Matka kohti Zurich:ä lähti aamulla aikaisin ja lentokoneessa jo törmättiin tuttuihin, jotka olivat matkalla Jungfrau (Interlagen) maratonille. Ehdittiin kivasti vaihtaa kuulumiset ja jatkettiin junalla suoraan Zermatt:n yhden vaihdon kautta Visp asemalla. Lopun junamatka tarjosi kivasti katseltavaa ja hieman jo saatiin esimakua siitä mitä junalla matkustaminen hammasratasvetoisella raiteella tuntuu. Ylämäkeä kun täällä riittää!
Asemalta meidät haettiin hotellin omalla sähköautolla joka on tiukan määrityksen mukainen. Autojen on oltava 1,4 metriä leveitä, kaksi metriä korkeita ja neljä metriä pitkiä, eivätkä ne saa muistuttaa tavallisia autoja. Myös futuristinen muotoilu on kielletty [1]. Siellä me istuttiin taka-"penkillä" lampaantaljan päällä ja ihmeteltiin menoa. Hotellissa nimeltä Artist Apartments vastaanotto oli yställinen ja isäntä esitteli mahdollisuudet ja kertoi hyvin miten huone ja infra toimii.
Asetuttiin pikaisesti paikalle ja kaupaste haettiin ruuat ja juomat, jotta ilta lenkille päästää pikaisesti. Katsoin reitin summittaisesti ja otin hotellin seinältä olevasta kartasta kuvan kännykkään ja painelin mäkeä ylös juoksu jalkaa. Vastaantulevat pyöräilijät ja trekkailijat morjestivat ja yksi alkoi jopa melkein kannustamaan.. Menin vähän omia polkuja ja reitit oli hienoja.
Matterhorn valot illalla
ja aamulla
2 päivä:
Reittikuvaus oppaan silmin.. Tilaus oli "all day long" tyypinen trekkaus. Huh, Oppaalla oli taas hommaa kun oli vaan infon karttoja ja kopioituja palasia suunnistuskartoista.. onneksi valitsin sellaisen helpon laakson, jossa ei voi eksyä.. Lähdettiin samaa reittiä kuin eilen ja parit oikopolut siihen höysteeksi mukaan, jotta kameralle olisi tarpeeksi jännittävää tekemistä. Hieman huippasi parissa kohtaa mutta menoa se ei haitannut. Suunta oli Furgeggaan ja siitä tuolle Ultraks 16k reitille. Lopulta yhden kiinni olevan kahvilan kautta päästiin Sunnegga:lle 2288m, Tässä pitkin jo saada soppaa ja toinen aamupala tuli tarpeeseen, päälle vielä kunnon latte kahvit. Jatkettiin murmelipolkua pitkin Blauherd 2571m korkealle hissi asemalle. Matkalta poimittiin pari kätköä. Välillä näkyi Zermatt maraton reittimerkintöjä.
Sitten jatkettin jo omia polkuja ja mentiin umpikivirinnettä alas yhdelle opaste viitalle, josta päästiin tuolle Grindisee lammelle, jossa oli yksi mini kätkö, joka kuvattiin ja kirjattiin kun olemattomalla kynällä saanut puumerkkiä paperiin. Jatkettiin laakson toiselle puolelle, jossa Grunsee 2300m lampi odotti meitä, molemmissa lammessa uiskenteli pieniä kaloja. Seuraavaksi olisi ollut tarjolla olutta, mutta me tietty paineltiin vauhdilla ohi ja matka jatkui Riffelalp 2211m kautta Findelbach easy polkua pitkin alas laaksoon.
Reittiin olitiin ilmeisen tyytyväisiä kun Merja tuumasi, että nyt on PIKKASEN väsy ja päänsärky alkaa hellittää, kun muistaa juoda (sitä halpaa olutta) tarpeeksi.
yhteenveto: 7h 45min aika liikkeellä 4h 35min matkaa 18,2km
The World Rogaining Championships 2015 - 13th WRC2015 - 22.- 23.8.2015, Saariselkä, Finland
Sijoitus: XV:6, XO:14, kaikki: 67 / 374
Pitäisiköhän kertoa lyhyt vai pitkä tarina ja tunteiden paloon vai tekniseen suoritukseen perustuen? Ehkäpä mennään sitä rataa mitä nyt sattuu mieleen tulemaan. Sen ainakin tiedän, että kisa oli mahtava ja fiilis hyvä, teimme kaikkemme, mutta jotakin pientä siitä kuitenkin puuttui. Mielestäni se ei ole mitään sellaista mihin olisi voinut varautua etukäteen vaan jatketaan samoja polkuja. Luotan kuitenkin siihen että aika kultaa mitali haave muistot ja ehkä omat aikasemmat pitkät kilpailut vievät nyt tämän kisan ns. alemmalle tasolle, jos niin nyt voi sanoa.
Se vielä kerrottakoon että meidän tiimi kasattiin jo noin 1,5 vuotta sitten jolloin tämä kisa oli vielä alkumetreillä. Tänä pitkänä aikana ehti tapahtua monenlaista ja osaltaan sekin vaikutti lopputulokseen. Teimme hyviä harjoituksia ja kaikki oli mallillaan. Olimme hyvin luottavaisia suoritukseen ja tekemiseen. Itse suunnittelun ja kilpailun aikana virheet olivat pieniä. Tiimimme toimi parhaan taitomme mukaan ja mielestäni se riitti hyvään lopputulokseen korkeatasoisessa kilpailussa. Myönnettäköön että paremalla reittisuunnittelulla sekä rohkealla tekemisellä sijoitus olisi toki ollut parempi.
