keskiviikko 23. joulukuuta 2015
torstai 17. joulukuuta 2015
Syksyn rytinät
mt. Malminkartanon 'palauttelu'
Su 13.12.2015Korttelit meni pohjille ihan aamupalan voimilla, joten ennen mäkeä piti jo turvautua kismet ihmeeseen.. imuroin sen jauhoineen päivineen 0,5l mehun kanssa. Mikon kanssa sovittiin että reppuun painoa 2-3kg, jotta nämä pienet nyppylät ees jossain tuntuis. No ihan oikeesti eilinen perus 10km veto tuntui takareisissä vaikka avantopulahduksia teinkin kisan jälkeen 3 kpl.
Nyt ei auttanut muu kuin suunnata fasaanin muta uralle joka yllätys yllätys ei ollut jäässä. Siinä sitten taisteltiin sauvojen kaa ylös menetelmällä kaksi askelta ylös ja yksi liukuen alas. Mäki speksi oli kaksi tonttua, mutta päätettin mennä ihan fiiliksen mukaan. Mäki lähes vilisi muita hurjia, mutta fasaani oli meidän jostain kumman syystä.
Puolivälin paikkeilla piti tankata toinen puteli tyhjäksi eli hurjat 0,75l oli kulutettu. Garmin xt910 nousumetrien katselu hieman masensi, kun vasta tonni kasassa. No matka jatkuu ja välillä oli hieman voimattomampaa, mutta toisen kismet ihmeen jälkeen meno taas maistui. Lopulta imeskelin tuon toisenkin putelin tyjäksi isojen lumihattaroiden kera. GoPro oli repussa jäätynyt, joten se ei suostunut käynnistymään.. varmaan oltais vieläkin mäessä kuvaamassa, jos olis tuon kameran kaa fiilistelty. Ehkä tästä kännykuvasta jotain irtoo..
Lopulta 3h kohdalla uskallettiin taas katsoa kelloa ja nousua oli tullut ihan kivasti ~1800m joten vielä lopun 3x oli jäljellä. Nehän suoraastaan meni ihan iloitteluksi. Luntakin oli saatu ja maa oli välillä kivan valkoinen. Tosi hyvä fiilis jäi ja päivän valoisat hetket käytettiin tänään tehokkaasti.
Tämä lupaa hyvää "Les köykäset" tiimille!
matka: 17,8km
aika: 3h 26min
vauhti: 11:37 min/km
nousu: 2000m
Korttelit; radat: 2km, 3km, 9km
Su 13.12.2015Nämä jäätävät kelit jatkuu.. joten pientä palauttelua kortteli suunnistuksen parissa su aamutuimaan. Matkasin junalla Malminkartanon asemalle josta kaupan kautta lähtöpaikalle.. läheisen aseman mäkeen tein biokätkön kun aamukahvi pyrki ulos.. Karttojen jaossa ei ollut ruuhkaa joten nappasin heti otsikon mukaiseet radat. Kartat rullalle ja päälimmäiseksi tuo 2km rata. Kevyttä hölkkää sen kanssa ja lähes lennossa tuolle 3km radalle. Odottelin tiimikavereita paikalle ja tekstailin tuon 3km radan puolivälissä tilanne tietoja missä mennään.
Molemmat radat meni perus palauttelulla ja hieman liukasta tuntui olevan.. Tästä oli hyvä ponnistaa 9km radalle joka oli ihan perus tekemistä.. Pian kuulukin takaa jotain piruilua leppoisasta vauhdista ja seikkailu-'veturi' oli saanut minut kiinni. Tuumailin että tällaista lepposta vauhtia vääntelen.. jotenkin se vauhti lähti hieman lapasesta ja loppu paineltiin sellaista 4:30km/min vauhdilla yhden kolmannen suunnistajan kanssa vertaillen eri reitinvalintoja.
Nyt oli verrat tehty ja seuraavaksi siiryttiin mäkeen varustetarkastuksen kautta.. ;-)
matka: 18km
aika: 1h 32min
vauhti: 5:08 min/km
Aktia 10km
La 12.12.2015Verryttelyn aikaan oli havaittavissa pientä sutimista ja arvelin autojen hieman helpottavan tuota tilannetta. Toisin kävi ja liponen keli jatkui itse starttiin saakka. Nyt kun niitä suola autoja olis voinut olla niitä ei näkynyt missään. Päätin lähteä karvan alle 4 vauhtia ja sitten kiristää paluumatkalle. Kääntöpaikan liikennemerkki kiepautus oli melkoista tepastelua. Kiitos järjestäjille hyvistä neuvoista tuolla kääntöpaikalla. Toisaalta peltoaukeella oli enempi pito ongelmia kuin tuolla metsä osuudella, joten vaaranpaikat oli merkattu muistiin. Monesti menin myös piennarta pitkin hakien pitoa joten sivu sahausta tuli tehtyä hieman turhaan.
