SYR Somero Yö Rogaining

Yöllinen kesäseikkailu metsässä. Mitä nähtiin ja koettiin; nukkuva kauris herätettiin, hukassa olevia rasteja, hukassa olevia suunnistajia! Karttaa en sisäistänyt hirmu hyvin ja mittakaava tuntui tekevän tepposet koko ajan. Liekö pyöräsuunnistus sekoittanut sävelet. Pummit lyhyenä yhtenvetona; 110 linjalähestyminen 2-3min, 60 suoraan rastiympyrään jossa ei ollut rastia 14min, 57 pikku suo tunnistettu ja suunnan otto unohtui 8min kunnes kartta aukesi hitaille aivosoluilleni.

Kaiken kaikkiaan matka meni hyvin ja suunnitelma oli 9+. Tiimi taasen matkassa hieman edelisistä keikoista loukkaantuneena, itsellä jalkapöydän jumia ja UM:n jalka myöskin tiltissä. Suunnitelma oli edetä 35km 8h aikana joka toteutui hyvin. Tapahtuma oli vallan mainio ja kovimmatkaan tossut eivät hakeneet kaikkia rasteja. 

GPS seuranta löytyy täältä ja oma QR reitti täältä. Alkuperäinen suunnitelma oli mennä 54-44-48-37-158-124-138-127-(120)-110-137-49-136-55-60-39-57-128-126-118-(50)-((116))-((43))-53-34 joista yksi ()-sulut pidennetty ja (())-sulut tupla-pidennys (162p) tai ((171p)) olisi ollut mahdollista paremmalla kunnolla ja ilman tuota ~25min hukattua aikaa. Olipas sekavaa mutta kun se on sekavaa.

Reissussa testasin varusteita UTMB:lle ja repussa oli painoa 5-6kg ja täysi varustus. Toki parempi lamppu oli mukana eli siitä tulee painosäästöä. Juotavaa oli pullot + 1l säkissä. Joista meni matkan aikana vajaa 2l. Sain jopa syötyä noita patukoita aika hyvin. Varusteet pelasi hyvin ja varmaan pitäisi yksi lisäakku hommata tohon GoProhon jottei akku lopu pitkissä reissuissa. Nyt meni ~1,5 akkua.

Metsässä suunnistui tuntui menevän huonosti ja olinkin jo sitä mieltä että tästä ei tuu yhtään mitään. Jälkikäteen analysoituna homma meni kait ihan ok. En nyt ainakaan vielä hautaa emittiä ja kompassia. Etenemisvauhdissa oli puolivälissä pieni notkahdus johtuen maaston hitaudesta ja omista sekoiluista. Yöllä oli lämmintä ja keli oli mainoi, tossut pikkaisen kastuivat aamuruohikon kosteudesta mutta voisi sanoa et kuivilla jaloilla selvisi.

Kiiitos!

Ratareisi 2014 - Työmatka Cyclocross sarja?

En nyt kuollakseni muista mistä sain vihiä tällaisesta tapahtumasta Suomalaisen suven huipennnukseen. Nyt väsymyksen kaatamana tuntuu siltä että ei enää ikinä näitä. Tarkoituksena oli kiertää Alastaron moottorirataa 24h tunnin ajan ja itsellä oli alimpana tavoitteena vain tuo Ratareiden titteli eli 100 kierrosta. Sen jälkeen tulisi pyöreät lukemat 300km ja ehkä pienoinen 350km häivähdys kävi mielessä. Tämä kuitenkin olisi edellytänyt hyvää säätä ja flunssatonta kevättä. Maksimi aikana pidin tuota 12-15h rajaa eli koko aikaa en halunnut käyttää.

Meillä oli vuokrattuna mökki Kapulta ihan radan vierestä, joten vietimme siellä ystävien kesken edellisen päivän paistellellen lettuja ja tankaten energiaa itse koitosta varten. Ihan pikkuisella lenkillä tuli käytyä, mutta enegrian tankkaaminen ja huimien juttujen kertominen viepi helposti voiton näiltä kekkeriltä. Ja läheisissä muissa mökeissä Juhannus oli noussut jo kohottamaan kattoja.