Reittisuunnittelu meni moneen kertaan uusiksi ja yhtenä syynä oli liian pitkä lenkura. Kiertosuuntaa mietittiin moneen otteeseen ja tiesin omien jalkojen ottavan nokkiinsa noista vesistö ylityksistä niin päädyttiin lähtemään pienellä mäki koukulla luoteeseen rasteja keräämään. Alussa ei juurikaan ollut mitään hirmu haastavaa maastoa vaan opettelin karttaa ja paineltiin reilua vauhtia. Kokemus oli aikasemmin kertonut ettei alussa kannata hätäillä.
Reittiviivalle oli merkattu tasatunnit ~6km välein ja tätä seurattiin mielenkiinnolla varsinkin, kun alusta alkaen tuota aikaa jäi varastoon enemmän ja enemmän. Maasto oli nopeaa ja mietittiin hivenen lisärasteja, mutta lopun vaativan maaston takia edettiin suunitelman mukaan. Matkalla nähtiin monia tiimejä ja aurinkoinen keli oli upea.
Suurin alun koukku tuli R52 lla, jossa tuota vasemmalle menevää polkua ei näkynyt ja otettiin lopulta harjanteen kautta, pienen mittakaava epäuskon saattelemana. R44 odoteltiin järjestäjien varustetarkastusta, mutta olivat vaan ihailemassa maisemia. R42 ylitettiin puro jossa otin vielä kengät pois pitääkseni jalat kuivina. Tässä tavattiin Päivi ja Tiina, vaihdettiin kuulumiset. Jälkikäteen Ninalta kuulin, että matkalla R90 rastille oli ollut hieman heikko hetki, kun laputeltiin uutta pikeä pitkin etelään. Tässä vaiheessa reittisuunnitelmasta jäi liian pitkien rastivälien fiilis, eli matkaa tuli muttei pisteitä. Satunnaisesti katselin tulevia rasteja ajatuksen pysyessä tämän hetken tekemisessä.
Kuumeisesti mietittiin miten vältetään tuo iso suo R90 - R31, koska R60 hylättiin ekan suunnitelman mukana jo. Lopulta päädyin suon ylitykseen kaartaen ja tämä ratkaisu oli toimiva eikä tossut kastuneet juuri ollenkaan (muistaakseni). Tässä vaiheessa vesi oli hieman lopuillaan ja soiden hötö ojat eivät houkuttaneet. Alussa oli hyviä paikkoja tankata vettä ja sitä hörpittiinkin lähes kaikista juoksevista paikoista oli sitten mukin merkintää tai ei, hyvää ja raikasta se oli.
Lopulta päädyttiin hakemaan juotavaa laavulta R72 - R40 välillä ja samalla lamput esille sekä varautuminen pimenevän illan koleuteen. Matkalla R68:lle hämärtyi hyvin ja poroaidalle päästiin pimeyden laskeutuessa. Tämä aiheutti pienen haun tuossa R50 pisteellä, kun löydettiin yksi lampi muttei tiedetty heti mistä suunnasta etsitään muut lammet. Tässä kohtaa jatkettiin tosi pitkä matka poroaidan vartta jossa alkoi tulla vastaan toiseen suuntaan lähteneitä joukkueita. Tuttujakin oli ja Mikko&Jorma yrittivät pelotella jollain vesistöylityksellä.
R27 oiko onnistui hyvin ja R85 hieman heikommin vaikka isot kalliot pitivät olla selkeä merkki muttei pimeässä niitä oikeen hahmota. Ninan johdolla jatkettiin ja lopulta isommalla porukalla löydettin rasti, vaikka yksi poukkoileva tiimi yrittikin huijata rastin paikkaa juksaamalla. Tästä paineltiin tiekierrolla juomaa tankaten purosta taas. Jotenkin keli lämpeni ja otettiin vaihteeksi takit pois. Tiekierto oli nopempi kuin toisen tiimin suoralinja. 85 - 47 välillä.
Näinä pimeinä tunteina moneen otteeseen kahlattiin lopun rastivaihtoehtoja läpi ja päädyttiin jättämään rasteja väliin. Usko voimavarojen hiipumiseen oli ja tässä vaiheessa mukavampi olisi olla lähempänä kisakeskusta. Itse arvioin meidän vauhdiksi vähintään 4km/h ja sen pitäisi riittää helposti. Toki oli tosi vaikea jättää hakematta rasteja 49 ja 76. Kun taas 67 oli järkevä jättää pimeällä väliin ja 66 siinä rajalla kun hyviä kiintopisteitä ei ollut kukkulan vieressä.
Meno oli hidastunut ja juoksuun lähteminen oli vaikeampaa. Päädyttiin vaihtamaan 57 tuohon 48:n ja Paineltiin suoraan mäkien päälle 65 rastille päin. Tässä olisi voinut tietty hakea tuon 24 mutta oletin ojan pohjan olevan hyvä vaikka tuon 24 rastin kautta olisi päässyt avonaiselle maastolle nopeammin. Ajatus vaan ei kulkenut kovin sähäkästi. Sain meidät hakemaan ylhäältä noita rasteja kivasti vaikka tuo R54 jäikin väliin, kun korkeuskäyrät eivät houkutelleet enää. Ilmeisesti matka oli tehnyt tehtävänsä ja maali houkutteli. Lopulta R77 päätettiin hakea vielä R78 joka oli ihan kisakeskuksen tuntumassa.
Maalissa aikaan 22h 38min 59sec ja linnuntie matkaa tuli se 100km, kartasta mittailin matkaksi suunnilleen 125km.
Maalissa olin sitä mieltä, että taso on kova ja tuskin mitalia tulee vaikka odotus oli tietenkin suuri. Ulkomailta tulee kovia menijöitä ja suomalaisittain pärjättiin hyvin. Pieni raportti selityksineen annettiin maalialueella ja siitä pesulle ja syömään. Lopulta ne tuloksetkin tulivat ja matka etelää kohti pääsi alkamaan eli mitali haaveeksi jäi kuten arvelinkin. Tästä on hyvä laittaa uutta matoa koukkuun ja palautella kunnolla tämän kesän kovista kisoista.
