Retki-Rogaining 24h

Pirunvuoren Ponnistus koostui äijä tiimistä ja toiseen tiimiin oli laitettu paremmat puoliskot n-energialla. Ajatus oli testata miten pidempi keikka onnistuu yhdessä ja samalla jakaa fiiliksiä. Nautiskelu tosin muuttui jalkapohjien kuumotukseen ja ihmettelyyn miksi taas olen täällä ja aamuöiseen hiljaisuuteen.. Vastauksia tuli moneen asiaan ja toivottasti olemme kaikki viisaampia tämän jälkeen. Dakota kuitenkin jää väliin, kun tämä 24h on liian pitkä aika mun makuun.

Kartat noudettiin jonon hänniltä ja kuulemma se enteilisi jotain huonoa. Kuitenkin Kaitsun kanssa saatiin oma reitti kasaan noin 30 minuutissa ja tehtiin pieniä viilauksia siihen, mutta runko oli hyvä. Paljon isoja pisteitä ja vain yksi juomarasti. Kartan oikeaan yläkulmaan tuli 3 vaaka väliä, jotka olivat vaihtoehtoina riippuen miten alku olisi edennyt. Alin oli huonoin(R15 hash house) ja keski ok ja ylin paras. Nämä ovat kartalla punaisella yliviivauskynällä (Iso kartta linkki). Loppupuolellakin reittiä pystyisi venyttämään jos siltä näyttää. Mittausten mukaan reitin pituudeksi tulisi +80km.

Lähdössä höpistiin niitä näitä tuttujen kanssa ja järjestäjätkin hermostuivat, kun porukka ei ollut tarpeeksi hiljaa. No viime hetken ohjeet saatiin jotenkin perille. Lähettiin ihan hissukseen liikenteeseen ja annettiin muiden tehdä uraa. Ekalla rastilla HollEmot ihmettelivät miten me ei olla kärjessä. Sain kuitenkin hyviä kuvia ja selittelin jotain rauhallisesta vauhdista. Seuraavaksi jatkettiin peffamäkeä pitkin alas ja löydettiin "sininen"-polku jota ei ollut tietenkään kartassa. Se olis varmasti helpottanut monen menemistä, jos järjestäjät olisivat sen maksettuun kartta ainekseen viitsineet ostaa.

Lähderastilla R12 lähes törmättiin "kesälaitumelle" eksyneeseen IhanHukassa parivaljakkoon, joka singahteli sinne tänne. Hyviä kuvia saatiin heistä ja hyviä vinkkejä vaihdettiin keskenämme. Ilma tosin välillä oli vähän sakea käskytyksestä ja 'mihin ihmeeseen sä jäit' mustikoita syömään huhuiluun. Touhuilu melkein tarttui meihin R80 rastilla, kun tiputettiin vähän aikaisin polulta alas mutta rasti löytyi.

Järvenkierto meni sukkana ja ihan täydellistä tilannekuvaa en saanut vaikka hyvä tilaisuus siihen olisi ollut tarktori hääparista. Yritin myös houkutella Luopioisen terassille Kaitsua, mutta kun tien vieressä ei ollut pubia niin jäi väliin kylmät 'limut'. R54 vaihdettiin R65, koska siitä sai pisteen enemmän. Kelin märkyys myös aihetti hankaluuksia jaloille ja vaikka satoi vain pari pientä kuuroa silti maasto oli aivan märkää. Me mentiin kuin tiskirätit imien kaiken veden havuista ja peitteisestä maastosta.

R25 leimattin rasti ja täytettin vesivarastot. Sitten otin kengät ja sukat pois ja jäin istumaan kartan päälle. Aika kului ja kului ja Kaitsukin otti tossut ja sukat pois. Ihmeteltiin, kun muita ei näy, aika kului ja varpaita heiluteltiin tuulessa. Jalat kuivuivat pikku hiljaa. Mietittin mitä Kaitsun vuotavalle juomasäiliölle tehtäisiin. Ei saatu irti liitosta jotta olisi voinut tiivistää sen joten ehdotin että laitetaan se väärin päin niin vuotaa ainakin vähän vähemmän, ja se toimi kohtalaisesti.  Helppo juomarasti ja vaikea päätös. Päätöksen tekeminenkin kesti pitkään, oikeastaan oltiin rastilla 61 minuuttia! Siis ei hiventäkään järkeä, mutta ei olisi ollut eteneminenkään, koska omat jalat olivat ihan 'kukkakaalina'. Poikkeus säännölle vahvistui ja mun jalat vaan ei ole tehty märälle kelille. Lopulta lisää vaseliinia ja kuivat sukat jalkaan. Päätettin jatkaa suunniteltua reittiä ja toivottiin että tauko antaisi jaloilleni aikaa.

