PTL® 1/3

Ja siitä se ajatus sitten lähti..

Osallistuminen Isojen Poikien tapahtumiin tarkoittaa pitkäjänteistä valmistautumista ja asennoitumista hommaan ja ajatus tarttumisesta tähän haasteeseen oli jo muhinut mielessä pitkään. Onneksi löysin Juhan ja Mikon, jotka ilman suurempia suostutteluja innostuivat tästä seikkailusta.  Haaste tulisi olemaan suurin fyysinen haaste tähän mennessä, ainakin itselleni. Tositoimiin ryhdyttiin noin vuosi ennen kisaa 2015 syksyllä. Vuodenvaihteen tienoilla lähetettiin henkilökohtainen anomus päästä mukaan kisaan ja sitten vaan toivottiin parasta. Hakemuksen täyttäminen oli haastavaa, kun täällä Suomessa alppiharjoittelu on hieman erilaista niin oli vaikea perustella mitä edellytyksiä juuri meillä olisi selviytyä noin haastavasta matkasta Alpeilla. Teimme parhaamme ja lopulta saimme tiedon, että meidät on hyväksytty.  Osallistuttiin rogaining kisoihin yhdessä ja teimme yhteistreenejä myös, tosin enemmänkin olisi voinut tehdä. Joukkueen nimeä pohdittiin juurta jaksain ja lopulta päädyttiin ranskalaisittain helposti lausuttavaan. Les Köykäset tiimi oli valmiina.

Tämä extreme endurance adventure PTL "La Petite Trotte à Léon" (UTMB viikon kuningasmatka) on juuri sitä haastavinta seikkailua mitä vain vuorilla voi tehdä! Siellä on nelivetoa, jyrkänteitä, korkeita huippuja,  lunta, solisevia puroja, jäätiköitä, kuvankauniita kirkkaansinisiä vuoristojärviä, vuoristoluontoa kaikki 300 haastavaa kilometriä. Matkan edetessä tulet olemaan lopulta yhtä luonnon kanssa, kun olet tunkannut nousua +d26500m. Isojenkaan seikkailujen läpäisy ei ole mahdotonta hyvällä peruskunnolla, maltilla ja pitkäjänteisellä säännöllisellä tekemisellä. Vanha sanonta, kaikki on mahdollista jos vaan muistaa ulkoilla tarpeeksi - piti tälläkin kertaa paikkansa.

Ranskankieliset sivut olivat kivaa opiskelua ja vertailua mitä ohjeita löytyy englanninkielisestä versiosta. Automaatti käännökset huvittivat kovasti, joista paras oli "tämä on ollut pyhä pikku ripuli!!" joten pakkasimme sopivat lääkkeet mukaan, ripaus hullun rohkeutta ja ei kuin menoksi.

Chamonix 22.8.2016 9:00, 23km +d2131m -d2080m

Lähdöstä tossua toisen eteen ja matka lähti mäkeen kohti Gare des Glaciers, jonne tunkkaaminen oli suht helppoa. Tästä matka jatkui rinteen suuntaan välillä ottaen vauhtia alempaa jottei olis liian tasaista. Kierrettiin jäätikkö ja matkalle osui pieni louhikko, jossa auton kokoisia lohkareita, joiden välissä oli kiva puikkelehtia. Kannustus joukot (Merja, Päivi, Anne) olivat vastassa Aiguille hissilinjan läheisyydessä ja sehän oli ihan maailman luokan kilistelyä lehmänkelloineen ja Bravo huutoineen.

Siitä tuupattiin Montervers:in suuntaan, ei ihan helpointa reittiä, mutta kuitenkin ura oli alla koko ajan. Muistaakseni tältä matkalta löysin lukulasit polulta ja otin ne kantoon. Hetken ajan kuluttua selvisi, että ovat Jannen, joten omistaja löytyi lopulta helposti.