Menomatka 19:35 ja paluu 18:54 eli paluu tultiin reilusti kiihtyvällä tunteella. Vika km meni 3:36 min/km eli taidettiin mennä pintakaasulla.. Jokainen km meni alle 4.
Hengitys ei tuntunut pahalta ja pystyi tekemään reippaita tyhjennyksiä, jotta sai raikasta happea tilalle. Hyvin onnistunut kisa omiin tavoitteisiin ja noita pidempiä teho juoksuja ei viimeaikoina kalenterista löydy.
Sysäri rymyä (Sysikallio100 2015 reitillä)
Pe 27.11.2015Perjantai illalle oli tarjossa huippu ohjelmaa, siis pääsee pimeeseen märkään metsään 4x4 rymy maastoon heilumaan kameran kanssa ja tasapainottelemaan noille ihanille liukkaille kallioille ja paikoitellen vetisen mutaisille alamäkiosuuksille ilman nastoja. Tälläkertaa menin noilla Inov 312 gtx tossuilla et sai lihaksia helpottavat kompressio mitä lie mallia sukat puristamaan parhaista paikoista.
Onneksi olin jotenkin hajamielisesti mielessä muuttanut harjoituksen pituudeksi 6 kierrosta, kun aikaisemmalla kerralla porukalla oli kuulemma mennyt 6h tuntia. No pari extra kiekkaa tekee vaan hyvää tällaiselle laiskamadolle, joka noita kampia vain pyörittää joka arkipäivä. Järjestelyt ja porukka oli taas huippu luokkaa ja uskon että tänä vuonna finishereitä tulee useita. Toki reitti on sen verran raaka että valitettavasti moni jättää leikin kesken.
Yritin ekat kiekat kuvailla GoProlla parhaani mukaan ja ehkäpä lyhyen pätkän saan aikaiseksi tuosta legendaksi muuttuneesta tapahtumasta. Oli meinaan aika taiteilua vääntää välillä kamera kanssa noilla kalliopätkillä ja pahimmat paikat kamera matkusti hyvässä turvassa trikoiden alla. Kokeilin korkeimman kallion puunousua kolmeen kertaan, kun viralinen reitti meni vasemmalta köyden kautta ja aika hapottava oli.
Ajaksi olen laittanut nettoajan, kun kellotin jokaisen kierroksen erikseen (8xloop). Eli kun kokonais aika oli +6h niin aika paljon tuolla huoltotunnelissa notkuttiin. Ekalla kierroksella alusta puuttui hieman kun keskityin tuon kameran kanssa säätämiseen.
matka: 19,9km
aika: 5h 6min
vauhti: 15:22 min/km
nousu: 2471m
Jaettu voitto Pajulahti rogaining 4h
La 14.11.2015Edelliset 7 viikkoa on mennyt hivenen kisailun ja hupailun merkeissä. Kisat ovat:
x-kaato, pääkaupunkijuoksu ½mara, TAOK 8h roga, Jämi Mini-Rogaining 5h, SM erikoispitkä, Mammutti 50k, Syysroga-ultra, Raatojuoksu 20k, Yö-Tampere 8h roga, Pajulahti 4h roga
Tänään oli sen verran kovia luita matkaan lähdössä että päätettiin tehdä letka jenkka ja annettiin ulkomaanvahvistukselle pääreitin suunnitteluvastuu. Suunnitelma sopi kaikille ja matkaan lähdettiin hakemaan kaikkia rasteja, koska matkaksi tulisi vain ~21km x 1,3 jos mutkitellaan kovasti. Noin 1/3 matkasta mentyä tuli pieni reitinvalinta eroavaisuus, Juha oli alhaalla notkossa, mä ja Asmo paineltiin rinteen reunaa ja Armo oli hakemassa läheiseltä tieltä vauhtia. Lopulta saatiin letka kasaan ja matka jatkui letkassa taas.