Eväät: 2 x Olutmakkara (*), 2 x Ruisleipä koskenlaskija sulatejuustolla ja metukalla, 2 x dragster salmiakki suola karkit, 2 x karkkikokoelma sekoitus, Rusinoita pari mini rasiaa (*), 2 x 100g hunajaa (*), 8 x normi dexal geeliä, 2 x 1 dl tiiviste energiajuomaa, 8 x energia tablettia, 2 x pitkät lakut (*), 1 x twiks suklaapatukka,
(*) = jäi syömättä eli söin maalissa tai kotio ajaessa napostelin.
Kengät: Hoka Hoka polkuversiot toimivat hyvin, vaikka varpaat olivatkin pari kertaa kovilla, kun kiviä potkiskelin. Jalat säästyivät monelta, kun pystyin noilla menemään.
Orange Team Hayabusa valmistautui koitokseen hankkimalla toisen laatuluokan uimapatjan sekä virittämällä jätesäkkipumpun. Jouduin myös virittämään uuden xs-flexin omaan pyörään, kun vanha oli sanonut sopimuksen irti. Kuvittelin, että tässä olisi kaikki tarvittavat tavarat mukavaan seikkailuun. Jotakin sitä aina unohtuu ja tälläkertaa kuvittelin juoksu osuuden olevan keyt pyrähdys mut vetonaru unohtu.
Kisa alkoi prologilla, jotta saadaan porukka hajalle ennen kapeaa polkua. Oli peilikuva kartta jossa piti seurata karttaan merkittyä reittiviivaa, jotta matkalta pystyisi keräämään viisi kirjainta. No tietty hätäilin hieman ja saatiin kerättyä vain 4 kirjainta ekalla kiekalla niin piti sitten kiertää toistamiseen tuo lenkki kunnes lopulta puuttuva kirjain löytyi. Tästä en kuitenkaan lannistunut vaan jatkettiin MTB osuudelle hienoja polkuja pitkin.
Ekalle rastille meni ehkä 30m ohi kunnes tossulla kävin sen kuittaamassa omasta mielestä polun väärältä puolelta. Kartat olivat siis suunnilleen sinnepäin kuten näissä yleensä käy ja pitää tarkasti mennä maaston muotojen mukaan. Tämän jälkeen suunnistus meni hyvin.
Melontaa tuolla StarDuolla olin kerran kokeillut ja samalla rohkealla taktiikalla mä taakse perää pitämään ja Merja eteen kauhomaan. Suunta oli ruohikossa hieman hakusessa mut melonta meni hienosti ensikertalaiselta ja tokaakertaa puikoissa olevalta. Ihmeteltiin missä muut ja tuumailin, että ovat jo niin kaukana ettei niitä nähdä.
Pieni MTB pyrähdys ja sitten laskeutuminen kalliolta alas joka meni ihan mainiosti ja onneksi meillä ei ollut ruuhkaa tuolla rastilla. Matkalla rastille piti hieman tunkata pyörää ja videosta tämä toivottavasti näkynee kivasti. Rastin leimasin vasta tehtävän tehtyä, kun luin ohjeet mukamas niin.
Pyörällä P7:lle jossa oli vain yksi pyöräpari ja kyseltiin rastivahdilta että missä muut ovat ja tuumas että oltais toinen joukkue. Hä! ei voi pitää paikkansa ja suunnistus kartta esille ja rasteja hakemaan pienen mehyhörpyn jälkeen. Kartta oli selkolukuinen ja mittakaava vaihtelut eivät tälläkertaa häirinneet vaan menin tunteella. Vetonarun unohduttua sain keskittyä kuvaamiseen ja tarkkaan kartan lukemiseen jottei tehdä mitään turhia kiemuroita. Komeita harjuja oli ja polku erittäin hyvää harjoittelumaastoa nopeempaan ja hitaampaakin menoon.
P8 oli yksi quest lisää ja olis pitänyt puhaltaa muutama tölkki nurin puhalusputkella ja otettiin kaikki sakkokierrokset läheisellä endurospoori radalla. Ei ollut puhallus onnea tälläkertaa. Matka jatkui TA10 vaihtoon jonne saavuttiin hieman lennokkaasti. Ajettin asvaltilla noin 30km/h ja huomasin oikopolun kentän läpi vaihtorastille ja annoin hätäisesti suuntamerkin ja kehoituksen leikata vasemmalle. Tämän seurauksena Merja, vetonarun perässä tempaisi jarrut kii ja olin jo uudella ajolinjalla, kun pyörä lähti kirjaimellisesti alta. Olin vielä katsonut että jatkuvalle hiekkauralle voi päästää täysillä, mutta omaa hölmäyttä on tehdä viimetingan muutoksia. Kevyen asvaltti ukeemivoltin jälkeen pyörän niskaan takaisin ja vaihtoleimaukseen.
Patjat täytyivät nopeasti jätesäkillä ja pian oltiinkin jo vesillä taas. Rasti rastilta poimittiin ja kädet väsyivät tuhottomasti tässä hommassa. Onneksi vaihdossa oli aikaa GoPron akun vaihtoon niin saatiin tästäkin hieman materiaalia talteen. Juoksu ei maistanut saarien sisäosissa vaan kävelyksi meni. Tuttujakin DA-Design eli kuntosarjan johto pari nähtiin järven toisella reunalla ja huuhdeltiin kulumisia.
Lopulta vedessä läträäminen loppui ja molemmat oltiin vielä ehjinä, joten lopun MTB meni ojarumpurastin kahlauksella ihan kivasti. Mehut jäi kivasti matkalle ja tultiin tokana maaliin jossa odotti sauna ja ruokaa. Näissä hommissa tulee aika nälkä.