Täytettiin juomapullot Monterversissä ja matka jatkui alamäkeen hieman reippaammin kuin oli tarkoitus. Toki vauhti oli maltillista ja voimia paljon. Rautatiesillan alitukseen Päivi oli ehtinyt kannustamaan edellisestä paikasta. Fiilis oli hyvä ja matka jatkui edelleen alamäkeen hieman jo jarrutellen. Nämä alkumatkan tunnelmat ovat vielä hyvässä muistissa, mutta rationaalisen alun jälkeen päädytään vielä hieman sekavampaan tunteiluun. Notkossa joen ylityksen jälkeen kannustusjoukot olivat taas valamassa uskoa matkaajiin. Lyhyt kahvi tauko ja pullojen täyttö Les Tines - Village Vacances, jossa uima-altaalla bikini typyt ihmetteli menoa ja ihailivat Juhan fitness vartaloa.

Les Tines - Refuge Moède, 18km +d2006m -d1120m

Toisessa isossa tunkkauksessa alkoi olemaan jo rutiinia ja homma löysi  uomansa. Le Flegeren korkeudessa oli suomalaiskannustusjoukko suurentunut ja siinä vaihdettiin kuulumiset lennossa. Les Köykäsillä oli kevyt tossu eli kaikki hyvin. Näitä alkumatkan paikkoja Mikko oli käynyt tiedustelemassa jo edellisellä viikolla, joten suuria yllätyksiä ei olisi tiedossa. Välillä oli hyvää edettävää maastoa, joka taas muuttui yhtä nopeasti todella hitaaksi kivikoksi, eikä tainnut loppua missään vaiheessa.

Edettiin vinottain rinnettä ja uraa ei ollut lainkaan. Tässä oli muitakin matkaajia menossa ja kuvailin heitä sen mitä kykenin. Lopulta ajauduttiin johonkin hemmetin jokiuomaan ja pelkkää paska pusikkoa oli molemmin puolin, joten päätettiin karauttaa tästä alas suoraan isommalle polku-uralle. Nyt oli ilmassa jo hieman jumia ja otettiin Mikon salaista magnesium troppia ja rallateltiin notkon pohjalle, josta noustaan Refuge de Moède-Anterne:lle. Täällä vaihdettin pikaiset kuulumiset JMP tiimin kanssa. Mentiin syömään oikeen kunnolla ja tehtiin juomahuolto pitkää yötä varten.

Refuge Moède - Buet Skiroc, 31km +d2514m -d3098m

Aika lailla lähdettiin kuin telkät pöntöstä ja tasaisella ylöngöllä vauhti oli reipasta. Muutamia telttailevia retkikuntia näkyi ennen kuin sukellettiin laakson pohjalle, josta alkoi sellainen tunkkaus ylös ettei tämä poika olekkaan sellaista ikuna tehnyt. Hoiputtiin jotain uskomattoman kapeaa uraa pitkin ylös, ylös ja ylös. Eikä tiedetty mitä pirua olis edessä. Jotenkin kuvittelin, että helppoa harjannetta olis tiedossa mutta eikä mitä. Päästiin sysimustassa tähtikirkkaan taivaan alla tuuliselle tosi kapealle harjanteelle jossa edettiin 4x4 vetoa pitäen vaijerista kiinni kaksi käsin ja välillä maastoutuen isojen tuulenpuuskien voimasta. Ainoa päämäärä oli edetä kun muuta vaihtoehtoa ei ollut.

Ilmassa lenteli hiekkaa ja pieniä kiviä, joten onneksi oli hupullinen takki päällä. Tuntui kuin olisi mustassa hiekkamyrskyssä, josta ei ole paluuta. Korkeusmittarista ja kiviröykkiöistä päätellen löysimme Mont Buet:n huipun ja tästä matka jatkui loputtomasti eteenpäin. Siellä täällä oli muitakin otsavaloja kertomassa meille ettemme tosiaan ole yksin täällä mutta orpoa oli! Pientä nypyä ylös ja alas välillä tasapainollen kaltevalla lumella peläten liukumista solisevan rotkopuron syleilyyn. Kuitenkin auringon kajo alkoi valaista matkaamme ja askel kerrallaan olimme lähempänä aamun ruokapaikkaa kylän Le Buet laitamilla - Buet Skiroc.

