopeita kun on puhtia jaloissa. Yritin sauvojen kanssa pitää näillä pätkillä vauhtia mut ainainen ylämäki tuntui olevan loputon vaikka taisi olla vain väsymyksen tuomaa harhaa.

Lopun tasaisella pidin hyvää juoksua päällä ja vauhti oli ajoittain alle 6 min/km. Ehkä jäi hieman tehoja varastoon, joita kaikkia ei tullutkaan käytettyä tai sitten halusi vain päästä nopeasti maaliin. Maalissa juuri ja juuri alle 18h eli 17:59:14 ja oma gps näytti 107,4km sekä noususummaksi 5400m+. (itra 105 km / 5080 m+) Arvelen garmin datan perusteella kuluttaneeni taukoihin noin 1h josta voisi helposti tehostaa.

Toipuminen eli palautuminen

Maalista kävelin 2km matkan retkiautolle, kun olin eka tankannut hieman riisiä ja kiikari olutta maalipaikalla ja hakenut finisher paidan. Jalat olivat ok ja muutama rakko oli tullut eli yö suihkun jälkeen nukkumaan ja aamusella niitä sitten kunnostamaan. Varpaidenkynsiin ei tullut vaurioita ja pyhiinvaellus vuorille onnistui hyvin. Keli olisi voinut olla hieman viileämpi omaan makuun mut sehän oli kaikille sama. Lenkkejä en ole vielä tehnyt mut ajattelin tässä kohta kokeilla juoksua ja pyöräilyä et miltä ne tuntuu.

Sijoitus oli omassa sarjassa hyvä ja yleinenkin sijoitus oli mainio Master men 23/183 (M45 10. by duv), Itra M70/366 (A76/414) [kaikki:582]