Kuva Merja Ylihärsilä

Teoriassa 20km/h keskivaudilla matkaksi tulisi 480km ja pienellä puristuksella 500 olisi mahdollista, jos vain tekisi pitkiä lenkkejä pohjille. Tässäkin lajissa mukavuus vie voiton ja moni kurvasi varikolle pienestäkin vesisateesta sekä rakeet karkottivat lähes loputkin radalta. Toki ymmärrän sen, koska hommasta kuin hommasta tulee puuduttavaa 24h tunnin kuluessa. Tavallaan minulle sopi tuo haasteellinen sää jonkun aikaa, mutta talvipyöräilyvaatteiden puuttuessa itseltäkin meni homma pikkuisen taisteluksi.

Yhtenä raamina oli perseen puutuminen sekä varpaat että sormetkin puutuvat usein minulla. Tämä aiheuttaa ääriosien palelua turhan herkästi, joka vaikuttaa radallaolemiseen. Arvelisin viettäneeni pisimmilläni putkeen 3h radalla. Osat menivät pyöräesti 180km 70km ja 50km joiden välissä mahtavimpana hetkenä oli pitsan saapuminen ja se hotasin mahaani pikkaisen turhan nopeasti. Ai että se teki hyvää. Vain pyöräilyssä on mahdollista tehdä tällainen super tankkaus. Kiitos pitsasta!

Kuva Merja Ylihärsilä

Radalle muodostui hyviä letkoja, jossa mentin vuorollaan peesissä ja letkan keulilla sykkeet itsellä kohosi melkoisesti. Itse peesailin mahdollisuuksien mukaan ja yksinkin joutui taivaltamaan useita puolituntisia. Musaa ei ollut ja nautin lunnon ja radan antamista elämyksistä sen mitä voin. Hienolla kelillä aamuauringon nousu olisi myös hieno kokea. Kertaakaan ei kyllä kaduttanut että hommaan lähdin ja enemmän keikka antoi kuin otti.

Itselle oli pienoinen yllätys tuo oma sijoitus ensimmäisen 12h aikana koska muilla oli hienot pyörät ja värkit. Toki luotin Jamikseen johon olin saanut vaihdettua kaikki osat viimeisen puolenvuodenaikana ja XT navoilla sekä suht uusilla ketjuilla / rattailla mentiin. Keskiökin oli vaihdettu. Takkiin tuli pyörän painossa sekä alle olisi voinut laittaa jotkut kevyet 25-28 mm kumit. Tuuppasin 6 baaria 35mm etuseen ja 6,5bar takanakkiin. Tällä pyörä rullasi peesissä ihan kivasti.

Kuva Merja Ylihärsilä

Lämpätila vaihteli 6-12 väliin ja iltapäivästi sekä alku illasta tuuli ärsyttävästi. Oma nopein kierros taisi juuri mennä alle 5min tuolla lyhennetyllä radalla 2721m (tarkistamaton). Tuloksia tarkastellessa oma sija voisi olla korkealla, jos vain kiertäisi rataa koko ajan. Tähänkin suoritukseen olen tyytyväinen ja huolto pelasi hyvin. Aika vähällä energialla tuota pyörää ajelee koleassa kelissä.

Mitä tästä jäi käteen. Hieman kutkuttaisi jossain vaiheessa kokeilla omaa uutta ennätystä, jos aika vaan siihen riittäisi. Tämä edellyttää paremaa keliä ehdottomasti. Jalat on suht ok ja jumit tulee varmaan maanantaina vasta. Oikean polven takana olevat jänteet aristavat ja penkissä istumisen kesti lopulta ihan hyvin. Liikkeelle lähtö on kaikkein vaikeinta.

Kuva Merja Ylihärsilä

Matkaa tuli 113 x 2721m =~307,473km (garmin 302,7km)
Ajan ollessa 12h 41min josta taukoihin meni noin 1h 20min (avg.move ~27km/h)
(tiedot tullaa tarkistamaan myöhemmin)

Garmin connect datat1, datat2, datat3

Kaikki kuvat Merja Ylihärsilä

Järjestäjien sivut

Tulokset

Jukola 2014 - Pihkaniskat 1

Huh huh, Olipas jännä viikonloppu monessa mielessä. Paikalla oli paljon tuttuja ja monen moista kekkeriä muttei tainnut olla kekkeruuseja, toki pari Palauttelijaa. Yritän tässä keskittyä ankkuriosuuteni numero analyysiin ja omiin fiiliksiin ja tapahtumiin matkalla vaikka koko viikonloppu oli täynnä monia hetkiä.