Uskolliset kannustusjoukomme olivat vastassa täälläkin. Huolsimme jalkoja ja teimme repun energia määrän tarkistuksia sekä nautimme loistavan aamupalan valkoisin liinoin katetussa pöydässä. Olo oli nuhjuinen, joten  hampaiden pesu teki terää. Tunteiden skaala oli laaja edellisyön haastavasta reitistä johtuen, joten hieman sekaisin fiiliksin matka jatkui. Täällä huoltoasemalla jo osa joukkueista oli päättänyt ottaa nokoset, mutta me tunsimme itsemme vielä suhteellisen freeseiksi. Matka jatkui kohti Sveitsiä.

Buet Skiroc - Champex, 25km +d2591m -d2487m

Tunkattiin Col de Balme:een, jossa ostettiin vettä sekä limua. Kannustusjoukot olivat paikalla jälleen. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ikävästi ja omasta koneesta alkoi tehot laskemaan. Tästä itse huollosta tunkattiin sellaista kivikko harjannetta nelivedolla ylös että jos olis unohtanut käsijarrun niin olisi valunut takaisin Balmeen. Päällä odotti järjestäjä, joka neuvoi mistä kohtaa kannattaa laskeutua seuraavaan solaan sekä kyseli miten voidaan. Taidettiin vain olla järkyttyneitä tuosta harjanne rymystä.

Sekaisin tuntein alas laaksoon, eli nyt oli viimeistään selvää että mennään koko ajan vain ylös ja alas merkattuja reittejä jos on tuuri ja välipätkät noita merkkaamattomia harjanteita. Tunkattiin kuumassa vika mäki ylös ja tässä nähtiin kopteri ilmassa, joka kävi hakemassa jonkun harjanteelta, myöhemmin selvisi että yksi uupunut ehkä nilkkansa loukannut kisailija oli noudettu. Loppu rallateltiin mäkeä alas. Karttojen korkeuskäyrät olivat ihan sontaa eikä niistä saanut mitään selvää. Voisin melkein sanoa että painatuslaatu oli heikoin mitä pitkään aikaan olen nähnyt. Näillä ja GPS:llä kuitenkin mentiin.

Champex huoltopisteellä oli oma huoltoapu sallittu ja syötiin hyvin huoltojoukkojen pöytiin tarjoilulla sekä katsottiin varusteet 2/3 osuutta varten ja tehtiin iso jalkojen huolto, suihkusta tuli kylmää vettä, sekä nukuttiin ekaa kertaa ~3h (nyt oli matkattu päivä-yö-päivä). Omasta mielestä tässä oli hieman hässäkkää ja unien jälkeen piti tehdä kertaalleen repuntarkastus läpi, että varmasti kaikki olis mukana. Kuitenkin jotain unohdin mutta tärkeää se ei ollut.

Champex:in eliminaatio aika oli 24.8.2016 klo 11:00, joten kun lähdimme matkaan noin 1:00 niin meillä oli 10h pelivaraa taskussa joka oli mielestäni nyvä.

Sijoituksemme oli alusta alkaen yllättävän hyvä. Tyttöjen laskelmien mukaan ensimmäisen n. 1600 nousun jälkeen matkatessa Monterviesille olimme n. 15-20 sijoilla, Tines:ssä muistelivat että sijalla 14, mutta sen jälkeen olimme koko ajan 10 parhaan joukossa.

yhteensä 97km +d9242m

Jatkuu 2/3 päivityksessä

note: google on muuttanut näköjään kuvien renderöintiä ja ovat hieman suttua ennen kuin niitä klikkaa.. :-(