Sysikallio100

Voiko enää täydellisempää kisaa olla? Luulen että ei! Kaikki pelasi täydellisesti; reitti oli ultra vaativa ja haastava. Matkalle osui ryömintä osuuksia, tasapainottelua kallioharjanteilla, sekä unohtamatta kenkien kastelu pätkää. Reitti sisälsi aivan kaikki muodot mitä meidän pienestä suomen maasta voi löytää. Hienot kallioharjanteet olivat myös upeita. Lämmin huoltotila, jonne jouduin itseä sättien majottautumaan, joka kierroksella kun henkinen ja fyysinen kantti loppuivat. Kierros 2,5km pitkä ja +190m nousua.

Reitin varrella näkyi satunnaisia koiran ulkoiluttajia. Yksi oli yöllä sen verran sivumyötäsessä, että sen koira meinas syödä mut, mutta haukkuen totesi mun olevan jo liian ylikypsässä kunnossa. Siinä olis ollut hyvä keskeytyksen paikka. Yhden valkoisen metsähiirulaisen kanssa juttelin louhikkojyrkänteen alla ja toivotin sille hyvät joulut. Loput nähdyistä olennoista olivat henkimaailman velhoja ja tonttuja. Pelko ei hiipinyt kertaakaan puseron alle.

Muistaakseni 3 kierroksella esittelin reittiä kilpailun ulkopuolisille ja Jouni taisi mielessään tuumata et hullun hommaa ku luisteli suunnistuskumppareilla mun perässä kierroksen. Emäntäkin vakuuttui kierroksen jälkeen et ei ihme ku ukolla on puhti loppu ja puheet ovat painokelvottomia. Oli yksinäisiä kierroksia ja välillä joku meni edellä hyvänä veturina. Jos haluat tehdä kaverille ikimuistoisen jäynän niin tämä on juuri sopiva sellaiseen.

Ekat 10 kiekkaa meni reilulla vauhdilla ja silloin tiesin etten pääse tätä maaliin. Asetin itselle tavoitteen puolet kierroksista ja se siitä. Keskikroppa ei pysynyt kasassa ja maha tukossa. Mikään ei juuri maistunut mutta pakko oli tankata energiaa, koska muuten homma loppuu siihen paikkaan. Taivalsin kuin mustassa tunnelissa kierros kierrokselta eteenpäin. Kaaduin muistaakseni ainakin 3 kertaa niiden kalliohalauksien päälle. Yhdellä kerralla otin jopa olkapäällä tukea kun jyrkässä rinteessä se mahdollista oli. Onnea mukana kun mitään kiviä ei osunut siihen kohtaan.

20 kiekkaa kasassa ja muutamia oli jo nukkumassa niinpä minäkin oikasin lattialle hetkeksi huilaamaan. Nukuin varmaan reilu 10min sekä tankkasin palautumisjuomaa sekä palautusoluen jolla sain jalkojen jumit helpottamaan sekä ylävatsalihasten krampin hellittämään. Palautteluun meni kaikenkaikiaan 1h 45min jonka aikana vaihdoin vaikki vaatteet paitsi kompressiosukat ja alkkarit olivat pelittäneet hyvin eikä niitä tavinut vaihtaa.

Aamulla uudelleen liikenteeseen lähdössä ajattelin mennä vielä 10 kiekkaa ja sitten 30 olis ihan maksimi mitä mun surkeilla jalkavoimilla voisi päästä. Olin ollut vasta puolivälissä ja aikaa oli siihen mennyt 10h sekä alussa vauhti oli yltiöpäistä. Tähän päälle ylipitkä tauko. Olin tosiaan kisaan lähtiessä antanut itselle aikatavoitteen 20h kierretään ja se siitä. Jotenkin mut vaan pakotettiin takaisin kierrokselle ja hulluna sinne lähdin. Ajattelin kerroksilla että palautuminen tästä vie ainakin 1-2 kuukautta ja kortteleilla ei tossu kulje.

Jotenkin se 30 kiekkaa tuli täyteen ja samoihin aikoihin kerrottiin että tulee vielä yksi extra kierros, koska tulostusvaiheessa virallisen tulostaulun virhettä ei ollut huomattu. Nauruhan siitä pääsi ja sisun puute meinasi vallata mielen. Jalat olivat ihan surkeessa kunnossa mutta jotenkin ne vaan veivät eteenpäin. Välillä oli tylsää ja musiikkia olis kaivannut. Normaalisti kun menee kartan ja kompassin kanssa niin siinä on tekemistä. Tässä vaiheessa kierroslaskukin muuttui muotoon 9:lla, 8:lla, 7:lla..

Pikkuhijaa auringon valon valaisemilla kallioilla ajatus hiipi mieleen, jos ei käy hullusti voisihan sitä ryömiä maaliin. Keskipäivän ruoka myös paransi mieltä hirmusti ja se maistui siihen väliin ylihyvältä. Tätä taistelua käytiin mielen syvissä sopukoissa. Kävin kyllä yhdellä aamun kierroksella lannoittamassa pellon reunaa joka kevensi oloa kivasti. Lisäksi kierroksen pituus mahdollisti uuden kierroksen aloittamisen kynnyksen matalalle.

Pimeys laskeutui lyhyen päivän valon jälkeen. Valoisia kierroksia tuli 6 tunnin aikana noin 10. Eli kun mielessä laskin 10k-5h + 10k-5h + 10k-6h plus siihen hidatuminen niin maalissa olis reilun 24h tunnin kuluttua. Vatsalihakset olivat ihan jumissa jalkojen lisäksi ja nouseminen ja laskeutuminen vaikeutuivat kierros kierrokselta. Lukemat 5,4,3 tuntuivat lämmittävän mieltä ja koko reissun ajan oli ollut kuuma. Nestettä oli kulunut paljon kuten suolaa myös. Silti kaveri hohki kuumuutta vikoilla kierroksilla. Niille vikoille kiekoille myös annettiin tehtäviä eli piti löytää viha-rakkaus reittiin ja tuoda se mukana maaliin.

Korjattu loppuruno: "Tämä on Polkujen Tukkija ja Tukijen Antaja"

Matkalla mietin et mitä se vois olla ja kivet tuntuivat tylsiltä. Ajattelin enemmän sellaisen vartauskuvallisen yhdistelmän. Mänty puu joka oli ollut hidasteena jokaisella kierroksella ainakin 2 kertaan poikittaisen puun muodossa ja toisaalta se antoi tukea ja turvaa monta kertaa kierroksella tukemalla meitä monessa pahassa laskussa. Niinpä päätin sen alkulähteen ikuistaa eli vehreän oksan joka antaa männylle elämän keräämällä auringon säteet itseensä.

Merjan kuvat täältä klik (muutama kuvista on järjestäjien ja mun)

Kiitos!


Epilogi:

Tämä oli loistava tapa viettää nimipäivää, mutta ehkä ensivuonna helpomman kaavan mukaan. Rata oli järjetön, ainakin mieltä järkyttävä, joten ehkä jonkun treenin siellä vois fiilistellä, kun palautuminen on saatu päätökseen. Jaloilla pääsee jo portaat ylös ja alas, mutta viikko sitten tullut holvikaaren päällä oleva kipu on palannut. Se ehkä tuli 2/5 Aktian 10km kisasta, jossa verratkin juoksin kisakengillä. Hieman turvoksissa varpaat ovat ja vain yksi rakko!