Tähän alkuun laitetaan kuva joukkueestamme Pihkaniskat 1

Kuva Merja Ylihärsilä

Täältä saat kartan auki jotta voit seurata matkaa.

Kuva Merja Ylihärsilä

Vaihtopuomilla sain kartan Jarilta ja yritin lähteä luukuttamaan hyvää ekaa km mutta Karhunkierroksen jälkeinen flunssa vielä painoi, joten se jäi vaatimattomasti 5:24min/km vauhtiin. Tämä kertoi sen ettei hommasta tule helppo mutta yritin mennä välit mahdollisimman suoraan. Pohdin reittiä ja otin tukea tuosta avoinaisesta pistealueesta ja jyrkänteestä. Silti arvelin että tuo lopun koukku maksoi noin ~15 sec. Ajattelin tämän menevän kartan lukuharjoituksen piikkiin, kun 2 väli meni hyvin.

Pientä koukkua taas tuossa 3:lla ja siitä tuli +10 sec. Sitten tuli joku päänpyöritys virhe ja en vaan nähnyt 4 rastia oikealla ja menin ohi. Paikalla ei tietty ollut apuja ja otin paikannuksen turhan pitkältä ja tämä maksoi sen 2min 45sec. Omassa päässä olin jo laskenut lähes 5min pummia ja ajattelin että tekee ne muutkin mokia ja matka jatkui lisäten vauhtia jotta saadaan hukattu aika kurottua kiinni. Tästä tuli 5 rastille 30sec koukkuhaku, däm tuumasin!!

Päätin parantaa kartanlukua ja keskittyä tähän hommaan. Varmaankin tuo ennen 4 rastia pidetty lentokusitauko alkoi vaikkuttaa, toki vähän piti pysähdellä ettei kartta kastu. 6,7 meni ok vaikka ensimmäinen niistä oli aika hankalassa paikkaa. 7-8 välillä hämäännyin tuossa ryteikössä pääuran perään ja jouduin raivaamaan omaa tietä ryteikössä ja usko loppui kerran ja tein ~45sec syherön lähellä rastiympyrää.

Kuva Merja Ylihärsilä

Latasin täysillä mäkeen ja happi kulki heikosti ja flunssa painoi keuhkoissa. Jotenkin se kone vähän nyt lämpeni ja olo parani sitä mukaa kun tossu meni toisen tossun eteen. 9,10 ok ja 11 oikaisin muiden perään suolle, kohtalainen ratkaisu. Nestettä koneeseen toistamiseen ja aina pari mukia urkkajuomaa. 12 ok. 13 pitkä välillä yritin käyttää valmiita uria mahdollisimman paljon mutta se meidän ura oli niin pieni ettei sitä meinannut aina löytää. Onneksi suunta oli aina selvillä.

Kartta oli hyvälukuinen ja itse ainakin erotin tarvittavat asiat siitä. 13-14 välillä melkein sekosin suunnassa ja lopulta valitsin sen suunnan missä näin muitakin, eli siellä oli ura. Tähän arvelen hukanneeni noin 15sec. 14 ok , 15 mini koukku. Tässä oli hyvää 2-4 hlö hajanaista letkaa tarjolla ja juomapisteelle mentiin yhdessä, mutta muut jatkoivat tietä vasemmalle ja mä menin suoraan. Olinkin sitten 16 rastilla ennen heitä. Tästä jatkoi aukolle rohkeasti ja tällä pitkällä välillä reitit ristesivät ja tuttua polkua oli tarjolla. Jätin myös juomapisteen käyttämättä 16-17 välillä.