Puolenvälin jälkeen yhdessä mäessä laitoin hissutteluksi ja Armo lähti keulimaan ja karkasi meiltä, Juha ja Asmokin tyytyivät hissutteluun. Yritettiin ottaa rastilla kiinni ja itsellä oli pientä geelin kaipuuta, joten kartta rullalla paineliin rastille poikien perässä. Rastilta lähtö sellaiseen 4x4 mäkeen meni suht ok ja sain yhden geelin siinä imastua ja rupesin samalla mutustelee noita geeli karkkeja joita oli ruhtinaalliset 4kpl. Sain ne alas ja polun löydyttyä tuntui siltä että vauhti kasvoi roimasti. Siinä puiden välissä yritin pysyä ja pääsin hyvin kartalle takaisin.
Loppupuoliskolla tuli pari kunnon rytöä eteen ja muutama himpun verran tarkkuutta vaativa rastipiste jossa sain meidät ohjattua oikeaan suuntaan vaikka jouduinkin yhden kerran perustelemaan kompassisuunnalla ja maastolla et nyt tiukka takaviisto. Jokaisella oli hyvät ja heikot hetket joten porukalla haravoitiin rastit tosi näppärästi ja saatiin kunnon treeni. Joen yli ei jouduttu uimaan vaan erittäin hyvä kahluupaikka löytyi.
Hieman harmittaa ettei tiedetty mihin Armo karkasi ja olisimme mielellämme meneet porukalla ja tulleet maaliin samaan aikaan. Armo suunnitteli hyvän reitin. Mut nyt nähtiin ettei omat ratkaisut kannata, jos on vahvoja suunnistajia monta paikalla. Lopulta Armo sitten jäi ~20min meistä.
Tulokset: klik
matka: 26,7km
aika: 3h 1min
vauhti: 6:46 min/km
nousu: 580m
YÖ-Rogaining 8h Tampere
Pe 6-7.11.2015
Suunnistus analyysit jäi tekemättä, mutta toivottavasti digitaaliset materiaalit korvaavat pidemmät jorinat.
Suunnistus analyysit jäi tekemättä, mutta toivottavasti digitaaliset materiaalit korvaavat pidemmät jorinat.
Reitti löytyy rastit.fi palvelusta klik
matka: 47,7km
aika: 7h 29min
vauhti: 9:24 min/km
nousu: 470m
Raatojuoksu XXXVIII H20KM
La 31.10.2015Kunkkujen matkalla taas.. karttana sellainen tihrustettava 1:15000 josta näkyy suuret linjat, kun pieniä linjoja ei ehdi ihmetellä. Kovin tarkkaa analyysiä en ole tehnyt ja odottelen tuon reittihärvelin avautumista. Pääosin mulla oli taas kuulemma omat reittivalinnat ja letka meni jossain toisaalla. Huhun mukaan mut oli kuulemma nähty letkasta ja ihmetelivät et mitä mä pöheikössä teen. Onneksi siinä ei tullut kait kovin pahaa mokaa. Se pahin töppäys tapahtui 22-23 rastivälillä. Lähdin jotenkin lukemaan 6-7 rastiväliviivaa ja menin sähkölinjalle hakemaan tuota 26sta kunnes puolivälissä, joku taisteleva aivosolu sai viestin perille ja kertoi että hei toi 23kin pitäisi hakea. Nöyrästi lähdin sitten linjalta tiheikköön ja kohti omaa rastia.
Tässä vaiheessa oli jo pieni luovutus mielessä mut annoin tossun kuitenkin laulaa. Aika hiljaista oli ja tiesin tippuneeni letkan läheisyydestä. Menin tiukasti rasti kerrallaan ja seuraavaa väliä ei juuri ehtinyt lukemaan, kun niitä vapaita älysoluja ei ollut pinossa tarjolla. Rasteilta lähdöt olivat siten hitaita, kun keräilin suuntaa lennossa. Lopulta maalin läheisyysessä näin VP:n sinkoilevan ihan väärään suuntaan ja hieman helpotti ettei se ole muillekkaan helppoa. Patistin hänet loppukiriin ja yritin pysyä imussa, mutta jäin 5 sekunttia lopulta.
Sijoitus 25/124, joten illan olut on ansaittu.
Unohtu sanoa että seurakaveri sai 2km lyhyemmän matkan ja oli tietenkin nopeempi, pitäs kait tuota reittisuunnittelua harjoitella.
