NUTS Karhunkierros 160k Finisher

Videoo kisasta

The Northern Ultra Trail Service - NUTS Karhunkierros 160 km esittelee pienen pätkän pohjoisen Suomen komeita polkuja. Villiä luontoa karuine kukkuloineen ja syvine rotkoineen. Tuulessa suhisevia jylhiä kuusia ja vanhuuttaan natisevia komeita kelottuneita honkia. Tarjolla oli monen pituisia matkoja, jokaisen seikkailijan makuun omansa. Viime vuoden DNF vaihtui tällä kertaa Konttaisen 'taisteluun', joka sisulla voitettiin valkoisen oravan kanssa. Kiitos järjestäjille ja hyvälle huollolle! Sekä sohvaperunoiden sähköiselle kannustukselle, jota lopussa hieman säikyteltiin tekniikan hyytyessä!

Niko Reinikainen Samba

Mistä kaikki alkoi? Jo ammoisista ajoista sisälläni on asunut pieni ennakkoluuloton kokeilija, joka joskus tietää mitä haluaa vaikkakin suurimman osan ajasta torkkuu. Tämä pieni taistelija lähti ensin tavoittelemaan lyhyitä juoksumatkoja, joista innostuneena haastoi itseään suurtakin suurempiin seikkailuihin. Selviydyttyään viime vuoden elokuussa haasteellisena pidetystä UTMB:stä oli hivenen jäänyt seikkailijan hampaankoloon kaivertamaan vuoden takainen munahanki Karhunkierroksella. Kun mahdollisuus revanssiin oli, niin uuteen yritykseen oltiin heti valmiina. Lyhyttä matkaa ei edes harkittu valmennusjohdon pienestä suosittelusta huolimatta!

Jäin Hautajärven pysäkille vuosi sitten ja siitä lähtien paikalla on soinut Hautajärven pysäkin blues. Tämä blues taitaa vieläkin soittaa uusia sointujaan harhanäkyjen tahdissa, kun katselen sisäistä kuvakirjaani. Seikkailu tuolle pysäkille oli vailla vertaansa, jota tuskin kukaan lähiaikoina tulee kokemaan. Lopulta palasin takaisin tuolle pysäkille ja jatkoin matkaani nähdäkseni mitä tuleva tuo. Ainakin hienoja näkyjä oli tarjolla ja fyysinen kokemus rajamaita hipovaa. Tämäkin ihmiskoe todistaa meidän olevan uskomattoman sitkeitä.

Ainoa päämääräni oli läpäistä kilpailu, ajalla eikä sijoituksella ollut merkitystä. Tunnelmaa on siellä polulla, oli yksin, kaksin tai isossa porukassa. Hyväksi koettu Bilteman taskuradio loi taikaa taivallukseen. Kuuntelin ylen höpinöitä (puhelinlangat laulaa, Utön vuosi, ..) ja tasatunti uutiset muistuttivat miehistön tankkauksen tarpeesta. Joskus maistui geelit, suklaat ja välillä karkit, lopulta ei juuri mikään. Urheilujuomakin vaihtui veteen, kun maku muuttui ällöksi. Jussinkämpän lähderaikas järvivesi maistui makoisalta myös.

Tieto gps seurannasta tai sen toimimattomuudesta sai suunnistus aistit varpailleen jokaisessa risteyksessä. Kisakartan mittakaavasta johtuen on sama olisiko se A5 kokoa vai A3. Merkittävät tekstit ovat levähdyspaikan nimiä matkan varrella, joiden mukaan valitaan suunta. Eli oikeastaan pelkkä nimilistakin toimisi. Keltaisia virallisia Karhunkierroksen merkkejä oli ehkä hieman paranneltu. Sekä noita vanhoja uria oli laitettu jäähylle, vaikkakin niitä me taidettiin edellisenä vuonna mennä, kun osa reittimerkinnöistä oli lumen alla.

Pitkä taival tarjosi parhaat hallusinaatiot. Näin polun vieressä kauniin koivupöllin, jonka päällä oli kilpikonna aikeissa haukata minun polvesta palan. Jouduin ihan väistämään, ettei yletä kovin isoa palaa haukata kunnes totesin sen vaarattomaksi pahkaksi. Kerran näin myös paikallisen soutavan joen toiselta puolelta mun puolelle. Ajattelin hieman rupatella paikallisen kanssa, kunnes huomasin, että sen vene näytti menneen nurin. Samalla ajattelin, että kova sälli, kun tekee eskimoa kylmässä koskessa. Pääsin lähemmäksi ja näin kiven. Ei näkynyt paikallista soutelijaa missään.. Valkoinen ja ruskea orava olivat kilpasilla kuusessa ja lähestyin varovasti. Pitivät keskenään aika mellakkaa eikä huomanneet ihan heti, kun lähestyin vaanien kameran käydessä. Kuva oli hieman suttua mut pieni palanen siitä videoon tulee. Moikkasin orava parille ja jatkoin matkaani. Valkoinen poro sinisellä pannalla oli myös syömässä joella ja siitäkin otin kuvan, mutten enää mistään sitä löydä? Onneksi muutkin olivat sen nähneet..