17, 18 ok. 19 tiputin ehkä liian alas ja nousin tuosta linjalta ylös eli hieman liian aikaisin. Tässä sahaamisessa meni varmaan vähän hukkaan mutta kukas noita nyt enää jaksaa laskea ku loppu häämöttää. Tuuletus yleisörastilla vaikka katsomo oli tyhjä. 20 tarkasti ja vuorikauriina loikin vikalle 21 rastille jossa kannustus oli lähes Hornetin volumella :-) Leima ja koodin tarkistus vielä varmuudeksi.

Kuva Merja Ylihärsilä

Oli ilo juosta maalia kohti kun joukkueen pojat olivat vielä kannustamassa ja tuuletin tiety vähän ja sitten täysillä maaliin ajassa 2:02:13 eli hävisin vaivaiset 38min maailman parhaalle suunnistalle Thierrylle. Tämä takasi osuus sijoitukseksi 175 joka olisi voinnut olla alle 150 ilman noita pummeja. Joukkue taisi saada sijan 228. Mutta ei harmita yhtään ja nyt on näytöt annettu eli varmaan pitäs se suunnistuslisenssi taas maksaa?

Kuva Merja Ylihärsilä

Linkit: Joukkue ja Omat rastiväliajat ja Garmin datat

Viikonloppuun mahtui Hornet näytös sekä lähtö suoritettiin myös ylilennolla ja kokeilin kuvata sitä:

Sekä pari mallasrastilaistakin

Kuva Merja Ylihärsilä

Kaikki kuvat by Merja & Tomi klik

by Olvi

Dolomiti Extreme Trail - DNF

Lyhyen loman alkuun oli varattu pieni pyrähdys Italiassa ja minun tarkoitus oli olla turvana ja tukena Merjalle, koska hän oli löytänyt kivan juoksutapahtuman pohjois-Italiasta dolomiiteilta. Itse olin flunssaa sairastellut koko matkan karhunkierrokselta tänne DXT starttipäivään saakka. Minua kyllä moneen otteen kehotettiin menemään omia matkoja mutta minulle sopi paremmin kevyempi reissu ja sempä takia matkasimme yhdessä koko matkan. Kävin lekurissakin kahteen kertaan muttei mitään löytynyt. Oikeestaan vieläkin välillä flunssa jälkipainaa ja lima liikkuu, mutta tällä mennään.

Tarkoitus oli lisätä tähän enempi kuvia ja videoita joita olisin editoinut tässä motorhomessa mutta invertteri teki tenän ja ei lataa mitään kannettavaa tietokonetta ja tollaisella sormitietokoneella ei mitään sellaista voi tehdä.

Omalta osalta pakkasin molempien reput kasaan ja katsoin että kaikki tavarat ja himmelit tulee mukaan itse kisaan. Olimme varautuneet täydellä varustuksella vaikka oli luvassa tosi kuuma päivä joten osan tavaroista olisi voinut jättää suosiolla pois. Tällaisessa reissussa on hyvä testata varusteita tulevia koitoksia varten joten reput täyteen vaan. Kuvailin GoProlla videoita ja kuvia melkoisen kasan.

Itsellä oma meno oli alusta alkaen aika hikinen ja sykkeetkin olivat aika korkealla. Oletan tämän johtuneen flunssassa ja kuumasta kelistä. Datoja kun katselin garmin palvelusta niin sykkeet laskivat loppua kohden ihan hyvin ja moottori lähti normaalisti käyntiin. Olo myös viileni vaikka päivä oli tosi lämmin varmaan lähellä 30 astetta porottavassa auringossa. Metsän varjossa ja lumisilla kohdilla tuli kivasti viilennystä.

Tosiaan matkan edetessä huomasimme ajan karkaavan käsistä pikku hiljaa ja varsinkin ensimmäinen iso huippu oli sen verran hidas, että ajatus loppun pääsemisestä alkoi hiipumaan. Reittiä oli hieman muutettu alkuperäisestä koska yli 2k oli liikaa lunta ja sieltä ei olisi päässyt riittävän turvallisesti. Tämä tarkoitti sitä, että alussa sahataan enempi alas jotta riittävä noususumma saavutetaan. Toki matkalla oli eniten vapaaehtoisia mitä olen koskaan aikaisemmin nähnyt. Ilmeisesti nämä Extreme juoksut vaativat enempi.