Voittajan blogissa lisää tunnelmia! Sekä Järjestäjien sivut ja Jannen Twitter kisaseuranta.
- ultrajameksen blogissa kivoja tarinoita
- astanblogissa lisää tunnelmia

Niin ja todennäköisesti tuo männynhavu, joka oli mun viimeisen kierroksen löydös, korvautuu jollain sopivalla männyn läpileikkauksella, johon tämä kultainen "Sysikallio100 Finisher" plagaatti voidaan kiinnittää. Sen verran kova juttu tämä oli että sanat loppuvat tähän.

Maalissa 100km / 7600m+ ja nolla UTMB pistettä :-)

Prologi linkki

Prologi Sysikallio100

By Integrator

Tunne metsä, Aisti Fiilis!

Koe pimeys, halaa jyrkänteet!

Kapua ylös, ryömi alas!

Näe valo, haista kipu!

Löydä eloa, elä täysillä!

by "ultra solu"

Virallisen epävirallinen blogi saattaa muodostua seuraavaksi ;-) se syntyi jo!

Sysäriltä esimakua

Kävin testaamassa reittiä keskiviikkona ja se oli aivan mahtava reitti. Toivotaan, että tulee haastavat olosuhteet ja homma onnistuu odotusten mukaan. Ajatuksena on kipittää 20 tuntia eli keskimäärin 30min kierroksia, jotta saa tuon minimi matkan täyteen. Voi olla ettei kaikki mene niinkuin kuvittelee mutta mietitään sitä sitten.

Tässä tapahtumajärjestäjien video tiistain yhteislenkiltä:


Sysikallio100 from Jannenpolut on Vimeo.

Marrasputki 2013

Huh, putki takana ja uudet haasteet jo mielessä, mutta yritetään tehdä pientä yhteenvetoa miten marrasputki kokonaisuutena menikään. Edellisessä blogissa on valaistu tämän putken idea eli sinne siis jos on päässyt unohtumaan. Putkessa oli ehdottomasti hauskuutena kuvien ottaminen ja niiden miettiminen, että mikä sopisi mihinkin tilanteeseen ja yhdistäisi asiat saumattomasti yhteen. Käytin monenlaista kalustoa ja muutama videokin saatiin aiheeseen littyen tehtyä. Ne toki ovat vaatimattomia noiden kuvien rinnalla, mutta ihan kiva lisämauste päivittäisessä raportoinnissa. Lisäksi OnTrail:n seurantataulukko oli hyvä, josta näki kivasti tilanteen.

Aikaisemmassa blogissa puolivälin kohdilla ajatukset olivat pitää putkilenkit suht normipituisina, jos vain aika siihen riittää. Tästä kuitenkin lipsuttiin ja lenkit lyhenivät minimiin kuitenkin yritin pitää osalla lenkeistä tuon vauhdin normaalia korkeammalla. Vastapainoksi toki tein hitaita lenkkejä, jotta palautuminen olisi edes jotenkin mahdollista. Jalkoihin ei tullut mitään vaivaa ekä flunssa päässyt tätä uljasta lenkkimuotoa katkaisemaan kuten monille kävi. Luulen että tästä on hyvä ponnistaa sysikalliolle.

Muutamia kertoja juoksentelin töihin ja kotiin sekä osan matkasta menin junalla, jotta vaadittavat 25 min tulee täyteen. Yllättävän aurinkoisia päiviä oli ja aamuisin yleensä sai ne parhaat kuvat. Toki yritin ottaa kaikenlaisia kuvia ja katsoa eri kuvakulmia näihin arkisiin tilanteisiin.

Sitten ne marraskuun juoksu datat. Nopein km vauhti yhdellä putkilenkillä oli 3:55 min/km ja hitain vastaavasti oli 8:21 min/km. Näin ollen keskivauhdiksi kaiken kaikkiaan muodostui 5:36 min/km sekä kokonaismatkaksi 306,4km että ajaksi 28h 35min 51 sec. Joka päivä tehtiin yksi lenkki, jonka aika oli vähintään 25min. Lenkkejä enimmillään tuli 8 kpl päivässä, joten keskiarvoksi sitten tuli vajaa 2 lenkkiä per päivä. Lyhin päivämatka oli 3,48 km ja pisin 34,1 km. Tällä saavutettiin 57 pisteen määrä sekä 4 sija tässä leikkimielisessä kisailussa.

Tämän putken voitti Merja 102 putki lenkillä. Taisto oli kova moneen otteeseen sijoista 2-3 ja lopulta yllätyskäänteiden kautta nostin myös omaa sijaa yhdellä. Lähes alusta saakka oli selvillä varteenotettavat mitaliehdokkaat, jotka pitivät paikkansa loppuun asti. Toisilla oli tavoitteena kerätä ennätysmäärä lenkkejä päivässä, kun taas toiset keräsivät aivan huikeita kk km määriä niiden noustessä lähes 700km ja 16 lenkkiin päivässä. Kaiken kaikkiaan idean keksijä on keksinyt aivan uuden tyypisen lajimuodon, joka koukuttaa omituisella tavalla.

Täällä kuvia jotka ovat minun ja Merjan ottamia.


Yhteenvetotaulukko (toivottavasticopypastepainovirheetön):

Päivä	Pisteet	Matka Km	Aika Tunti
1	1	6,2	00:30:03
2	1	4,2	00:30:01
3	2	9,41	01:00:09
4	3	19,68	01:30:47
5	1	5,67	00:27:32
6	1	7,03	00:30:03
7	2	10,19	00:54:12
8	2	7,89	00:55:03
9	2	11,41	00:50:37
10	2	7,82	00:52:42
11	2	14,37	01:16:27
12	1	6,41	00:30:04
13	1	5,29	00:25:15
14	3	13,69	01:23:09
15	1	7,26	00:30:03
16	3	19,93	01:32:42
17	3	12,11	01:15:20
18	1	6,48	00:30:03
19	1	5,4	00:25:03
20	1	6,07	00:30:03
21	1	4,5	00:25:04
22	2	7,11	00:50:04
23	3	24,15	02:44:05
24	1	5,16	00:25:03
25	1	6,16	00:37:37
26	1	10,48	00:54:01
27	2	10,85	00:55:24
28	1	3,48	00:25:04
29	3	13,9	01:16:19
30	8	34,1	03:44:52
	57	306,4	28:36:51

Marrasputkessa

Nyt on saavuttu Marrasputken puolivälin-krouviin ja toistaiseksi homma on mennyt ihan putkeen. Ajoitellen on ollut pieniä unohduksia siitä, että pitää vielä illalla rykästä lenkki. Toisaalta, jos tekee lenkin ennen aamupalaa niin sitten päivä tavallaan on jo pulkassa. Lumikaan ei vielä tullut etelään eli saa nähdä saadaanko putki rykäistä ihan kuivalla assulla. Aikasempina vuosina lumi on tullu aikalailla näihin aikoihin.