22-23 - 14:30 pummiin meni noin 5min extraa, jos laskee kärjen ajan 7 min + 2 min mun säätöä.
Reittihärveli ja sieltä vaan taitaa löytyä mun kiemurat.. klik
matka: 25,4km
aika: 2h 48min
vauhti: 6:36 min/km
nousu: 679m
torstai 29. lokakuuta 2015
Syysroga
Sunnuntaina 25.10. oli ohjelmassa pientä palauttelua.. onneksi laskin A3->A4 kartasta väärin tulevan päivämatkan (36-37km 1,3 kertoimella), kun oli vaan tuo mustavalko A4 printteri kotona. Lopulta matkaa tuli 27,3km ja aikaa meni 2:53:22 No testasin samalla tuollaista lanteelle tulevaa juomapussi hässäkkää ja siinä kannattaa kuljettaa kaikkea, muuta kuin tuota juotavaa.. 1,5l kun painaa liikaa, joten se vaan hyppii hölmösti.
Itse suunnistuksessa tein montakin virhettä ja matkaakin tuli enemmän kuin optimi reittiin. Yritin ottaa pitkiä metsäpätkiä reitille ja välttää tietä mahdollisimman paljon. Toki asvalttiakin tuli matkalle aika paljon. Sijotus "Ultra" sarjassa olis se perinteinen 4. Tossu kulki hieman hitaasti ja jotenkin suunnistuskin oli hapuilevaa. Monta pientä virhettä ja pörräämistä tuli tehtyä. Peruskulku oli tosi hyvä ja viikon treenit kasassa. Ehdottamasti kannattaa tutkailla karttalinkin takaa ettei se aina mene putkeen, tehtävänä voisi olla "Tunnista kuinka monta rastin haku pummia tuli?"
Kartta järjestäjä tulokset ja reittihärveli
Atte otti hienon kuvan "suunnistajasta" kun ajauduin optimilinjalta hieman pitkäksi..
Täällä olis Merjan kuva satoa.
Itse suunnistuksessa tein montakin virhettä ja matkaakin tuli enemmän kuin optimi reittiin. Yritin ottaa pitkiä metsäpätkiä reitille ja välttää tietä mahdollisimman paljon. Toki asvalttiakin tuli matkalle aika paljon. Sijotus "Ultra" sarjassa olis se perinteinen 4. Tossu kulki hieman hitaasti ja jotenkin suunnistuskin oli hapuilevaa. Monta pientä virhettä ja pörräämistä tuli tehtyä. Peruskulku oli tosi hyvä ja viikon treenit kasassa. Ehdottamasti kannattaa tutkailla karttalinkin takaa ettei se aina mene putkeen, tehtävänä voisi olla "Tunnista kuinka monta rastin haku pummia tuli?"
Kartta järjestäjä tulokset ja reittihärveli
Atte otti hienon kuvan "suunnistajasta" kun ajauduin optimilinjalta hieman pitkäksi..
Täällä olis Merjan kuva satoa.
sunnuntai 25. lokakuuta 2015
Mammuttimarssi maraton
Kerta kerran jälkeen päästään nauttimaan sysipimeästä syysmetsästä. Vielä kun annamme mielikuvituksen viedä mukanaan saamme parhaat sävärit eikä menoa sen kummemmin kannata jarrutella,
Pohjatyönä tein reittisuunnitelman varmoja valintoja pitkin nojaten Ilvesreittiin. Polkua tuli ja tylsää tietäkin (kun oikominen ei kannata aina). Sopivan mukavasti vaihtelua ja peräti yksi rymypätkäkin. Rasteja oli 10 kpl, jotka sijoittuivat normaalista poiketen hieman haasteellisempiin paikkoihin. Toki paikallistuntemuksesta oli hyötyä, parin vuoden takainen yö-roga samalla alueella, antoi hyvät pohjat digitaalisten avoimien karttojen käyttämiseen.
Matkaan lähdettiin joukon hänniltä, kun tarkoitus olisi tunnustella menoa ja lisätä sitä ilokaasua koneeseen, jos meno tuntuu maistuvan. Vajaan 5km matka R1:lle tunnusteltiin vauhtia. Keli oli lämmin ja pian painelin pelkällä pitkähihaisella paidalla. Karttaa selostin sen mitä kerkesin ja tiedustelin vauhdin sopivuudesta. Ekalla rastilla nähtiin paljon oiko yrityksiä ja monet niistä menivät suohon. Reilulla tiekierrolla säästettiin voimia, vaikka matkassa hävitiinkin, aika oli lähes sama.