The North Face® Lavaredo Ultra Trail 119 km / 5850 m+
33 päivää oli kulunut NUTS 160k maaliintulon jälkeen, kun uusi lähtö jo odotti! Olin yrittänyt vaihtaa lyhyemmälle matkalle, koska arvelin palautumisen kestävän pitkään ja tästä matkasta tulisi haastava. Pää oli tyhjä ja huhun mukaan huolto olisi vaatimaton joten varauduin normaalia suuremmalla määrällä energiaa. Käytännössä varusteet olivat lähes samat kuin UTMB:llä + enemmän energiaa.
Cortinan lähtöalueella Minä, Marko ja Jukka odotimme lähtöä yhdessä ja tunnelma oli odottava. Lähdettiin matkaan lähes hänniltä, koska mitään tarvetta ei ollut rynniä kärkiporukoissa. Näillä pidemmillä matkoilla on vain hyvä säästellä jalkoja pari ekaa nyppylää. Jos tossu sitten kulkee niin mitään ei ole menetetty. Alun menin muiden valoilla ja vasta kun päästiin kapealle polulle niin laitoin majakkaan pienimmän tehon päälle. Hajavaloa oli riittävästi ilmassa.
Polkua ylös kiiveretessä joku hihkaisi minulle, että mikä onkaan Mäkelän tavoite? Tuumailin siihen että jotain 20-22h olis kiva ja katson nämä pari nyppylää hissukseen ja sitten avataan kaasua jos on mahdollisuutta siihen. Pian selvisi kysyjän nimi pimeyden keskellä, Jaakko Vuorinen, joka on harrastanut tätä touhua myös pidemmän aikaa ja ollut monessa prässissä. Oikeastaan mitään todellista hajua ei ollut miten tässä käy. Nilkka hieman juili ja lähdettiin jatkamaan matkaa yhdessä.
Ospitalessa oli jo toinen nousu keyesti alkanut ja nopea nestetankkaus sekä kevyttä purtavaa pöydästä. Keli oli lämmin ja nestettä tuntui menevän enemmän kuin arvelin. Tämän takia hieman ehkä säästelin juomista ja kun suolatkin olivat menneet väärään taskuun Jaakko tarjosi ekat suolat.
Juttu kulki hyvin Jaakon kanssa ja pimeässä on mukava taittaa matkaa yhdessä. Hieman noissa alamäissä jäin Jaakosta ja muutamaan otteeseen piti hieman kiristää vauhtia jotta pysyi mukana. Nuoruuden intoa oli kovasti matkassa ja tuumasin et kandee ottaa nää pari ekaa mäkee hissukseen ja katsoa sitten Tre Cimellä miltä tuntuu.
Federaveccia laakson pohjalta reilu tonni tunkkausta huipulle joka sijaitsee Tre Cimen solassa (+2400m).
Misurinassa tutussa paikassa oli takana puolet tuosta tonnin nyppylästä. Olin tutkinut reittikarttaa etukäteen aika hyvin mutta silti yön pimeydessä menetin paikan ja ajan tajunnan sen verran hyvin etten oikeen käsittänyt miten olimme päässeet näinkin kivasti katselemaan aamunkajoa Misurina järvelle. Kevyt yllätys oli kiva kun tunnisti paikan ja pystyi hahmottamaan missä sitä taas onkaan.
Ajallisesti vauhti oli ollut hyvää ja vaikka tiesinkin sen hidastuvan lopussa niin kevyt laskenta tuotti mukavia loppuaikoja. Onneksi joutui keskittymään tulevaan kivikko nousuun ja kuvailuun.
Rif. Auronzo (+2320m) huoltoon tulimme yhtäaikaa Jaakon kanssa ja itsellä ei ollut tuota omaa dropbaggiä joten menin suoraan ruokapöytään makostelemaan antimia. Söin lautasellisen keittoa ja tankkasin pikkusuolaista. Kuvailin hieman GoProlla lämpimiä sisätiloja ja Jaakkokin oli päässyt syömään. Tuumasin että lähden tästä jatkamaan matkaa ja ota mut sitten kiinni seuraavassa alamäessä.
Loiva alamäki meni kivasti ja katselinkin jo biokätkön paikkaa muttei hyvää sellaista vielä löytynyt. Yhden ok paikan bongasin, mutta yksi kanssakilpailija ehti varaaman sen ensin. Joten lähdin jyrkkään laskuun lisäpainoilla ja puolessavälissä totesin tekeväni kätkön Tre Cimen varjoon kun Passo Giaun varoitus kylttiä ei näkynyt. Jopas homma helpotti tämän jälkeen kuitenkin hieman säästelin jalkoja alamäessä jottei jalat tilttaa.
Cimabancheen tultiin melkoistaa baanaa pitkin ja huolloon lähellä oli Suomen lippuja vastassa. Tuolla matkalla olisi ollut kiva jos juoksujalka olisi ollut menopäällä. Suomi kavereita ei näkynyt missään ja kokeilin jopa matka-radiotakin muttei siihen saanut mitään järkevää kanavaa kuulumaan. Jotain messua sieltä puski ja se nyt ei ihan ole mun juttu. Yhden joen ylityksen kohdalla kenkä osui pahasti kiven koloon ja etuvarpaaseen sattui niin peevelisti ettei uskaltanut katsoa miten sen kävi. Varvas varmaankin kipuili 30min kunnes puutui kivuttomaksi.
Cimabanchen huollon jälkee löysin kannustavan suomalaisen rytmiryhmän ja pääsin ison kannustuksen saattelemana nousemaan tuota neljättä nyppylää (Forc Lerosa +2000m). Fiilis oli hyvä mutta hieman kevyttä tylsistymistä oli itsellä ilmassa.