Ekalle aikakatkaisu kohtaan saavuttiin ~20min etuajassa ja hörppäsin yhden alkoholittoman oluen ja tankkasin suolakeksejä. Siinä kohdassa fiilis oli hyvä kun tiesi että 37 on saavutettavissa. Toki huhu kertoi että aikakatkaisu aikoja olisi kasvatettu lumisen kelin takia mutta arvelin sen olevan huhu. Tähän mennessä olimme ohittaneet monia ja moni oli jä jäänyt matkan varteen. Meidän tasainen vauhti oli hyvä.

Loppupuolella jaloissa oli hyvin voimia ja yritin kannustaa meille vähän vauhtia ja siinä onnistuimme ihan hyvin noilla loivilla osuuksilla. Jyrkemmät mäet menivät sitten hitaammin. Lopulta meiltä otettiin 37k kohdalla zipit pois ja annattiin kyytii maaliin. Molemmat oltiin sitä mieltä että maaliin olis päästy jos aikaa olisi ollut 2h enempi eli arvio olisi ollut noin 14h tuntia vaikka lopun alamäkeä on vaikea arvioida kun sitä ei päästy kokemaan.

Maalissa saatiin saatiin finisher kengät koska sääntöjen mukaan kaikki 37k päässeet saivat ne. Käytiin vaihtamassa kamat ja tultiin takaisin nauttimaan ranskalaisia ja oluet.

Täällä Merjan kertomus joka tarkemmin selventää reittiä ja matkaamme.

DXT DNF video julkaistu:

NUTS Karhunkierros 160k DNF

Video lisätty loppuun.
Kotona lisätään/vaihdetaan vielä (tarkempia)kuvia, mutta tässä tarinaa, kun lounasta ja lentokonetta odotetellaan tyhjässä hotellissa. Tämä miniläppäri kun vetelee viimeisiä..

Tuntuuko sinusta joskus siltä ettei jonkin juttu etene yhtään tai olet pysähtynyt paikallesi, vaikka jalkasi liikkuvat koko ajan eteenpäin, tavallaan etenet muttet etenekkään? Tästä oli pohjimmillaan kyse, kun Valtavaaralle noustiin ja yritettiin edetä ne alun ~20km, johon kului aivan järjettömästi aikaa!

Tunnelma lähti nousuun jo Helsingin kentältä, kun Antti pongasi meidät ensimmäisenä lentokentällä ja vaihdettiin kuulumiset. Kone oli enemmän tai vähemmän täysi meistä KK-osallistujista. Matka sujui kätevästi koneella ja bussilla Ruka aukiolle ja hotelli otti meidät avosylin vastaan. Totesin tankaavani tukevasti pastaa ja päälle kunnon nokkaunet ennen kisaa, joka onnistui mainiosti.

Lähdössä fiilis oli hyvä vaikka pientä vesisateen uhkaa oli. Miedät kannustettiin matkaan sankoin joukoin ja lyhyen matkalaiset lähtivät ihailemaan meidän gps kuvioita online seurannasta. Antti ja Juha lähtivät ripeästi matkaan ja ajattelin seurata heitä. Vauhti sopi minulle ja takaata yritin huhuilla kärkimiehiä oikealle reitille, kun pientä hakua oli. Kaikki reittimerkinnät olivat kivissä 50-100cm lumen alla ja vain muutamia tolppia näkyi. Piti matkata ihan tunnustelemalla Valtavaaran harjaa. Antti harjoitteli kierimistekniikkaa mäenlaskun sijaan ja itsekkin pari pahaa paikkaa laskin suosiolla persmäkeä.

Tehtiin yksi isompi mutka tuossa päivätuvan jälkeen kun erehdyttiin suunnasta sen jälkeisellä laavulla ja lopulta otin Fenix kellon kompassin esiin ja suunnalla korjattiin tilanne reitille ennekuin päästiin Konttaisen tielle. Ennen tietä 2 ryhmä sai meidät kiinni kun hukattiin aikaa. Ekalla juomapaikalla  itse olin vielä siinä uskossa et pahemmat lumet olisivat takana mutta olin väärässä.