Matkan aikana löysin hyvän vauhtisäännön meille. Tekniset polkupaikat kävelin, kuten ylämäet. Helppo ja tasainen polku juostiin. Sekä tiellä pääsääntöisesti juostiin koko ajan poislukien jyrkät ylämäet. Edettiin mukavasti ja sen verran ripeästi, että suunnistusvastuu lopulta jäi kokonaan minulle ja enkelit havainnoivat maastoa. Vauhti kuulemma oli sopivaa vaikka tarkkakorvainen kuuloni oli jo aistinut pientä puuskutusta.
R3:lla oli hieno luola, jonne päästiin pienellä rymyllä. Magee paikka! Yritin kuvailla kaikissa sopivissa paikoisa ja nähtävys rasteilla toki fiilistelimme sopivasti. Hieman harmitti, että parhaat hienoimmat harjupaikat olisi ollut kiva nähdä auringon laskiessa tai noustessa. Toki olihan meillä nyt kuu ja tähdet seurana, eli pilvet olivat väistyneet tieltämme.
Uintirasti R6 oli säväyttävä.
Yhden tai oikeestaan 2 pummia tuli, joista toinen oli hetkinen polkua vääräänsuuntaan Hyypiönmajan jälkeen, ns oranssilla merkitty polku. Toinen oli tuo reitti maaliin, jossa olisi parempi valinta ollut vasemman kautta peltojen siksakilla. Tiukasta pummi analyysistä huolimatta sain porukkamme iloisesti metsään ja sieltä pois.
Huolimatta siitä, että minua varoitettiin enkelten äänekkyydestä matkan jälkipuoliskolla oli hetken hiljaisia hetkiäkin kunnes maaliin oli tarpeeksi lyhyt matka ja tunnelma nousi tähtitaivaalle.
Ja se perinteinen video..
gps seuranta
By Kakkuvuoren kompassin enkeli polut - "½ Orange Team Hayabusa (Tomi) + Team Hervottomat (Enkelit)"
Pohjatyönä tein reittisuunnitelman varmoja valintoja pitkin nojaten Ilvesreittiin. Polkua tuli ja tylsää tietäkin (kun oikominen ei kannata aina). Sopivan mukavasti vaihtelua ja peräti yksi rymypätkäkin. Rasteja oli 10 kpl, jotka sijoittuivat normaalista poiketen hieman haasteellisempiin paikkoihin. Toki paikallistuntemuksesta oli hyötyä, parin vuoden takainen yö-roga samalla alueella, antoi hyvät pohjat digitaalisten avoimien karttojen käyttämiseen.
Matkaan lähdettiin joukon hänniltä, kun tarkoitus olisi tunnustella menoa ja lisätä sitä ilokaasua koneeseen, jos meno tuntuu maistuvan. Vajaan 5km matka R1:lle tunnusteltiin vauhtia. Keli oli lämmin ja pian painelin pelkällä pitkähihaisella paidalla. Karttaa selostin sen mitä kerkesin ja tiedustelin vauhdin sopivuudesta. Ekalla rastilla nähtiin paljon oiko yrityksiä ja monet niistä menivät suohon. Reilulla tiekierrolla säästettiin voimia, vaikka matkassa hävitiinkin, aika oli lähes sama.
Matkan aikana löysin hyvän vauhtisäännön meille. Tekniset polkupaikat kävelin, kuten ylämäet. Helppo ja tasainen polku juostiin. Sekä tiellä pääsääntöisesti juostiin koko ajan poislukien jyrkät ylämäet. Edettiin mukavasti ja sen verran ripeästi, että suunnistusvastuu lopulta jäi kokonaan minulle ja enkelit havainnoivat maastoa. Vauhti kuulemma oli sopivaa vaikka tarkkakorvainen kuuloni oli jo aistinut pientä puuskutusta.
R3:lla oli hieno luola, jonne päästiin pienellä rymyllä. Magee paikka! Yritin kuvailla kaikissa sopivissa paikoisa ja nähtävys rasteilla toki fiilistelimme sopivasti. Hieman harmitti, että parhaat hienoimmat harjupaikat olisi ollut kiva nähdä auringon laskiessa tai noustessa. Toki olihan meillä nyt kuu ja tähdet seurana, eli pilvet olivat väistyneet tieltämme.