Tämän vuoden teemana on ollut kuvien ottaminen ja tähän voinen listata niistä jokusen. Toki aluksi ajattelin että moiseen putkeen en lähde, mutta joku siinä kuitenkin koukuttaa ja jokaisen pitää löytää se oma täky mikä parhaiten toimii. Itsellä se taitaa olla vaihteleva vauhti ja tarkoitus saada kunnon rytmi omaan hölkkään noiden pyöräilyjen ja pitkien matkojen väliin. Vuodenvaihteen jälkeen alkaakin korttelirastit.

Kuulemma mun vauhtiskaalaa on kehuttu, mutta tiedä siitä mikä nykyään on hyväksi, kun kaiken maailman ravintotutkimuksekin saavat ihan terveelliset aromit sisältävät tuotteet yhtä äkkiä vaarallisiksi. Mikäs siinä kukin menee omalla tyylillä ja itse teen yleensä sitä mistä eniten tykkään ja hieman pitää tietty kurittaa ettei sohvalla makoilu ala maittaa likaa.

Harmillisesti mun putken teema arvattiin liian aikaisessa vaiheessa. Toisaalta olisi pitänyt hieman enempi piilotella ja vähentää tuota kirjainten määrää ettei Olvi teeman arvaaminen olisi ollut liian helppoa. Nythän se oli ihan helposti arvattavissa kun vain listasi marrasputket samaan näkymään ja etsi yhtymäkohtia.

Lopun puolisko tulee varmasti olemaan vaikeampi kuin tämä alku mutta siihen ollaan varauduttu henkisellä valmennuksella ja taktikoinnilla, joka on suuressa roolissa, kun marrasputken virtaa seuraa Ontrail.net palvelussa.

Täältä löytyy omat lenkurat tiivistetynä muotona klik

Mammuttimarssi 100k

Tähän seikkailuun lähdettiin fiiliksellä hakemaan ne puuttuvat 2 UTMB pistettä sekä antamaan Mikalle ikimuistoinen kokemus pitkistä matkoista. Taisi niellä madon koukkuineen ja hurahtaa ihan täysillä tähän hullutukseen mukaan. Varmuudeksi päätettiin lähteä matkaan eri joukkueilla, kun näistä pitkistä matkoista ei koskaan tiedä mitä matkalla voi tapahtua. Tällä minimoitiin riskit ja toisaalta mulle sellainen leppoisa vauhti ei olisi mikään ongelma, koska liikun yleensä mukavuusvyöhykkeellä. Toki pitkiä matkoja ei koskaan pidä pitää pilkkaanaan, kun se sitten osuu omaan nilkkaan.

Ennakkotunnelmat olivat hyvät ja fiilis oli jo katossa, kun pääsimme ilmottautumisalueelle. Varmistin vielä oman tekstari "CheckIn":n sekä vaihdettiin reittisuunnitelmia Tommi.L.n kanssa. Jussi tuli mun kyydissä kisapaikalle ja alkoi piirtelemään reittiä Tommin säestyksellä. Itse sain meidän karttoihimme Tommillta varmistukset, että olin valinnut optimi reitin lähes kaikilta osin. Pienillä korjauksilla homma saatiin pulkaan ja tankkasin 1l mustikka juomaa, baanaani-rahkan sekä yhden irto lihiksen, nam!

Omat kartat olivat noin 1:41k+ skaalalla joten varaksi otin puhelimen lisälaturin mukaan, jotta voin tarvittaessa käyttää Oruxmaps ohjelmaa suomen maastotietokarttojen kanssa lisäpaikantimena reissun aikana. Tämä toimikin erittäin hyvin jo 1. välillä kun ajauduttiin johonkin hemmetin pöheikköön, kun liian aikaisin hätäiltiin vasemmalle ylös. Noista reiteistä enemmän löytyy täältä http://www.rastit.fi/306/ ja voin vähän muutamia paikkoja valoittaa tämän matkan aikana.

Alussa meitä oli hieno jukolan valomato, joka seurasi meitä melkein uintirastille saakka. Tämän meidän ryhmän koko oli 7-8 joka supistui 3 hlöön lopulta kun osa matkalaisista oli 50k:lla ja toiset menivät nopeempaa ja toiset hitaampaa. Yritin välillä vaipua omaan transsiin ja välillä heittää ilmaan jotain höpinöitä etteivät metsän eläimet säikähtäisi meitä liikoja. Monenlaisia hienoja tarinoita oli ja reissu oli upea kaikin puolin kaikkine säätöineen ja "tikkana" pöntölle tultiin rastille kuin rastille.

Pelottava uintirasti oli yön kohokohta jossa punnittiin jyvät akanoista. Kuvittele; olet sysimustassa yössä ja näet vihreän lainapeitteen. jossa on sikin sokin heiteltyjä pinnalta ihan jääkuurassa olevia pelastusliivejä. Tulet paikalle ja otat kaikki vaatteet pois ja laitat jääkukkaisen pelastuliivin päällesi ja luulet lähteväsi n30m uintimatkalle lähes +4 asteiseen veteen. Saavut kalliolle veden läheisyyteen ja seuraat narua syvälle veteen ja käyt morjestamassa 2:ta muovipurkkia siten että jalat liukuvat kalliota pitkin kunnes ne sutivat tyhjää. Pidät narusta kii ja hilaat itsesi takasin ihanalle maan kamaralle. Tästä jatkat omalle repulle ja ihmettelet miten se näin helposti kävi. Toiset jopa tekivät saman tempun kahteen kertaan kun kuulemma niin mukavaa se pulahtaminen oli. Toki mahtavasti se piristi vaikkakin sormet meni ihan kohmeeseen.

Kuva: Jari Birling

Teknisiä ongelmia meinasi tulla puolenvälin paikkeilla kun vettä ei löydetty Tammisaaresta ja tarkistuksen jälkeen päätettiin jatkaa matkaa käymättä ea-polilla. Pelattiin upporikasta rutiköyhää joka lopulta ratkesi Kakkuvuoren Kompassin haukan näköön höystettynä tarkalla etiäisellä. Matkalla nähtiin monia kivoja puroja ja mutaisia ojia joista juotavaa saisi hädän tullessa koska matkassa oli 4x vedenpuhdistus tabuja jotka riittääisivät 4 litraan. Tulimme Snappertuunaan ja jotenkin oltiin jo katseltu talojen sadevesi ämpäreitä, josko niissä olisi ollut hokuttelevan näköistä vettä. Sekä pihojen kaivoja etsitty otsavalojen kanssa ilman onnea. Tässä pienessä kylässä oli koulu ja siinä jotenkin vain oikealta kävi kutsu ja hihkaisin, että odotelkaa tarkistan yhden jutun. Zoomailin H7 valokeilalla seinää ja sitten silmiini osui toivottu muoto. Tulin lähelle ja näin jopa sen puutarhahanan erikoisavaimen roikkuvan ketjussa ja kokeilin hanaa. Vettä tuli, Yes! Hei, täältä saa vettä nyt tuli tankkaustauko ja juomarakot täytettiin ääriään myöten joka varmasti riittää loppumatkaksi!