Malga Ra Stuaan saavuttiin hevosten ja lehmien kannustamina. Tässä piti tehdä hieman isompi huolto eka ja kevensin vaatetusta minimiin ja rasvasin koko ukon. Aurinkorasvaa, sukat vaihtoon ja rasvaus sekä loput arat paikat öljyttiin myös. Tein myös viereisessä purossa jalkojen jäähdytyksen ja se teki terää. Varpaiden vauriot olivat olemattomat. Vaikka kuinka yritin viihtyä ja tankata niin matkan oli jatkuttava.
Tässä kohtaa etenin sen verran yksikseen että kevennystauolla piti kaivaa kartta esille jotta voisi varmistaa olevansa oikealla reitillä kun ketään ei näkynyt. Onneksi pian muitakin alkoi taas näkymään ja olin pysynyt reitillä.
Laakson pohjalta lähettiin nousemaan taas oikeen urakalla tuonne Col Dei Bos solaan ja melkein ekassa ylämäessä olisi ollut maastoautokyytiä tarjolla eli joku(t) olivat tilanneet kyydin. Kukaan ei ollut juttu tuulella niin jatkoin matkaa.
Mäki oli pitkä ja vaikka kokoajan noustiin niin silti molemmilla puolilla solaa oli hirmu korkeet nyppylät. Aina kuvittelin että tuon takana on se oma harjanne mutta ei. Juttelin muistaakseni ekaa kertaa tässä Jonas Brantvall:n kanssa ja se piristi kummasti kun sai muuta ajateltavaa. Matka vain jatkui ja jatkui. Juomat hupeni ja energiat väheni. Lopulta pysähdyin ison kiven varjoon syömään omia energia makkaroita ja juomaan.
Tässä mietin et saa nähä riittääkö juoma seuraavalle pisteelle vai pitääkö alkaa juomaan vieressä lirisevistä puroista. No matka jatkui ja hohtavan kuumassa paahteessa mentiin askel kerrallaan. Olin hukannut Jonaksen. Puron ylitykset olivat haastavia ja lopulta annoin jalkojeni kastua ja päästelin alppikauriina niiden yli.
Malaga Travenanzes water eli Kuoleman laakson juomapaikka tuli kuin enkelin lahja taivaalta. Hörpin vettä hieman liikaa ja täytin toisen pullon ihan urkkajuomalla. Söin rappusilla loput energia makkarat ja lisäsin suolaa juomiini. Minulle kerrottiin että vielä olisi nousua 3km ja sitten sama laskua kunnes tulee seuraava iso huolto.
Ei muuta kuin liikeelle ja matka jatkui taas uusilla nesteillä huomattavasti paremmin. Porotus oli melkoinen ja hieman ennen huippua polun vieressä oli yksi uuvahtanut kilpailija jota kaksi järjestäjää oli auttamassa. Ilmeisesti kone oli tiltannut aika totaalisesti, jatkoin matkaa hissukseen ja monet muutkin nojailivat sauvoihin aika ajoin.
Huipun kohdilla tuumasin yhdelle järjestäjälle että tuossa laaksossa kävin ekaa ja vikaa kertaa, en enää mene tuonne Kuoleman laaksoon! Pian tämän jälkeen pääsin aloittamaan laskeutumisen ja harmikseni huomasin nyppyläkartasta että pieni nousu olisi vielä ennen huoltoa. Tässä nousussa oli joku yrjöömässä polun poskessa ja hänen kaveri yritti houkutella liikenteeseen. Kohta tulikin järjestäjä nainen juosten vastaan juomapullon kanssa eli ilmeisesti homma oli hoidossa.
Rif. Col Gallinassa oli rytmiryhmä jo ihan sulanut totaalisesti paahteeseen mutta kannustus oli mahtavaa. Itse olin jo laskeutunut matalalle mentaali tasolle ja teki mieli vain tuota jumalaista soppaa ja juustopaloja. Tankkasin oikeen urakalla ja lepposasti lepäilin nurmikolla. Lopulta joku potki mut matkaan ja ei siinä muu auttanut kuin nykimällä liikenteeseen ja valloittamaan loput pienet hidastetöyssyt.
Vajaan 500m nousun tuolle Rif. Averaulle en olisi odottanut olevan vaikea koska olimmehan sen lauleskellen tulleet alas viikkoa aikaisemmin. Kone puuskutti ja pätki ja köhisi. Ohut ilmanala alkoi vaikuttamaan kellon tikittäessä eteenpäin. Hieman tihutti vettä tässä vaiheessa. Lopulta Rifugiolla oli tarjolla lämmintä teetä ja pikaisesti se huiviin ja matka jatkui.
Tässä tapasin Jonaksen uudestaan ja yli puolet matkasta Giaulle juteltiin niitä näitä kunnes ukkoskuuro keskeytti jutustelun ja lisäsin pökköä pesään että ehdin huoltoon ilman sadevaate jumppaa kun Jonas puki sadetakkia päällensä.
Passo Giaun huollossa vermeet vaihtoon ja sadekamat päälle. Housut jouduin vaihtamaan kahvilan vessassa kun yleisöä oli hieman liikaa huoltoteltalla ihastelemaan sukukalleuksiani. Joku kanssa menijä kysyi minulta voiko tuonne salamoiden sekaan mennä? Totesin siihen et eiköhän ne pysäytä meidät jos sinne ei olisi turvallista mennä. Monella oli sauvat visusti kasassa kun jyrähteli vähän väliä.
Kevyt hedelmä muki tankkaus ja matka jatkui.
Rif. Crodalta kuului hirmuista kannustusta et oletin siellä olevan tupa täynnä. Eipä mitä pojat vaan pelasivat terassilla jotain peliä vähän kuin kivi-paperi-sakset tyylillä ja neste oli maistunut. Tarjolla oli olutta ja sellainenhan piti saada keventämään lopun alamäkeen noita jalkoja.