Uintirasti R6 oli säväyttävä.
Yhden tai oikeestaan 2 pummia tuli, joista toinen oli hetkinen polkua vääräänsuuntaan Hyypiönmajan jälkeen, ns oranssilla merkitty polku. Toinen oli tuo reitti maaliin, jossa olisi parempi valinta ollut vasemman kautta peltojen siksakilla. Tiukasta pummi analyysistä huolimatta sain porukkamme iloisesti metsään ja sieltä pois.
Huolimatta siitä, että minua varoitettiin enkelten äänekkyydestä matkan jälkipuoliskolla oli hetken hiljaisia hetkiäkin kunnes maaliin oli tarpeeksi lyhyt matka ja tunnelma nousi tähtitaivaalle.
Ja se perinteinen video..
gps seuranta
By Kakkuvuoren kompassin enkeli polut - "½ Orange Team Hayabusa (Tomi) + Team Hervottomat (Enkelit)"
tiistai 13. lokakuuta 2015
Jämi Mini-Rogaining 5h
Lähdetiin "retkisarjaan" nautiskelemaan mukavista maastoista, aluksi ajateltiin pysyä vain kankaalla, mutta pohjoisen mini suo näytti lupaavalta pisteiden valossa. Siispä otettiin koko pohjoispuolen kartalta kaikki rastit. Tästä tuli 25 km ja etelän kartalta olisi saanut hieman enemmän pisteitä, mut siellä oli isompi suo vastassa. Suunnistus meni hyvin ja tarkkana piti olla, kun maastoa seuraili ettei lukemattomat polut ja urat sekoita päätä. Yritin käyttää suoria linjoja ja suurempia kiintopisteitä kartalla pysymiseen. Tämä onnistui aika hyvin ja vain pari kertaa ajauduitiin hieman sivuun linjasta. Reitti oli myös hieman siksakkinen, kun haluttiin ottaa kaikki matkalle osuvat rastit. Piste/matka suhde ei ollut täysin optimaalinen.
Pohjoisenpuolen karttaan meni noin 3:45 aikaa ja sitten tein pikaisen suunnitelman etelänpuolen kankaalle lennossa. Tämä oli aika pitkulainen suunnitelma johtuen kankaalla pysymisen halusta. Uria oli kivasti ja poimittiin 6 rastia alueelta ja yksi jätetiin hakematta, kun kuulemma energiat alkoivat hiipumaan, sekä olime ylittäneet alkuperäisen suunnitelman jo reilusti. Maalissa olimme hieman etuajassa. Keli oli loistava ja ei nähty yhtään hirvikärpästä.
Tulokset
Kiemurat
Järjestäjien sivut
Pohjoisenpuolen karttaan meni noin 3:45 aikaa ja sitten tein pikaisen suunnitelman etelänpuolen kankaalle lennossa. Tämä oli aika pitkulainen suunnitelma johtuen kankaalla pysymisen halusta. Uria oli kivasti ja poimittiin 6 rastia alueelta ja yksi jätetiin hakematta, kun kuulemma energiat alkoivat hiipumaan, sekä olime ylittäneet alkuperäisen suunnitelman jo reilusti. Maalissa olimme hieman etuajassa. Keli oli loistava ja ei nähty yhtään hirvikärpästä.
Tulokset
Kiemurat
Järjestäjien sivut
sunnuntai 4. lokakuuta 2015
TA OK 8h Rogain
Kuivan kesän oravat iskivät huippu suositussa syksyisessä Viron rogaining kilpailussa. Matka paikan päälle oli jo oma seikkailu, kuten traditioon kuuluu. Aluksi oli laiva piletit ja sitten Valio myrsky kirjaimellisesti vei ne. Juha varasi päiväristeilyn isommasta laivasta, koska oli normi reittimatkaa halvempi. Tallinnan terminaalissa sitten hengailtiin hetki ja myytiin paluuliput suomalaiselle 'teho' tiimille, jonka päivä oli jo alkanut ilmeisen vauhdikkaasti. Hymyiltiin tilanteelle ja käveltiin kaupunkiin etsimään hyvää ruokapaikkaa.