Ison-kumpuvaaran paikkeilla fiilis alkoi olemaan jo aika sekava. Reittiä oli haastava seurata ja vähän väliä piti porukalla etsiä olematonta polkua. Tai olihan se siellä lumimassojen alla muttei se juurikaan näkynyt. Oli aivan koskematonta reittiä, ei mitään hajua missä ollaan. Lopulta reitti poikkesi yhdeltä tieltä suo-metsään ja oletetussa urassa oli vettä ja mentiin sen viertä kunnes merkkejä ei näkynyt missään. Hämärässä oli uskomattoman vaikea erottaa missä reitti meni ja koko ajan upottiin pahimmillaan nivusia myöten hankeen. Joka ei ollu kivan pehmeä vaan teräväreunainen hiekkapaperi.

Tällä 'kuoleman'-suopätkällä fiilis oli aivan sekaisin, ei voinut palata, meidän kolmen rynmä minä, Juha ja Antti edettiin yhdessä tuumin eteenpäin, kun muutakaan ei voinut. Jos olisi jäänyt paikalle niin varpaat olisivat paleltuneet ja pelastustoimet olisivat olleet hitaat ja haastavat. Siispä edettiin ja edettiin. Pahimmillaan 1km väliaika oli 21min jolloin laskukoneet laskivat ettei tätä reittiä ole mitenkään mahdollista läpäistä halutussa aikarajassa. Toisaalta näin alkukaudesta ei kannata riskeerata ja teloa telakalle itseään.

Tämä alun haastavuus ja hitaus ei houkutellut niinpä meidän kärkikolmikon fiilis ajautuin DNFään. Muilta osin tunnelma oli välillä hijainen mutta juttujakin irtosi ja kehiteltiin ideoita miten kuusenhavuista voisi tehdä lumikengät ja teipata ne tossuihin. Järjestäjätkin saivat kritiikiä meiltä mutta vastuu oli molemmin puolinen ja opittiin tulevaisuuden varalle miten toimia jatkossa. Jotenkin oletin reitin olevan vähälumisempi mutta näin ei ollut. Parhaat kengät olisivat olleet kevyet lumikengät menomatkalla ja paluu olisi varmaan mennyt jo normi tossuilla vedenpitävien sukkien kanssa.

Antti merkkasi verisillä säärillään omia lumisia jalanjälkiä ja tunnellma oli hyvin alhaalla. Lopulta pahimmat lumipätkät vähenivät ja päästiin hakkuuaukealle taiteilemaan risujen, kantojen ja puiden väliin. Ei voinut todeta kuin että tämäkin vielä. Kun päästiin enempi juostaville osuuksille niin voimat olivat jo jääneet hankiin. Kuitenkin taisteltiin jäistä uraa eteenpäin, minä nasta SalomonIII:lla ja Juha/Antti maastotossuilla. Siinä oli monta läheltäpiti tilannetta ja toivottavasti GoPron muistikortille tallettui edes jokin niistä.

Juuma, Jussinkämppä ja kitkajoen mutkat olivat kaikki sekaisin eikä välillä tiennyt oikeen missä on. Juumassa sipsit kuitenkin maistuivat ja vettä virtasi juomapulloihin. Antilla oli jalat saaneet iskuja sen verran paljon että puheli monesti jättävänsä matkan Oulankaan. Itse päätin yrittää kuitenkin puolikasta matkaa, koska aikaisempi yritys oli jäänyt vajaaksi. Onneksi sain Juhan mukaan ja meillä molemmilla oli pitkät kompressio sukat ja trikoot jotka vähensivät lumihangen iskuja sääriin. Jussinkämpällä porukka nukkui, siellä oli lämmintä ja ei raaskittu heitä herättää vaan jatkettii matkaa ilman vesitäydennystä joka korjattiin tulevista puroista. Sekä jalkojen nostelu tuntui koko kropassa ja selkärangassa tuntui nytkähdyksiä kun lumihanki petti alta.

Täytyy kyllä myöntää että loppu meni lähes usvassa ja matka Taivalköngältä kesti ikuisuuden sekä km eivät vähenneet ollenkaan. 80 juoksijoiden kärki tuli lopulta vastaan kun miellä oli vielä matkaa puoliväliin 12km. Tämä kyllä virkisti mukavasti ja jos olisi ollut oikea polkukeli niin ajoitus tulee sopivaan aikaan piristämään pitkänmatkalaisten mieltä.