Alamäki olikin sitten aikamoinen ja muta liukua oli kovasti tarjolla. Onneksi olin ne melkein lipat jo ottanut pimeällä yössä niin nyt sai sauvojen kanssa vääntää hieman rivakammin. Jotenkin sade viilensi tuntumaa ja ilmaa, eli olo ei tuntunut yhtään niin pahalta ja toki maalikin oli jo aika lähellä.
2km ennen maalia Jaakko huhuili ja pyyteli minulta reppu kyytiä. Oli kuulemma tullut haasteita jalan kanssa ja vauhti oli hidastunut. Itse taas totesin jalkojeni olevan ihan ok kunnossa. Tämän jälkeen Tommi tuli vastaan ja kannusti kuten tuolla Cimabanchen ennen. Tuumasin Jaakon olevan tuossa ihan lähellä.
Cortina-Finish line ennen päätin tehdä sellaisen mutkan takasin samaa reittiä mutta jätin sen ympyränmuotoon. Jotain hassua piti keksiä ja se sai nyt kelvata. Fiilis oli hieno kun maaliin pääsi ja ansaittu lepo (#olut) oli edessä.
The Northern Ultra Trail Service - NUTS Karhunkierros 160 km esittelee pienen pätkän pohjoisen Suomen komeita polkuja. Villiä luontoa karuine kukkuloineen ja syvine rotkoineen. Tuulessa suhisevia jylhiä kuusia ja vanhuuttaan natisevia komeita kelottuneita honkia. Tarjolla oli monen pituisia matkoja, jokaisen seikkailijan makuun omansa. Viime vuoden DNF vaihtui tällä kertaa Konttaisen 'taisteluun', joka sisulla voitettiin valkoisen oravan kanssa. Kiitos järjestäjille ja hyvälle huollolle! Sekä sohvaperunoiden sähköiselle kannustukselle, jota lopussa hieman säikyteltiin tekniikan hyytyessä!
Niko Reinikainen Samba
Mistä kaikki alkoi? Jo ammoisista ajoista sisälläni on asunut pieni ennakkoluuloton kokeilija, joka joskus tietää mitä haluaa vaikkakin suurimman osan ajasta torkkuu. Tämä pieni taistelija lähti ensin tavoittelemaan lyhyitä juoksumatkoja, joista innostuneena haastoi itseään suurtakin suurempiin seikkailuihin. Selviydyttyään viime vuoden elokuussa haasteellisena pidetystä UTMB:stä oli hivenen jäänyt seikkailijan hampaankoloon kaivertamaan vuoden takainen munahanki Karhunkierroksella. Kun mahdollisuus revanssiin oli, niin uuteen yritykseen oltiin heti valmiina. Lyhyttä matkaa ei edes harkittu valmennusjohdon pienestä suosittelusta huolimatta!
Jäin Hautajärven pysäkille vuosi sitten ja siitä lähtien paikalla on soinut Hautajärven pysäkin blues. Tämä blues taitaa vieläkin soittaa uusia sointujaan harhanäkyjen tahdissa, kun katselen sisäistä kuvakirjaani. Seikkailu tuolle pysäkille oli vailla vertaansa, jota tuskin kukaan lähiaikoina tulee kokemaan. Lopulta palasin takaisin tuolle pysäkille ja jatkoin matkaani nähdäkseni mitä tuleva tuo. Ainakin hienoja näkyjä oli tarjolla ja fyysinen kokemus rajamaita hipovaa. Tämäkin ihmiskoe todistaa meidän olevan uskomattoman sitkeitä.
Ainoa päämääräni oli läpäistä kilpailu, ajalla eikä sijoituksella ollut merkitystä. Tunnelmaa on siellä polulla, oli yksin, kaksin tai isossa porukassa. Hyväksi koettu Bilteman taskuradio loi taikaa taivallukseen. Kuuntelin ylen höpinöitä (puhelinlangat laulaa, Utön vuosi, ..) ja tasatunti uutiset muistuttivat miehistön tankkauksen tarpeesta. Joskus maistui geelit, suklaat ja välillä karkit, lopulta ei juuri mikään. Urheilujuomakin vaihtui veteen, kun maku muuttui ällöksi. Jussinkämpän lähderaikas järvivesi maistui makoisalta myös.
Tieto gps seurannasta tai sen toimimattomuudesta sai suunnistus aistit varpailleen jokaisessa risteyksessä. Kisakartan mittakaavasta johtuen on sama olisiko se A5 kokoa vai A3. Merkittävät tekstit ovat levähdyspaikan nimiä matkan varrella, joiden mukaan valitaan suunta. Eli oikeastaan pelkkä nimilistakin toimisi. Keltaisia virallisia Karhunkierroksen merkkejä oli ehkä hieman paranneltu. Sekä noita vanhoja uria oli laitettu jäähylle, vaikkakin niitä me taidettiin edellisenä vuonna mennä, kun osa reittimerkinnöistä oli lumen alla.
Pitkä taival tarjosi parhaat hallusinaatiot. Näin polun vieressä kauniin koivupöllin, jonka päällä oli kilpikonna aikeissa haukata minun polvesta palan. Jouduin ihan väistämään, ettei yletä kovin isoa palaa haukata kunnes totesin sen vaarattomaksi pahkaksi. Kerran näin myös paikallisen soutavan joen toiselta puolelta mun puolelle. Ajattelin hieman rupatella paikallisen kanssa, kunnes huomasin, että sen vene näytti menneen nurin. Samalla ajattelin, että kova sälli, kun tekee eskimoa kylmässä koskessa. Pääsin lähemmäksi ja näin kiven. Ei näkynyt paikallista soutelijaa missään.. Valkoinen ja ruskea orava olivat kilpasilla kuusessa ja lähestyin varovasti. Pitivät keskenään aika mellakkaa eikä huomanneet ihan heti, kun lähestyin vaanien kameran käydessä. Kuva oli hieman suttua mut pieni palanen siitä videoon tulee. Moikkasin orava parille ja jatkoin matkaani. Valkoinen poro sinisellä pannalla oli myös syömässä joella ja siitäkin otin kuvan, mutten enää mistään sitä löydä? Onneksi muutkin olivat sen nähneet..