Toinen hauska valoilmiö koettiin kun näimme Karjaan ABC aseman valot jotka loimottivat lähes horisontissa ja tiesimme välissä olevan järven mutta silti se näky vaan harmitti kun tiesi että mitä kaikkea makoisaa sieltä saisi mutta niin lähellä mutta kaukana. Jotenkin se näky vain jäi jumiin verkkokalvolle ja siellä se sitten kummittelee aamun tunneilla.

On se vaan Rock! Tämä keikka onnistui yli odotusten ja meno oli niin helppoa, että lähes nauratti, joskin ei kuitenkaan. Jaloissa ei ole yhtään mitään jumia eikä kolotusta. Yhden ainoan kerran karttaa lukiessa tiellä jalka ajautui kuopan reunalle ja se keikaus säikäytti hetkeksi, mutta onneksi selvittiin säikähdyksellä. Tällaisessa reissussa jos nilkka pyörähtää niin se voi olla siinä ja keskeytys taulussa saman tien. Toki hieman lopun sateesta johtuen jalkapohjiin ehti kertyä märkyyden aiheuttamaan vaivaa, mutta sehän ei ole mitään. Yhtään näin helppoa 100k reissua ei ole tullut tehtyä. Oli sopivasti metsäpätkiä ja vaihtuvaa maastoa joskin tietä oli ehkä paikoitellen liian paljon mun makuun mutta se on tämän tapahtuman luonne.

Tyylinäyte A3 16:9 zoom kääntökartta:

Valitut kuvat klik

Järjestäjien sivut klik

TA OK Rogain 8h

Pitkin syksyä Juha etsiskeli itselleen kaveria Tallinnan lähellä järjestettävään 8h Rogain kisaan. Olin eka lähdössä ja sitten ajattelin että tämä on liian rankkaa ja peruin homman. Kuitenkin lopulta päätinkin lähteä kisaan, kun siihen avautui mahdollisuus ja kisoja oli kovasti kehuttu. Matkasuunnitelma oli mennä perjantain työlautalla Tallinnaan ja sataman hotelliin kahdeksi yöksi. Aikaisella aamujunalla Tallinna - Jäneda (6:45 - 7:49) ja asemalta kävellen kisakeskukseen noin 1,5km. Karttojen jako olisi 8:30. Pe illa käytiin kaupassa ja hotelli lupasi antaa meille aamupalan aamulla mukaan. Laitoin kisakamat valmiiksi ja huomasin että juomarakko vuotaa ylhäältä, siitä liitos taitoksesta, kun muovi oli rutussa. Yritin sitä parantaa, mutta ei apua. Tiesin, että tälläkin pärjää, kun pussi on pystyssä (Sappeen kokemus). Samalla tehtiin iltatankkausta, itse söin pastaa ja pitsan palan sekä pientä purtavaa ja mehua lähes litra. Juhalla sen sijaan oli näppärä tyhjennysmetodi eli illalla syödään 0,5kg hapankaalia ja yöllä sitten ruskeapohjainen tyhjennys muutamaan otteeseen.

Yö sujui hyvin, mutta aamuheräämistä varten oli laitettu vaatteet valmiiksi, jotta tarvitsi vain hypätä niihin ja lähteä. Herätys noin 6:10 ja hotellilta matkaan 6:25. Käveltiin asemalle tovi ja sieltä löytyi yksi ainoa vanhanmallinen juna jossa ei ollut lämmitystä. Kuulemma piti mennä ekaan vaunuun, jotta Jänedan lyhyelle laiturille voi jalkansa laskea. Liput maksettiin ja konnari kertoi mistä ovesta pitää poistua Jänedassa. Matkalla syötiin hotellin antama aamupala ja ihmeteltiin paikallista maastoa ja menoa. Konnarin asemakuulutuksista ei saatu mitään selvää, mutta arvioitu ajoaika tiedettiin. Junaan nousi maastopyöräilijä ryhmä sekä joku vaellus poppoo oli alusta asti, kun niillä oli isot rinkat makuualustoineen. Lopulta päästiin junasta keskelle ei mitään ja pieni arvaustauko mihin suuntaan lähetään. Oltiin ainoo tiimi, joka tuli junalla paikalle sekä yksi yksinäinen kaveri lähti samaan suuntaan kuin mekin.

Itse kisapaikka löyty helposti ja Juha hoiti vuokra si-tikkun. Sit käytiin tyhjentää ylimääräinen lasti bajamajaan ennen karttojen hakua. Itse suunnittelu meni aika helposti ja saatiin mielestämme hyvä suunnitelma aikaseksi. Tiedettiin ettei kaikkia rasteja voisi hakea. Onneksi keli oli hyvä ja mahdollisti ulkona reitin suunnittelun nousevan auringon lämmössä (pirun viileetä oli). Ylimääräistä aikaa ei jäänyt, kun lähtö oli 9:30. Kaivoin repun vesitiiviistä pussista ja huomasin sen olevan märkä. Ei auttanut vaikka oli ollut pystyssä. No aurinko sen kuivaa (ei kuivanut) ja sillä mennään mitä on. Startissa lähtökohdat olivat siis erittäiin hyvät. Kaksi jänistä oli siis herätetty kesken unien ja ilman porkkanaa.

Rastit 1/3: L - 23 - 40 -52 - 39 - 58 - 32 - 46 - 42 - J - 24 - 57

Epämääräisestä lähtömerkistä matkaan ja paikallisten jalanjälkiä seuraten kun ne tietää mistä parhaiten kannattaa mennä. Oikeestaan ekat 4 rastia meni hyvin ilman ongelmia, Pientä hakua tietty kun karttaan piti yrittää sopeutua. Matkalla 58 jouduttiin tekemään koukku, kun ei löydetty tuota pohjoiseen menevää uraa. Sekä suon eteläpuolisella ekalla hitaalla osuudella otin geelin ja laitoin repusta löytyneen sykevyön paikalleen kuitenkin kokoajan edeten eteenpäin. 32 rastille gps jälki on parempi kuin oma fiilis rastille lähestymisessä. Koska siellä oli ihan epämääräisiä linjoja eikä kunnon uraa löytynyt josta olisi saanut kiinni. Siinä oli oikeestaan ison pummin mahdollisuus, mutta hapuiltiin itsemme rastille lähes ammattilaisten tavoin.

Hapuilu myös jatkui ennen 46:sta, kun mitään uraa ei ollut. Iso mäki ei meinanut tulla mitenkään vastaan vaan pientä paniikkia oli taas ilmassa. Lopulta mäki löytyi ja suunta oli taas selvä. Seuraavalla välillä ajauduittiin liikaa vasemmalle ja siitä tietysti syytän erantoa, mutta mistäs tiedät. Mäki löyty, mutta se oli väärä ja saatiin itsemme jotenkin kartalla ja lopulta kurvattiin juomarastille hakemaan varmempi suunta. Tankkasin siinä noin pari mukia kylmää vettä ja yksi energia yksikkö meni myös. Tästä suunnasta rasti löyty sitten hyvin ja huomattiin, että nyt pitää skarpata tätä kartanlukua.