Keskeytys oli hyvin harkittu ja tarkkaan perusteltu joten siitä ei jäänyt itselle mitään hampaankoloon. Yksinkertaisesti keli oli liian vaativa omaan kuntoon. Toisaalta paluu Oulankaan ei olisi tuonut mitään lisää tähän hommaan ja puoliväli riitti kaikin puolin minulle. Ehkä joskus paremmassa kelissä tätä voisi toistamiseen yrittää mutta sen aika näyttää.

Toivottavasti tarjosimme kotikatsomoihin riittävästi viihdykettä ja jännitettävää. Matkalla oli fiiliksiä laidasta laitaan ja unohtumattoman elämys tarjottiin kaikille osallistujille!

Ajatuksia ennen Karhunkierroksen tuplaa

Alkanut vuosi meni toipuen hitaasti ja varmasti Sysikallio100:sta. Oli vähän epävarmaa miten paljon voisi vääntää treeniä ja mihin kannattaa keskittyä ettei tule rasitusvammoja. Oireita oli ilmassa monen moista, holvikaaren kolotusta ja muuta jumia HuippuHuhtikuun aikana. Tammikuuhan aloitettin LeuanVeto haasteella ja jonnekkin saakka pyristelin heikolla tekniikalla ja lopulta luovutin. Tein myös kahvista jonkun verran, mutta enemmän sitä olisi pitänyt tehdä. Talviset pyöräilyt toimivat hyvänä palautuksena ja pohjakunnon perustana.

Numeromuodossa ne näyttävät vaatimattomalta, Vertikaalia HH:n aikana 22K, leukoja +500kpl, Pyöräilyä +1600K, Jalkaisin hädin tuskin 900K ja hiihtoa 400K. Aikaa näihin meni 240h joten vuositasolla se olisi ~650h tahtia. Toki vanhoja pohjia on tullut hankittua edellisen 10 vuoden aikana ihan mukavasti ja suurin heikkous tälläkertaa on korvien välissä mutta uskon voittavani sen koska nyt liikutaan Rogaining perusteisesti lähes omilla eväillä ja vauhti tulee olemaan rauhallinen osaltani. Tämä varmaankin tarkoittaa hiljaisia kilsoja ja juttukaverit on vähissä. Radioa kyllä mietin mutta älypuhelimen akku on mitä on. Sellainen pieni paristoradio olis kurko.

GoPro lähtee mukaan vara akulla ja kuvia tulen ottamaan aina sopivin väliajoin ja ehkä videoakin voisi taas kokeilla jos siihen tarttuisi jotain sanottavaa. Maisemat ovat tuolla hienoja vaikka lehti ei olekaan puussa vielä. Edellisellä kerralla reissusta jäi hyvä fiilis vaikka loppu tultiinkin taksilla. 

Tavarat on suunnilleen katsottu, hankittu ja pakattu. Seuraava tavoite on päästä lähtöviivalle ehjänä ja startata matkaan. Siellähän on GPS seuranta ja voi olla ettei toimi aina ihan täydellisesti, koska teknikka on mitä on mutta linkki on http://www.gpsseuranta.net/index.php?sivu=t . Toinen mitä mietin olisi kiva ehkä jakaa fiiliksiä matkan varrelta esim. twitteriin tai muuhun vastaavaan mediaan.. mutta akun kanssa tulee helposti ongelmia. Yksi helppo vaihtoehto voisi olla OT:n shoutbox toki viestit hukkuu media ähkyyn. Hyviä ideoita otetaan vastaan.

Hyvällä fiiliksellä ollaan liikenteessa ja tämähän toimii hyvänä prologina tuonne UTMB:lle eli mitään hölmöä en tule tekemään mitä nyt matka on pitkä ja en voi sitä vääntää punarajalla koko aikaa. Näissä hommissa pitää olla hauskuutta ja haastetta sopivassa suhteessa. Tämä tulee olemaan pisin matka haaste jos maaliin pääsen, minkä olen taivaltanut.