Oikeastaan olin yhtä luonnon ja eläinten kanssa, katselin pikkulintuja sekä kunntelin niiden viserrystä ja yritn löytää viestiä. Se kyllä taisi olla sanomattakin selvää eli maaliin raahaudutaan niin kauan kun yksikin jäsen vielä liikkuu. Vain viimeisen laavun kohdalla meinasin säikähtää, kun oikea jalka ei enää noussut ja jouduin pitämään laavun suojassa buranan imeskely tauon lähes jäätyneenä.
drop bagit: Salomonit varalle ja Hoka Challenger ATR alle.
Edestakainen reitti on henkisesti haastavampi. Alussa mennään koko ajan tavallaan väärään suuntaan. Matkan voisi jakaa 8 tai 4 osaan. Toki reitin keskelle tulee 4 x 30 km pituista pitkää väliä ilman huoltoa, joka tuo oman lisämausteen. Lisäksi kun alkuun osuu haastavaa maastoa niin lopun odottaminen on tuskallista varsinkin, jos alussa on rallatellut polulla hieman liian vauhdilla.
reppuun
Jalat eivät pitäneet kosteudesta, vaikka puolivälissä sukkien vaihdon yhteydessä mielestäni ne olivat ihan hyvässä kunnossa. Hoka tossut olivat ihan hyvät tälle matkalle ja niitä ei nyt voi moittia. Vain tossujen omat pohjalliset eivät pysy minulla paikallaan ja tilanteen voi korjata Salomonin pohjallisilla. Sekä tossujen pohjan reunusten liimaukset kärsivät ja sikafelxillä sekin korjataan. Paluumatka olisi pitänyt tehdä vedenpitävillä sukilla, liner sukan kanssa. Tämä tuskin olisi tilannetta pahentanut. Jotenkin olin siinä uskossa, että sateet olivat siinä enkä puhelimen sadetutkaa sitten vaivautunut katsomaan. Lopulta polut olivat ihan mutavelliä ja jalkapohjat eivät sitä kestäneet.
Atte Sakari
Tarinan kertojan jäsentely on hieman hapuilevaa ja monet tässä kuvatut asiat ovat tapahtuneet todellisuudessa hieman eri järjestyksessä. Sekä tekninen analyysi vähäistä, koska pitkillä matkoilla sykevyön käyttö on mahdotonta hankauksen takia. Tässä nyt mentiin hieman enemmän tunteella ja fiiliksellä, jota itse kisassakin noudatin. Toivon saavani extra tunnelmaa videooni matkan varrelta. Harmillisesti lopussa olin sen verran tööt, etten jaksanut lämmittää GoPron akkua takataskussa, jotta olisin saanut videolle maaliintulon. Toki matkalta on hyvää materiaalia tarjolla ihan uudesta kuvakulmasta edellisvuoden tapaan.
Niko Reinikainen Samba
Toipuminen on tapahtunut nopeasti vaikka maanantaina en jalkojen turvotuksen takia uskaltanutkaan fillarilla töihin niin tiistaina työmatkat taitettiin cyclolla. Rakoista ei pahaa jälkeä enää näy, vaikka niitäkin puhkottiin kynsisaksilla sunnuntaina vajaa kymmenen. Kurttuinen käyräkartta katosi jo ensimmäiseen nukuttuun yöhön ja hieman levottomia edelliset yöt ovat olleet. Oikean jalan nostovoima on puolittain tullut takaisin eli pieni ylirasitus pian siitä poistuu. Lisäksi kävin keskiviikkona 3 päivän levon jälkeen pienellä lenkillä +6km ja yllättävän hyvin jalat olivat toipuneet.
Puukko!
Huoltopisteet:
-Konttainen, Juuma täysi nestetäydennys, sipsiä, sukupaloja
-meno Oulanka, märän paidan vaihto, kokis, mustikkajuoma, banaani, energiaa reppuun ja pullot täyteen energiajuomaa
-Hautajärvi, paidan vaihto, sukkien vaihto+jalkojen rasvaus, pohjallisten vaihto, palautusjuoma, jaffa, munkki, pari kahvia, energiaa reppuun ja pullot täyteen energiajuomaa
-paluu Oulanka, lihakeitto, kahvi, munkki, lohileipä reppuun omalla rahalla energiaa reppuun ja pullot täyteen mehua
-paluu Konttainen, Juuma nestetäydennys, sipsiä,
Niko Reinikainen Samba
Virallinen loppuaika on: 29 h 2 min 54 sec
Virallinen matka on: 160km (omat gps laitteet anntoivat 167,9km, 910xt + Fenix1)
Vertikaalia oli jotain: (omat gps laitteet 4310m)
Olut
Kiitos kanssamatkaajille M-P, V-P, Mikael, Anna, Tommi, Juha, Antti!
Kiitos huoltopaikka avusta Astalle, Jannelle, Sarille!
Kiitos tekstari kannustuksesta Ninalle, Mikalle, Jormalle!
Kiitos Memmulle ja kotiväelle!
Ja pahoittelut jos unohdin nimesi listasta niin palautetta vaan!
Gekko varpaat
Datat:
Seuraavaksi olisi tarkoitus lähteä Lavaredo ultra trail kisaan mutta matka on arvoitus vielä. Ilmo on sisällä 120k kisaan. Palautuminen on arvoitus ja toisaalta olisi voisi samaisessa kisassa juosta tuon lyhyemmän matkan joka on 47k. Tässä vielä pohditaan mitä uskaltaa tehdä ennen WRC2015 24h rogaining MM kisoja saariselällä.