Rastit 2/3: 37 - 25 - 45 - 59 - J - 56 - 35 - 51 - 34 - 53 - J - 28 - 54 - 38

Matkalla 59 valittiin tuo linkkimaston ura, mutta se ei ollut yhtään nopeempi ja hieman epämääräinen se myös oli. Ehkä kurvatiin hieman liian aikaisin pellolle. Aegviidussa oli kaivo juoma pisteenä ja yksi sinkki ämpäri. Vesi näytti samealta/etovalta, mutta pienen empimisen jäkeen Juha tarjosi huikkaa ja sellaisen pitkän siitä otin. En paljoo maistellut, mutta alas se meni ja siellä pysy. Muutkin reppujaan siinä täyttelivät. Tässä päätettiin ampua vauhdilla karttaa alas ja alkuperäinen suunnitelma piti. Vaikkakin piirretty suunnitelma olikin jo haihtunut alkumatkasta teille tietämättömille. Jopa permanent tussilla kirjotetut väliajat/check pointit olivat ihan suttua.

35 oli haastava tästä suunnasta ja niittypelto ihan P**kaa. Sellasia heinätuppoja, jolloin ei tiennyt mihin suuntaan jalka keikkaa. 34 sähkölinjalla oli pieni energiatankkaus lennossa ja samalla hukkasin oman karttani geelin imutuksessa, joten palasin taaksepäin noin 30-50m ja kartta löyty. Juomarastilla oli pisin tauko, kun purin repun ja tankkasin siihen liruavasta säiliöstä noin 1l nestettä ja enegria pillerit. Juoma oli loppunut edelliselle rastille. Säiliö ilmoitti samalla vuotamisestaan ja peffa oli ajoittain hieman kostea.

Rastit 3/3: 41 - 43 - 44 - 26 - 36 - 21 - 48 - 31 - 47 - 50 - 22 - M

38 oli hidas mutta selkeä, risukosta runnottiin itsemme läpi, ees taas heiluen. Tie osuudella mentiin aika vauhdilla, kun pian olisi taas kiire. Meinattiin myös mennä ohi yhdestä kohtaa, kun osa lähti hakemaan 33 rastia. 26 lähestyttäessä oli yksi ylimääräinen ura ja se vähän sekotti ajatuksia, mutta oikea suunta selvisi lähes heti, ku muita joukkueita näkyi. Sitten oli katsottu, että joen ylityksessä oli molemmilla puolilla polku eli siellä pitäisi olla silta. Päästiin "sillalle", joka oli osittain veden alla täysin laho ja rikki. Pohja näytti huonolta, joten takasin toiselle ylityspaikalle, jos se olisi parempi. En suostunut uimaan vaikka Juha yllytti. Tälle koukulle oli myös kivuttu mäen yli eli kierto sakkoa tuli taas lisää.

Sitten rupesin mittaamaan rastiväliaikaa ja sitä voidaan käyttää apuna montako rastia ehditään hakea. Sain parille välille sellaisen summittaisen 13 min lukeman ja todettiin, että ei ehditä 29 hakemaan. Hitain väli 31 oli ratkaiseva ja siellä runnottiin itsemme kaiken pusikon läpi ja kerran meinasin jäädä jumiinkin, kun risut heitti ukon takasin tulosuuntaan. Pikku koukku ja matka jatku. Matkalla 50 aikaa oli vähän mutta sen pitäisi riittää. Porukkaa tuli paljon vastaan ja rastin läheisyydessäkin oli vielä vähän apuja.

Kello näytti karua aikaa ja nyt suunta pohjoseen ja valitsin vielä suoremman uran 22 mutta se oli aika kinttupolku. Juhalla oli ollut energian kanssa vaikeuksia ja olin vuorostani veturina. Muutenkin aina vaihdettiin kovempi veturi keulille ettei homma mee ihan löysäilyksi. 22 ok ja maali melkein häämötti, mutta pari pikku kumparetta siinä oli matkalla ja ohiteltiiin muita vasemmalta ja oikealta. Siltä vaan mistä pääsi.

Maalissa: Aikaa meni 7h 56min 54sec ja km tuli 67,1 km. Keskitahti liikeellä oli 6:42 min/km ja tauot mukana 7:06 min/km. Pysähdystaukoja oli 20-25min riippuen miten gps datasta sen laskee. Nopein km 4:54 ja hitain 11:42. Syke näytti olevan 149 ja max 166, toki tossa alussa sykeet varmaan olivat korkeemmalla, mutta vyö ei ollut paikalla. Ajattelin ennen kylmää suihkua ja semi-lämmintä saunaa, että tämän pitäisi riittää johonkin. Tuloste liuska näytti 119p. Sen verran hyvin paineltiin, mutta matkalla nähtiin myös pareja, jotka menivät tosi kovaa. Yleisesti matkalla nähtiin paljon juoksevia pareja.

Saunan jälkeen karu totuus selvisi, kun kävelin ilmotustaululle samaa matkaa tuloksia tuovan henkilön kanssa. Voittajilla oli pisteitä hurjat 127 ja meillä 8 vähemmän. Kesti hetken kunnes tajusin, että oltiin hävitty pronssi vaivaisella 1 minuutilla. No ei mahda mitään kaikkemme annettiin ja se riitti tälläkertaa 4. sijaan. Toki kärjessä oli huippu porukkaa.

Mentiin keitolle ja saatiin kahvia, pullaa, leipää ja mini nakki-piiras. Ne maistuivat hyvältä ja ennen saunaa olinkin jo juonut tuomani 1,5l spriten loppuun. Nähtiin mitaleiden jako ja lähdettiin liftaamaan Tallinnaan, kun seuraava juna tulisi vasta kasilta. Taisi 3-4 yrityksellä tärpätä ja päästiin kaverin kyytiin, joka oli menossa keskustaan ja tiesi jopa missä meidän hotelli oli vaikka oltiin sitä mieltä, että voidaan kävellä kauempaakin. Pian selvisi, että kuskimme oli toinen siitä joukkueesta, joka voitti meidät sillä vaivaisella minuutilla.

Tuli vähän sellainen fiilis, että pitäskö kävellä sittenkin. No juteltiin pitkät tovin Rogasta ja seikkailuista ja mitä kaikkea siihen liittyy. Selvisi myös, että kaveri oli ollut mitaleilla monesti ettei me nyt niin huonoja oltukkaan. Oli vaan vähän huono tuuri tälläkertaa, mut toisaalta sellainen reissu ettei ihan heti sitä unohda. Illalla oli sitten jatkopelit italialaisessa ravintelissa.

Järjestäjien sivut

Loppulauselma jossa tutkittiin mitalistien taustoja ja ne ovat jäätävän hyvät (lähde: http://et.wikipedia.org/wiki/Rogain ):

Tammemae Timmo 2013 MM 2.
Pallo Rait 2013 MM 2.

Lauri Lahtmäe 2012 ERC 1.
Armo Hiie 2012 ERC 1.

Karli Lambot 2010 MM 3.