Korvien välissä hiljaista kuin tuuli,

joen pinta ja mieli on tyyni,

Harhailevat ajatukset kuin intian liikenne,

Kello etenee ja matka tuntemattomaan alkaa!

SalpausRoga 6h

Huh huh, Olipas kovaa hommaa tää hätäily kun on vaan aikaa 6h kisata ja kartan piirtoon lähes 30min ylimääräistä. No suunnitelmasta tuli ihan kelpo meille ja pikkasen parannettavaa löytys tietty mut jätetään ne toisiin karkeloihin. Mistähän sitä aloittas, no taitaa mennä kuitenkin sekaisin säveltelyksi niin jotain tähän on väännettävä.

Paikalla oli paljon tuttuja ja ihmetykseksi meidänkin reittisuunnitelma kiinnosti uteliaita. Variaatiota oli useita ja lopulta yksi niistä valittiin kun saatiin km painettua tarpeeksi alas. Multa kun pukkaa yleensä tulemaan liian pitkiä kiemuroita ;-) . Kiertosuuntakin pian selvis ja valmiina starttiin.

Täällä oli peloteltu niin pirun kylmästä ilmasta, että tietty oli liikaa vaatetta päällä. Takit lopulta pakattiin reppuun kun sen aika tuli. Vetonaru tais olla lähes alusta saakka kiinni ihan loppumetreille saakka pois lukien muutamia metsä pätkiä jossa sain muutaman kerran siitä persuuksille mojovan tällin. Kaikki alun rastit löyty ihan kivasti ja muitakaan ongelmia noilla rasteilla ei ollut miedän kohalla, tosin kuulemma muutamalta rastilta oli pöllitty leimasin. Outoo porukkaa tuollakin päin kun ei leimasimet saa olla rauhassa.

GoProlla tuli kuvia 10s välein ja aika paljon tuli turhaa materiaalia mutta muutamia satunnaisia hyviä kuvakulmia löytyi. Sekä sain tuon rinta-reppu kiinnityksen toimiaan mielestäni hyvin. Toki pientä hiomista se vielä vaatii ja testailua miten hyppii videossa. Jurek2.0 toimi hyvin 2 etupullolla sekä juomasäiliöllä jossa oli noin 1,5l juotavaa. Taisi kulua vähän reilu 2l tuolla keikalla juotavaa ja yksi pieni twix puolikas. Pääosin neste linjalla mentiin.

Löydettin me tuttuja metsässäkin ja siitähän meinas tulla kova taisto.. toki jätetään ny se kertomatta kun voittajat voivat sitten hekuttaa lisää omassa rapsassaan. Meidän suunnitelma piti aika hyvin vaikka lopussa mentiinkin vikat ~4km siinä 6min/km vauhdilla kun ei ollut luottamista mun rannekompassin kehän kokoon mutta olihan se 4cm eli kompassi oli noin 1,5km. Näillä mittauksilla mentiin ja lopulta aikaa jäi noin 3min käyttämättä.

Jälkipelissä ainoastaan tuo yksi 5 pisteen haku jäi vähän kaivertaa kun kahta edellistä pummasin. Toki aikoja en vielä tiedä kun kartta on vääntämättä. Pitää se tässä nakertaa valmiiksi vielä jotta yleisö pääsee mukaan tunnelmaan. Varmaankin unohdin vaikka mitä mutta reitti meni siis L-84-74-55-65-91-41-44-81-45-102-34-51-72-93-43-(riskillä)-35-86-(54 ei ehditty :-( )-M

Kiitos reissusta Merjalle ja vaikka pientä puuskutusta kuului niin hyvin tää meni! Jokuhan joskus kertoi ettei tän helppoa pitäskään olla mutta kyllä se olis kiva jos se olis helppoa ;-)

Kartta

Jälki-analyysiä; Takkien pakkaus 2min, 35 4min, 86 2min, pummia. 44-81 oikopolkua ei löytynyt, 34-51 yksi ylimääräinen nyppylä tuli väliin kartanlukuvirheen takia ja maksoi ~1min. Mielestäni aika vähän tuli säädetyä noiden pummien kanssa.

Kuvakimara

Tulokset