Team Nina ja Tomi. Pitkästä aikaa päästiin reitinsuunnittelu hommiin ja hieman homma oli hukassa. Jotenkin epävarmuus paistoi ja tiepätkiä etsittiin epätoivoisesti ja piste/km suhde ei ollut kovin hyvä. Toki lopulta retkiauto antoi riittävät eväät reitin suunnitteluun ja ihan ok siitä tuli. Alla koko kartta.
Kuljettu reitti 35-53-101-82-102-44-71-32-61-64-103-23-73-84-95-56-62-51-34 joka voitaneen pilkkoa muttamiin osiin. kartta klik
Rivakasti lähtöpellolta liikenteeseen ja heti kärjen tuntumaan, osa porukasta oikasi pellon kautta mut selkeesti halusin kiertää tien kautta jottei tossunpohjat ole täynnä savea heti alkumetreistä. Tieosuudella juttu lensi ja meno oli aika rapeeta. 35-53-101 helposti hieman pientä kartan mittakaavan samaistus ongelmaa oli.. sekä tuli ihan hirmu kuuma ja piti pakata takki reppuun sekä lopulta hanskatkin.
82-102-44 helposti rutiinilla. Kompastuin omiin jalkoihini ja risuihin tuolla 82 jälkeisellä polkupätkällä. Porukkaa oli mukavasti jo nähtävissä tuolla 102 rastilla. Riskillä oikoen tuolle 71 ja 32 välille vaikka tie olisi voinut olla hieman nopeampi tai juuri tasa-arvoinen. Yritin tätä hetken tutkia QuickRouten gps ajasta. Käsille tuli hieman vilu ja lenossa testasin repun toimintaa. 61-64-103 josta tuo 64 merkattiin lisävalintana kun reitin pituus selvisi.
Seuraavaksi tuli virhe ettei haettu 72-42 rastia ja jätetty tuota vikaa 34 (+10min) rastia pois. Sille ei nyt mitään mahda että oma usko vauhdin pysymiseen puuttui. Uskon että näillä 25 minuutilla olis saatu se 8p lisää. Me kuitenkin tiputettiin suoraan 23-73-84 jotka menivät kivasti vaikkakin nyt alkoi jo hieman satamaan vettä ja piti laittaa takki takaisin päälle. Tervajärven pohjoispuolen ojassa löin oikean polveni kiveen aika lahjakkaasti kumahtavalla äänellä ja vielä se toimii vaikka pientä mustelmaa siihen tuli.
95-56-62 meni rutiinilla toki 95 päälle meni suoraan tie ja täällä tuntuikin olevan hieman enemmän noita metsätie reittejä mitä kartalla oli. Tästä laputeltiin tietä pitkin aika vauhdilla 51. Yritin ehdottaa pientä vauhdin kevennystä muttei siihen suostuttu (~5min/km). Ja lopuksi tuo 34 rasti pistona ajassa 5h 47min matkan ollessa 45,2km. Nousua tuli +715m eli mäkeä oli mukavasti vaikkei ihan kaikkia mäkiä ollut valjastettu rasteilla.
Energiaa meni 3 geeliä ja nestettä vajaa 1 litra. Loput karkit syötiin kotona su iltana. Sijoitus oli erittäin hyvä 2. ja vain Uuden-Seelannin maailmanmestari oli meitä edellä.
Yhteenvetona voidaan sanoa homman menneen suunnistuksellisesti hyvin. Pieni jälkipelihaparointi oli jo käyty läpi aikaisemmin. Ninalla oli kova palauttelu MIUT2015 kisasta ja itsellä hyvää herkistelyä NUTS 160k karhunkierrokseen, joka tulvaennusteineen näyttää jännittävältä.
Hieman on päässyt nämä päivitykset laahaamaan jäljessä, joten pikainen päivitys tänne OnTrail harjoituspäiväkirjan puolelta tänne. Nyt ei pääse unohtumaan mitä kaikkea sitä onkaan tullut tehtyä: 24-25.4 viikonloppu reenit.
Lauantaina: aluksi tehtiin yhteilenkki Vierumäki areenan pihalta josta itse kilpailu http://vierumakitrail.fi/ starttaa kesällä. Ihan lopullista reittiä ei vielä päästy testaamaan koska se hieman muuttui tämän katselmuksen seurauksena. Reitti vaikutti kivalta ja tätä voi suositella hieman kevyempänä trail maratonina kun sitä vertaa saman pituisiin tapahtumiin. Matkalla on toki teknisiä ja mäkisiäkin osuuksia joten ihan helpolla ei tuolla pääse. Melkein jopa löytyy mini-mini rymyäkin.
Tämän jälkeen tehtiin vielä mökillä saunan lämmitys mäkeä ja lopulta saatiin riittävä määrä kasaan tälle lauantai päivälle: 44,3km 5h 33min, 7:31min/km ja nousua 1100m josta saunamäkeä oli reilu 400m.
Sunnuntaina oli tarkoitus tehdä yhdistelmä harjoitus mtb+tossu poluilla mutta pyörät veivät meitä vain kauemmaksi ja vain muutaman kerran jalkauduttiin. Muutaman kerran jouduttiin tunkkaamaan pyöriä kun reitti oli hieman teknisempi. Tie osuudet olivat kevät pehmeitä ja sen takia hieman rankkojakin. Keli oli kokoajan harmaa ja vettä tihutti ajoittain muttei ihan liiaksi saakka.
Saldoksi saatiin 46,5km 4h 49min noususumman ollessa +900m. Huhtikuussa omaan exceliin tuli kaikenkirjavaa kauramoottori liikuntaa 702km ajan ollessa 53,5h.