Oikeastaan olin yhtä luonnon ja eläinten kanssa, katselin pikkulintuja sekä kunntelin niiden viserrystä ja yritn löytää viestiä. Se kyllä taisi olla sanomattakin selvää eli maaliin raahaudutaan niin kauan kun yksikin jäsen vielä liikkuu. Vain viimeisen laavun kohdalla meinasin säikähtää, kun oikea jalka ei enää noussut ja jouduin pitämään laavun suojassa buranan imeskely tauon lähes jäätyneenä.

drop bagit: Salomonit varalle ja Hoka Challenger ATR alle.

Edestakainen reitti on henkisesti haastavampi. Alussa mennään koko ajan tavallaan väärään suuntaan. Matkan voisi jakaa 8 tai 4 osaan. Toki reitin keskelle tulee 4 x 30 km pituista pitkää väliä ilman huoltoa, joka tuo oman lisämausteen. Lisäksi kun alkuun osuu haastavaa maastoa niin lopun odottaminen on tuskallista varsinkin, jos alussa on rallatellut polulla hieman liian vauhdilla.

reppuun

Jalat eivät pitäneet kosteudesta, vaikka puolivälissä sukkien vaihdon yhteydessä mielestäni ne olivat ihan hyvässä kunnossa. Hoka tossut olivat ihan hyvät tälle matkalle ja niitä ei nyt voi moittia. Vain tossujen omat pohjalliset eivät pysy minulla paikallaan ja tilanteen voi korjata Salomonin pohjallisilla. Sekä tossujen pohjan reunusten liimaukset kärsivät ja sikafelxillä sekin korjataan. Paluumatka olisi pitänyt tehdä vedenpitävillä sukilla, liner sukan kanssa. Tämä tuskin olisi tilannetta pahentanut. Jotenkin olin siinä uskossa, että sateet olivat siinä enkä puhelimen sadetutkaa sitten vaivautunut katsomaan. Lopulta polut olivat ihan mutavelliä ja jalkapohjat eivät sitä kestäneet.

Atte Sakari

Tarinan kertojan jäsentely on hieman hapuilevaa ja monet tässä kuvatut asiat ovat tapahtuneet todellisuudessa hieman eri järjestyksessä. Sekä tekninen analyysi vähäistä, koska pitkillä matkoilla sykevyön käyttö on mahdotonta hankauksen takia. Tässä nyt mentiin hieman enemmän tunteella ja fiiliksellä, jota itse kisassakin noudatin. Toivon saavani extra tunnelmaa videooni matkan varrelta. Harmillisesti lopussa olin sen verran tööt, etten jaksanut lämmittää GoPron akkua takataskussa, jotta olisin saanut videolle maaliintulon. Toki matkalta on hyvää materiaalia tarjolla ihan uudesta kuvakulmasta edellisvuoden tapaan.

Niko Reinikainen Samba

Toipuminen on tapahtunut nopeasti vaikka maanantaina en jalkojen turvotuksen takia uskaltanutkaan fillarilla töihin niin tiistaina työmatkat taitettiin cyclolla. Rakoista ei pahaa jälkeä enää näy, vaikka niitäkin puhkottiin kynsisaksilla sunnuntaina vajaa kymmenen. Kurttuinen käyräkartta katosi jo ensimmäiseen nukuttuun yöhön ja hieman levottomia edelliset yöt ovat olleet. Oikean jalan nostovoima on puolittain tullut takaisin eli pieni ylirasitus pian siitä poistuu. Lisäksi kävin keskiviikkona 3 päivän levon jälkeen pienellä lenkillä +6km ja yllättävän hyvin jalat olivat toipuneet.

Puukko!

Huoltopisteet:
-Konttainen, Juuma täysi nestetäydennys, sipsiä, sukupaloja
-meno Oulanka, märän paidan vaihto, kokis, mustikkajuoma, banaani, energiaa reppuun ja pullot täyteen energiajuomaa
-Hautajärvi, paidan vaihto, sukkien vaihto+jalkojen rasvaus, pohjallisten vaihto, palautusjuoma, jaffa, munkki, pari kahvia, energiaa reppuun ja pullot täyteen energiajuomaa
-paluu Oulanka, lihakeitto, kahvi, munkki, lohileipä reppuun omalla rahalla energiaa reppuun ja pullot täyteen mehua
-paluu Konttainen, Juuma nestetäydennys, sipsiä,

Niko Reinikainen Samba

Virallinen loppuaika on: 29 h 2 min 54 sec
Virallinen matka on: 160km (omat gps laitteet anntoivat 167,9km, 910xt + Fenix1)
Vertikaalia oli jotain: (omat gps laitteet 4310m)

Olut

Kiitos kanssamatkaajille M-P, V-P, Mikael, Anna, Tommi, Juha, Antti!
Kiitos huoltopaikka avusta Astalle, Jannelle, Sarille!
Kiitos tekstari kannustuksesta Ninalle, Mikalle, Jormalle!
Kiitos Memmulle ja kotiväelle!
Ja pahoittelut jos unohdin nimesi listasta niin palautetta vaan!

Gekko varpaat

Datat:




Seuraavaksi olisi tarkoitus lähteä Lavaredo ultra trail kisaan mutta matka on arvoitus vielä. Ilmo on sisällä 120k kisaan. Palautuminen on arvoitus ja toisaalta olisi voisi samaisessa kisassa juosta tuon lyhyemmän matkan joka on 47k. Tässä vielä pohditaan mitä uskaltaa tehdä ennen WRC2015 24h rogaining MM kisoja saariselällä.

Garmin Adventure seikkailu!