Ilta hämärtyi ja kartan puutteelliset merkinnät vahvistuivat, mihinkään ei voi luottaa varsinkaan hiekkakuopan kokoon. Harjusta puuttui vain pienen pieni pätkä. Karttojen laatuun voisi hieman panostaa ettei mene ihan pingoiluksi. Lamppujen laittamiseen meni 4min rastivälillä 48-76, kun kartan lukeminen hyytyi täysin. Edettiin kuitenkin ihan hyvin aikataulussa ja tauosta oli todellakin ollut apua. Tietty buranaakin meni muutama kuten suolaa. Kaitsu teki yhdet voltit hiekkatiellä siitä onneksi selvittiin säikähdyksellä. Kyseli mun jalkapohjien vointia ja vähän paremman kuvan niistä annoin.

Toisia tiimejä näkyi tosi vähän tällä yläpätkäällä ja pidettin pieni huoltotauko 75-96 välissä joka kesti noin 8min. Kartasta oli jo katsottu 'rakennus' rastia ja sellainen olisi 61. Siitä löytyi mukava avoin vanha mylly-museo. Kirjauduttiin sisään ja huilattiin laverilla 19min ja tankattiin mitä repusta löytyi. Tuuletin taas varpaita. Lepo teki hyvää ja harmi ettei ollut makuupussia, koska olisin varmaan sujahtanut sinne ja nukkunut ainakin tunnin. Matka kuitenkin jatkui vaikkakin märkien sukkien takaisin jalkaan laittaminen tuntui kivalta ;-).

Rastilta lähettiin ja ihmeteltiin missä kartassa kulkeva tie oikein on. No haettin sitä rummun toiselta puoleta ja sit hevoshaasta, kummassakaan ei ollut kunnon tietä. Lopulta mentiin uudestaan rummun yli ja jatkettin umpeenkasvanutta polkua pitkin. Mentiin suunnalla ja ryteikkö oli super ryteikköä. Kaikkea sitä itteä, ehkä suunnistajat tykkää, mutta ei tälläinen polku kiituri. Onnettomalle stoppari polulle tultaessa tajusin että luultiin tieksi tuota kapean puron merkintää joka 1:40k kartassa näyttä ihan samalta. Järki jäässä ja äly hoi minne sää katosit.

R81 pieni tauko 4min tankkausta ja tyhjennystä. Jyrkänteet jylhiä ja jäkälä vaara. Ne olivat sen verran liukkaita tossun alla että normi talvikelikin on pitävämpi. Ennen 72 oli hyvä puro, josta Kaitsun juomasäiliö tankattiin 7 minuutissa lappoamalla 0,5l pullolla (merkkiä ei saa mainostaa). Lähestyminen R72 meinasi mennä mönkään, kun ei meinattu nähdä rastia puun takaa ja luultiin olevamme jo liian pitkällä. Paikalla oleva avokallion pystyi tunnistamaan vain tuosta jäkälästä. Puut olivat täysmittasia joten mun tulkinnan mukaan olisi pitänut olla metsää. Sit olin sitä mieltä että jätetään 30 väliin kun on niin pöheikössä ja jalkapohjat eivät olleet ihan missään super kunnossa. Itse jalan muut lihakset olivat freesinä vaikka vasen polvi hieman kertoi olemassa olostaan. 90-85 välillä pidettin pieni tankkaus/lepotauko johon hurahti noin 8 min.

Saman pudotus kohtalon koki R20, koska ei vaan huvittanut enää rämpiä yhtään. Jotenkin sitä meni jo maali moodiin ja tavallaan pää luovutti, kun näitä kisoja on koluttu niin monta ettei niitä edes kaikkia muista. Keli oli hyvä ja aurinko paisteli hivenen usvan seasta ja luonto oli kyllä äänien kanssa kaunis. Kuikatkin hieman ihmetteli meidän menoa ja antoivat pyrähdys näytöksiä ja lopuksi emo teki tarkastus ylilennon varmistaakseen meidän poistumis suunnan.

Lopulta maalissa aikaan 20:45:18 ja matkaa tuli noin 88,8km. Tulokset. Oltiin aamun ensimmäiset ja palautetta annettin tiukasti saunan jälkeen. Sitten odoteltiin ja tankattiin ruokapöydästä evästä ja otettiin kuvia. Jalkapojat olivat romuna mutta tuuli ja kylmä vesi niitä virkisti kummasti. Pisteitä tuli mitä tuli ja aikaa jäi käyttämättä noin 4h kun laskee siihen tuon ylimääräisen varpaiden tuulettelun. Katsoessani laskennalista linnuntiematkaa (61,1km) meillä on todennäköisesti parhaasta päästä tuo piste/matka suhdeluku. Eikä me noita pieniä pisteitä juurikaan haettu.

Kiitos Kaitsulle matkaseurasta ja tämä oli suunnistusta ilman pummia, vaikka lähellä se olikin muutamaan otteeseen!