Talven hiihtohuipentuma Vuokatissa

Tämän lumisen talven pituus on ollut tavallista pidempi täällä etelässä. Itse aloitin hiihtelyt hieman myöhässä Andien matkan osuessa talven tuloon. Ensimmäinen talven hiihto osui 8.12.2012 ja toistaiseksi viimeisen kerran hiihdin tänään eli 7.4.2013. Tämä johtaa noin 4kk pituuteen ja tarvittaessa tuon extra kuukaudenkin pystyisi vääntämään. Tässä 4kk:ssa on tullut mittariin 1278km, josta luisteluhiihtoa 1.5 kertaa enemmän. Laskujen mukaan suksilla olen ollut 45 kertaa, eli keskimäärin 28,4km kerta. Pisin päivä saldo on 70,3km ja yksi kisa eli Pogosta vapaalla tyylillä mahtuu kauteen.

Matkalla on monesti ollut kamera mukana ja pieniä hassutuksia on tehty. Vuokatin Pääsiäinen oli km rikas ja tarkoitus oli lopettaa kausi siihen, mutta kun kelit jatkuu niin mikäs tässä Paloheinässä on hiihdellä. Vuokatissa tuli mittariin 237km ja oikeestaan melkein joka kerta sai mennä uusia latuja pitkin. Kelit olivat aurinkoiset ja lämpimät. Tunteja tuli 18h tähän rypistykseen ja nousua parhaimpina päivinä yli 500m. Tästä johtuen tämän viikon treenit on menneet hieman nihkeästi ja pientä palauttelua on joutunut tekemään.

Vuokatin jääladut olivat aivan mahtavat ja reittejä oli paikoitellen venytetty tavallista pidemmälle. Täällä olis päässyt Sotkamosta Kajaaniin ja takaisin. Se reitti jäi kokematta mutta 15km päähän Kajaanista pullalle hiihdin siihen Niemelä kaffetupaan jos nimen muistan oikein. Sotkamon puolella oli huomattavasti vähemmän kahviloita tarjolla tosin keskustan läheisyydessä ollaan koko ajan niin sen ymmärtääkin. Yksi hieno latumehupiste siellä oli jota nuoret pitivät yllä.

Urheiluopistolta oli helppo lähteä joka suuntaan. Pääsi vaaran laduille helposti sekä kaikille jääladuille näppärästi. Opiston ruoka oli maittavaa ja sitä tankattiin aina mahat pullolleen. Aamupalan jälkeen täpötäysi maha vajeni kummasti kun hiihteli 30-50km ennen lounasta. Lisäksi aamusella saattoi olla -15 pakkasta mutta keli lämpeni nopeasti nollan tienoolle. Ladut olivat puhtaasti pakkaslunta ja luisto ei ollut ihan niin hyvä kuin se olisi voinut olla. Lämpötilasta johtuen jääladulla oli mahdollista nähdä kangastuksia eli horisontti näytti siltä että olisi ollut sulaa edessä, mutta tukevaa jäätä vain löytyi.

Pieniä mäkiä ja railoja oli päässyt syntymään jääreiteille mutta sehän toi piristystä näihin pitkiin suoriin. Kerran käytiin Merjan kaa lumikenkäilemässä korkeimman Palovaaran huipulla ja läheisellä kodalla makkaraa paistamassa. Hienoja seikkailuja tuli tehtyä.

Maastossa näkyi myös Talvivaaran syksyn sähläilyt ja toivottavasti kevät ei tuo tullessaa mitään ikävää yllätystä kun luonto on lähes lapin veroinen. Vaarojen mäet olivat hyvää treeniä tulevaa kesää varten ja enemmänkin niitä olisi pitänyt mennä, mutta ihan kaikkia papuja ei pystynyt luovuttamaan valkoiselle vaaralle. Tässä vaiheessa menestyksellä ei ole merkitystä vaan tekemisen pitää olla hauskaa, haastavaa ja mielenkiintoista.

Enempi olen kirjoitellut noista treeneistä ontrail.net sivustolle, kun sinne saa kivasti lisättyä kuvat ja lyhyen tarinan. Tänne blogiin olen yrittänyt keräillä pidempiä tarinoita, kun yksittäiset treenit höpinät on sen verran lyhyitä. Kuitenkin kevät etenee vauhdilla eli seuraava sepustus varmaankin on noita suunnistus syheröitä.


Kuvat: Merja ja Tomi