Tanel Kannel "Musta hevonen"

Nuuksio Classic Trail Marathon

Huh huh ja vielä kerran huh! Eilisestä on jo hyvin toivuttu, tosin jalat on ihan jumissa vieläkin. Vanhojen merkkien perusteella huomenna ne vasta jumissa ovatkin. Fiilis on hyvä ja nyt herkutellaan kaikella materiaalilla mitä kisasta irtoaa ja odotellaan järjestäjien videomateriaalia saataville. Kisana tämä on ihan eri tyyppinen kuin aikaan perustuvat pidemmät matkat ja muutenkin ultrapuolelle menevät reissut. Täällä piti tosiaan painella täysillä alusta loppuun.

Kuva: Merja Ylihärsilä

Tavoitteena oli 10 sakkiin ja toinen taso oli 15 sakissa ja viimeinen sitten 20 joukossa maaliin. Aikaan perustuvat vastaavat lukemat olivat <4h, 4h 15min ja viimeinen penkin alle aika 4h 30min. Tällä kaavalla mentiin eturiviin, oikeastaan tuntemieni kovien menijöiden taakse eturivissä. Tämä takaisi hyvän paikan alussa ja pääsisi menemään ilman turhia hidasteluja alusta alkaen. Vauhti toki tulisi olemaan mulle liian kova mutta riski kannattaa ottaa (jos tulis se pöljä päivä). Alussa saatiin hyvä tuttu letka jossa Mikko.K meni edellä ja minä tokana sekä Mikael.H varmisti ettei takaa rynnitä ohi.

Kuva: Tommi Lainema

Ensimmäinen 5km meni letkassa aikaan 24:01. Kaikki olivat löytäneet sopivan paikan letkassa, toki oli odotettavissa, että keskivaiheella porukkaa alkaa lappamaan ohi, jos ovat maltillisesti jakaneet vauhtinsa. 10km kohdalla aika näytti 52:25 ja sehän jo enteilee alle 4h aikaa helposti, mutta tässä vaiheessa olisi turha vielä sitä spekuloida. Keskityin vaan tankkaamaan säännöllisesti ja pitämään hyvää rytmiä Mikon kannoilla. Vauhti oli hyvää ja tasaista tosin mulle puoli pykälää liian kovaa, mut mitäs läksit, tuumasin.

Kuva: Merja Ylihärsilä

15km aika näytti 1:20:55 ja yritin välillä tutkia sykkeitä +200. Mittari näytti niin puuta heinää ettei siihen ollut uskomista. Se tarkoitti sitä että mentiin ihan tunteella ja kuuntelemalla omia kolotuksia. Tähän saakka olin pulissut sen mitä pystyin ja alkoi tulemaan hiljaisia jaksoja tosin Mikko heitti läppää. Meidän takana tullut letkakin alkoi pätkimään, noin parin vilkaisun perusteella. 20km meni aikaan 1:50:37 toki tässä vaiheessa mun gps alkoi jo jäämään jälkeen virallisista km tolpista. Epäilen että pienet sadekurot ja polun tiukat mutkat sekä kaikenlainen kiemurtelu ja poukkoilu reitillä sinne tänne aiheutti gps:n pisteiden hukkumisen.

Kuva: Merja Ylihärsilä

Keli oli kuuma ja tuntui siltä että kaikki kamat oli varpaista siiliin saakka ihan läpimärkänä. Nestettä kului mutta mielestäni 0,75l juomapullo oli riittävän kokoinen eikä se kertaakaan ehtinyt tyhjentyä ennen tankkauspistettä. 25km tuli 2:19:26 aikaan ja geelit upposivat sekä yhden suola tabun olin jo ottanut. 26km juomapisteellä en saanut pulloa auki kun kädet olivat ihan märät ja vähän geeliä ilmeisesti tassussa. Juha.H ystävällisesti avasi pullon ja operaatio onnistui. Tässä pelkäsin että jäin mun hyvästä letkasta ja juoksin sen onneksi kiinni vaikka voimia siinä vähän menikin. Mikko.L oli myös meidän letkassa tässä vaiheessa useampia km ja ilmeisesti pientä ongelmaa oli havaittavissa joten ohitin hänet ja yritin pysyä letkan hännillä.

Kuva: Merja Ylihärsilä

Aika sumeeta meno oli ja harmittelin et pitäisi olla kamera. Hienoja kuvia olisi voinut ottaa monessakin kohdassa mut kamera kielto oli tullut tähän kisaan. Sinänsä hyvä et silloin ei pysty antamaan periksi ja nyt piti keskittyä juoksutekniikkaan sekä käsien heilutteluun. 30km 2:48:36 kertoi sen mitä halusinkintietää. Nyt tosiaan olisi mahdollisuus alle 4h jos ei lopussa hyydy täysin. Päätin antaa vähän siimaa letkalle ja peesata vähän kauempaa. Välillä oli heikkoja hetkiä eikä pystynyt mitenkään pysymään vauhdissa kun pelkäsin jalkojen kramppeja. Kerran vasen pohje kramppasi kokonaan kun löin tossuni juureen. Otin heti suolaa ja energiaa sekä toivoin parasta. Se meni ohi ja pääsin pitämään rytmistä kii.

Kuva: Merja Ylihärsilä

Odotin soidinsuota kuin kuuta nousevaa eikä se tullut millään. km km kuitenkin taittui ja taivaltaminen oli muuttunut yksinäiseksi puurtamiseksi välillä paidat kuitenkin vilahtivat edessä. 35km 3:17:04, kuvaajia oli paljon ja tuumasin et armahtakaa mut ja päästäkää jo maaliin. Toive ei toetutunut vaan piti sinnitellä eteenpäin, jalkoihin sattui ja juoma ei maistunut mutta pakotin kuitenkin itseni vähän tankkaamaan. Helpottava suokierto oli puolessavälissä ja 40km meni aikaan 3:45:31 joten nyt oli jo lähes varma et kukaan ei enää tule ohi enkä muitakaan ohita enää. Aikakin pitäisi hyvin riittää alle 4h joten homma jo hieman helpotti.

Kuva: Tommi Lainema

Maalissa joutu heti haastatteluun sijalla 14. Höpisin jotain kramppi jaloistani ja Tommi.L karmeroineen pääsi nauttimaan mun karmppikivuista. Fiilis oli mahtava ja pää ihan sekaisin. Kärki meni yber vauhdilla ja kisa oli tosi kovatasoinen verrattuna edellisvuoteen. Oma sijoitus onkin sitten sen mukainen. Nurmikolla makasin tovin jos toisenkin ja tankkasin karmppikipujen välissä urkka juomaa sekä pähkinöitä.

Kuvia Merjan kamerasta ja kiitos kuvaajille ja järjestäjille sekä talkoo porukalle!

Datoja: 5km väliajat + loppu 2,2km omasta gps datasta:
00:24:01
00:28:24
00:28:30
00:29:42
00:28:49
00:29:10
00:28:28
00:28:27
00:10:39

Nousu lasku summa noin 850m

Sykkeet ihan puuta heinää.. (pumppu on kunnossa)

Snow Flakes Seikkailu

Medium Menijät (ei niin aikaisin herätys) H2 hajonta osui tämänkertaiseen seikkailuun, eli se tarkoitti alkutehtävän jälkeen lajit olisivat suunnistus, pyöräily ja melonta viimeisenä lajina. Mausteena tähän soppaan oli sitten vielä 4 yllätystehtävää sekä tuo alkutehtävä. Reitin suunnitteluun meni tavallista enemmän aikaa ja sain kaikki materiaalit sullottua 2 x A4 suunnistusmuoviin teipattuna.

Lähtötehtävä oli kerätä rastit vapaassa järjestyksessä ja värittää oikea väri kilpailukorttiin. Meillä tämä oli muovin alla. joten väritys ei tietty toiminut. Kirjasin sitten annettuun karttaan ne kirjaimet jokaisen rastiympyrän kohdalle ja yritin väritkin katsoa ja kirjata nekin karttaan. Hirveetä sähellystä tämä oli mutta minkäs teet.

Pikkukartan tuuppasin pyörän karttatelineeseen ja jatketiin suunnistuksella. Ekalla rastilla oli sotilasrata jossa mentiin ali, yli ja kiivettiin sekä roikuttiin ja tasapainoteltiin. Ihan hyvin se meni ja leimattiin sitten yhden tolpan nokassa. Itse suunnistus meni hyvin vaikka pientä hakua reitinvalinnoissa olikin. S8 tossut kastuivat ekan kerran ja melkein jouduttiin uimaan kun seurasin muiden jälkiä ison ojan luokse. Vähän peruuteltiin ja hyvä tie lopulta löytyi. Maastossa on paljon sotilas-polkuja ja reittejä niin kartta oli vähän sinne päin mutta korkeuskäyrät pitivät hyvin paikkansa. Matkaa tuli 9km joka sisältää prologin eli alku suunnistuksen joka oli noin 2,4km, aikaa meni 1h 7min.

Pyörä osuus alkoi heti ekalla rastilla lisätehtävällä, joka oli crossi radalla ajoa. Siinä oli isoa mäkeä ja märkä lätäkkö sekä polkua ohjattua reittiä pitkin. Ihan helppo se oli. Mentiin pääosin tietä pitkin ja tilanteita oli ainakin kun käännyttiin ylös P3 rastille. P5 rastilla oli sitten extra-suunnistusta, johon kuului lyhyt uinti hiekkamontun saarelle (toisen vain tarvitsi suorittaa se rasti), jolla molemmat kynät lakkasivat toimimasta (permanent/kuulakärkikynä). Loput 3 rastia lueteltiin muistista ja saatiin järjestäjiltä leima kuponkiin. P7 rastilla oli ohjeet ajaa 1500m josta saa lisäohjeita. Otettiin kaksi jätesäkkiä ja laitettiin ämpärillinen hiekkaa niihin ja kannettiin ne noin 75m päähän ja leimattiin. Pyörämatka jatkui ja tässä olisi ollut hyvä oiko ylös mutta mönkijä tukki uran ja päätin kiertää. Kiertoa tehdessä yritin vielä oikaista toisen tiimin perässä mutta olisi tämäkin pitänyt kiertää kunnolla. Loput 3 rastia oli hidasta polkua ja ehkä kiertäminen olisi kannattanut mutta kun täällä piti olla uusia uria muttei niitä löytynyt. Vaihdossa pyörän mittari näytti 28km 1h 36min + extra tehtävät jotka veivät ainakin 15min. Koko aika näytti nyt 3h 2min kun lähettiin pyöräilemään melonta osuudelle.

Melonta lähti hyvin liikkeelle ja onneksi ei tarvinnut kanoottia kantaa juurikaan yhtään. Tuuli enteili hankalaa keliä mutta onneksi sivuttaistuuli vasta yltyi kunnolla kun oltiin jo vastaisessa. C3 rasti oli liikkunut jonkun verran etelään jostain syystä mutta gps ei valehtele vesillä ;-) Rastit poimittiin hyvin ja vain kerran kartta meinasi lentää kanootista tuulen takia ja ohitettiin noin 4 joukkuetta melonnan aikana. Muilla osuuksilla oli vaikea sanoa omaa sijoitusta hajonnan/reitinvalintojen takia.

Maaliin saavuttiin ajassa 3h 50min ja matkaa tuli 42,8km. Tämä oli hyvä palautus treeni minulle ja vähän kovempi keikka Merjalle. Maalissa sain selitellä alun prologi karttan merkintöjä ja annoin molemmat todistukseksi siitä että rastit on kierretty ja kirjaimet merkitty karttaan. Pientä huilia ja maali-kuvat, sit soppaa huiviin ja jutusteltiin tuttujen kanssa. Ei pöllömpi keikka!

Retki-Rogaining 24h

Pirunvuoren Ponnistus koostui äijä tiimistä ja toiseen tiimiin oli laitettu paremmat puoliskot n-energialla. Ajatus oli testata miten pidempi keikka onnistuu yhdessä ja samalla jakaa fiiliksiä. Nautiskelu tosin muuttui jalkapohjien kuumotukseen ja ihmettelyyn miksi taas olen täällä ja aamuöiseen hiljaisuuteen.. Vastauksia tuli moneen asiaan ja toivottasti olemme kaikki viisaampia tämän jälkeen. Dakota kuitenkin jää väliin, kun tämä 24h on liian pitkä aika mun makuun.

Kartat noudettiin jonon hänniltä ja kuulemma se enteilisi jotain huonoa. Kuitenkin Kaitsun kanssa saatiin oma reitti kasaan noin 30 minuutissa ja tehtiin pieniä viilauksia siihen, mutta runko oli hyvä. Paljon isoja pisteitä ja vain yksi juomarasti. Kartan oikeaan yläkulmaan tuli 3 vaaka väliä, jotka olivat vaihtoehtoina riippuen miten alku olisi edennyt. Alin oli huonoin(R15 hash house) ja keski ok ja ylin paras. Nämä ovat kartalla punaisella yliviivauskynällä (Iso kartta linkki). Loppupuolellakin reittiä pystyisi venyttämään jos siltä näyttää. Mittausten mukaan reitin pituudeksi tulisi +80km.

Lähdössä höpistiin niitä näitä tuttujen kanssa ja järjestäjätkin hermostuivat, kun porukka ei ollut tarpeeksi hiljaa. No viime hetken ohjeet saatiin jotenkin perille. Lähettiin ihan hissukseen liikenteeseen ja annettiin muiden tehdä uraa. Ekalla rastilla HollEmot ihmettelivät miten me ei olla kärjessä. Sain kuitenkin hyviä kuvia ja selittelin jotain rauhallisesta vauhdista. Seuraavaksi jatkettiin peffamäkeä pitkin alas ja löydettiin "sininen"-polku jota ei ollut tietenkään kartassa. Se olis varmasti helpottanut monen menemistä, jos järjestäjät olisivat sen maksettuun kartta ainekseen viitsineet ostaa.

Lähderastilla R12 lähes törmättiin "kesälaitumelle" eksyneeseen IhanHukassa parivaljakkoon, joka singahteli sinne tänne. Hyviä kuvia saatiin heistä ja hyviä vinkkejä vaihdettiin keskenämme. Ilma tosin välillä oli vähän sakea käskytyksestä ja 'mihin ihmeeseen sä jäit' mustikoita syömään huhuiluun. Touhuilu melkein tarttui meihin R80 rastilla, kun tiputettiin vähän aikaisin polulta alas mutta rasti löytyi.

Järvenkierto meni sukkana ja ihan täydellistä tilannekuvaa en saanut vaikka hyvä tilaisuus siihen olisi ollut tarktori hääparista. Yritin myös houkutella Luopioisen terassille Kaitsua, mutta kun tien vieressä ei ollut pubia niin jäi väliin kylmät 'limut'. R54 vaihdettiin R65, koska siitä sai pisteen enemmän. Kelin märkyys myös aihetti hankaluuksia jaloille ja vaikka satoi vain pari pientä kuuroa silti maasto oli aivan märkää. Me mentiin kuin tiskirätit imien kaiken veden havuista ja peitteisestä maastosta.

R25 leimattin rasti ja täytettin vesivarastot. Sitten otin kengät ja sukat pois ja jäin istumaan kartan päälle. Aika kului ja kului ja Kaitsukin otti tossut ja sukat pois. Ihmeteltiin, kun muita ei näy, aika kului ja varpaita heiluteltiin tuulessa. Jalat kuivuivat pikku hiljaa. Mietittin mitä Kaitsun vuotavalle juomasäiliölle tehtäisiin. Ei saatu irti liitosta jotta olisi voinut tiivistää sen joten ehdotin että laitetaan se väärin päin niin vuotaa ainakin vähän vähemmän, ja se toimi kohtalaisesti.  Helppo juomarasti ja vaikea päätös. Päätöksen tekeminenkin kesti pitkään, oikeastaan oltiin rastilla 61 minuuttia! Siis ei hiventäkään järkeä, mutta ei olisi ollut eteneminenkään, koska omat jalat olivat ihan 'kukkakaalina'. Poikkeus säännölle vahvistui ja mun jalat vaan ei ole tehty märälle kelille. Lopulta lisää vaseliinia ja kuivat sukat jalkaan. Päätettin jatkaa suunniteltua reittiä ja toivottiin että tauko antaisi jaloilleni aikaa.

Ilta hämärtyi ja kartan puutteelliset merkinnät vahvistuivat, mihinkään ei voi luottaa varsinkaan hiekkakuopan kokoon. Harjusta puuttui vain pienen pieni pätkä. Karttojen laatuun voisi hieman panostaa ettei mene ihan pingoiluksi. Lamppujen laittamiseen meni 4min rastivälillä 48-76, kun kartan lukeminen hyytyi täysin. Edettiin kuitenkin ihan hyvin aikataulussa ja tauosta oli todellakin ollut apua. Tietty buranaakin meni muutama kuten suolaa. Kaitsu teki yhdet voltit hiekkatiellä siitä onneksi selvittiin säikähdyksellä. Kyseli mun jalkapohjien vointia ja vähän paremman kuvan niistä annoin.

Toisia tiimejä näkyi tosi vähän tällä yläpätkäällä ja pidettin pieni huoltotauko 75-96 välissä joka kesti noin 8min. Kartasta oli jo katsottu 'rakennus' rastia ja sellainen olisi 61. Siitä löytyi mukava avoin vanha mylly-museo. Kirjauduttiin sisään ja huilattiin laverilla 19min ja tankattiin mitä repusta löytyi. Tuuletin taas varpaita. Lepo teki hyvää ja harmi ettei ollut makuupussia, koska olisin varmaan sujahtanut sinne ja nukkunut ainakin tunnin. Matka kuitenkin jatkui vaikkakin märkien sukkien takaisin jalkaan laittaminen tuntui kivalta ;-).

Rastilta lähettiin ja ihmeteltiin missä kartassa kulkeva tie oikein on. No haettin sitä rummun toiselta puoleta ja sit hevoshaasta, kummassakaan ei ollut kunnon tietä. Lopulta mentiin uudestaan rummun yli ja jatkettin umpeenkasvanutta polkua pitkin. Mentiin suunnalla ja ryteikkö oli super ryteikköä. Kaikkea sitä itteä, ehkä suunnistajat tykkää, mutta ei tälläinen polku kiituri. Onnettomalle stoppari polulle tultaessa tajusin että luultiin tieksi tuota kapean puron merkintää joka 1:40k kartassa näyttä ihan samalta. Järki jäässä ja äly hoi minne sää katosit.

R81 pieni tauko 4min tankkausta ja tyhjennystä. Jyrkänteet jylhiä ja jäkälä vaara. Ne olivat sen verran liukkaita tossun alla että normi talvikelikin on pitävämpi. Ennen 72 oli hyvä puro, josta Kaitsun juomasäiliö tankattiin 7 minuutissa lappoamalla 0,5l pullolla (merkkiä ei saa mainostaa). Lähestyminen R72 meinasi mennä mönkään, kun ei meinattu nähdä rastia puun takaa ja luultiin olevamme jo liian pitkällä. Paikalla oleva avokallion pystyi tunnistamaan vain tuosta jäkälästä. Puut olivat täysmittasia joten mun tulkinnan mukaan olisi pitänut olla metsää. Sit olin sitä mieltä että jätetään 30 väliin kun on niin pöheikössä ja jalkapohjat eivät olleet ihan missään super kunnossa. Itse jalan muut lihakset olivat freesinä vaikka vasen polvi hieman kertoi olemassa olostaan. 90-85 välillä pidettin pieni tankkaus/lepotauko johon hurahti noin 8 min.

Saman pudotus kohtalon koki R20, koska ei vaan huvittanut enää rämpiä yhtään. Jotenkin sitä meni jo maali moodiin ja tavallaan pää luovutti, kun näitä kisoja on koluttu niin monta ettei niitä edes kaikkia muista. Keli oli hyvä ja aurinko paisteli hivenen usvan seasta ja luonto oli kyllä äänien kanssa kaunis. Kuikatkin hieman ihmetteli meidän menoa ja antoivat pyrähdys näytöksiä ja lopuksi emo teki tarkastus ylilennon varmistaakseen meidän poistumis suunnan.

Lopulta maalissa aikaan 20:45:18 ja matkaa tuli noin 88,8km. Tulokset. Oltiin aamun ensimmäiset ja palautetta annettin tiukasti saunan jälkeen. Sitten odoteltiin ja tankattiin ruokapöydästä evästä ja otettiin kuvia. Jalkapojat olivat romuna mutta tuuli ja kylmä vesi niitä virkisti kummasti. Pisteitä tuli mitä tuli ja aikaa jäi käyttämättä noin 4h kun laskee siihen tuon ylimääräisen varpaiden tuulettelun. Katsoessani laskennalista linnuntiematkaa (61,1km) meillä on todennäköisesti parhaasta päästä tuo piste/matka suhdeluku. Eikä me noita pieniä pisteitä juurikaan haettu.

Kiitos Kaitsulle matkaseurasta ja tämä oli suunnistusta ilman pummia, vaikka lähellä se olikin muutamaan otteeseen!