Lopulta löydettin hyvä tankkauspaikka, jossa tarjottiin energia-tehokasta pitsaa. Juha otti päivän pitsan ja myyjä kyseli, että ihanko varmasti se iso koko, juu juu iso koko! Itse vielä emmin, kun yleensä tuo iso pitsa jaetaan kahden kesken. Loputa nälkä vei voiton ja isot tilattiin. Itse lätyn halkaisija ei ollut ongelma mutta paksuus oli 2-3cm luokkaa. Huh huh syötiin reilu puolet ja sitten kyselemään DogBagiä ja siinäkin eka ehdotettiin pientä yhden palasen laatikkoa, mutta lopulta tingin pienen laatikon ja saatiin hyvät ilta eväät mukaan. Käytiin vielä kaupassa ja sitten mentiin puistoon istuskelemaan ja odottelemaan kyytiä yöpymispaikkaan, joka oli jossain.
Meidän tiimiin olisi myös tulossa paikallisvahvistus, Armo, joka on tutustunut maastoon erittäin hyvin. Hän ei kuitenkaan ollut meidän kesäleiri majoituspaikassa vaan ystävälliset Libahunt kisan järjestäjät ja kaverit Paul, Mairolt ja Veikko pitivät seuraa. Aamulla pääsimme hyvin kisapaikalle jossa Armo oli hoitanut meille kartat ja GPS mokkulan. Juha vähän manaili että nyt ei voi käyttää kaikkia taktisia aseita vaan pitää mennä siivosti ;-)
Katseltiin karttaa tovi ja melkein yhteen ääneen todettiin, että kaikki rastit pystyy hakemaan helposti, jos maasto ei ole aivan mahdotonta. Toki matka mitattiin langalla (51km) ja 'orava' pyörällä (62km). Matkan pituus vahvisti sen, että kaikki rastit pystyy hakemaan, jos ei tule mitään ongelmia. Kiertosuunnaksi valittiin eka itäpuoli, koska länsipuolella voi oikasta maaliin tarvittaessa. Kamat kasaan ja miehet maastoon.
Alku oli aivan järkyttävä kun porukka lähti lappamaan 4:30 vauhdilla ekalle rastille ja ensimmäiset 4km meni aikaan 20min 31sec ja siinä vielä oli leimattavia rasteja metsässä. Mulla alko heti pohkeet kirramaan ja kahmin suolaa pussista sen mitä uskalsin popsia. Varmaankin edellisen viikon ½-mara painoi jaloissa. Ei auttanut itku markkinoilla vaan Armo keulilla paineli varvikossa sellaista vauhtia, että olin aivan varma ettei tämä hyvin pääty.
Ehkä kilpailun suurimman pelastuksen tein rastilla 4 (40), jossa kaikki lukivat vasemmalla olevan avosuon. Jotenkin pojat halusivat jatkaa matkaa, mutta sanoin että tarkistetaan suon pääty. Onneksi löysin sieltä rastilipun noin 30cm korkeudelta ja emme jääneet harhailemaan maastoon vaan pääsimme heti jatkamaan matkaa. Pienen koukun teimme myös 39-36 välillä, kun maasto veti liikaa etelään. Tässä vaiheessa yritin pysyä jotenkin kartalla ja juuri ja juuri siinä onnistuin. Suolaa ja energiaa söin sen mitä ehdin.
Lämpimän sään takia jouduin juomaan lähes kokoajan pieniä kulauksia. Nestettä minulla oli mukana 1,3l lähtiessä ja ekalla pisteellä tankkasin säkin täyteen eli 1,6l isojen kulauksien kera. Nämäkin loppuivat ja vikalla juomapisteellä otin mukaan vajaan litran. Hieman harmittelin kauniilla avosuolla ettei ollut omaa kameraa mukana. Olisi meinaan tullut hienoo materiaalia palaneesta metsästä ja avonaisesta suosta silmän kantamattomiin Juhan ja Armon juostessa etualalla.
Itäpuolen isoilla ojilla alkoi olemaan niitä kivoja hirvikärpäsiä ja lopulta paineltiin rastit ihan linja suoraan oikeeseen yläkulmaan, joka osoittautui erittäin hyväksi ratkaisuksi. Tässä vaiheessa minulla oli jo alkanut takareidetkin antamaan kramppi oireita. Muutaman kerran juili jumittaen niin pirusti että piti syödä suolaa ja imuttaa kaikki geelit. Lopulta luovutin ja huikkasin Juhalle että nyt tarvitaan veturia.
Rastilla 24 yritin ottaa buranaa, mutta rastin jälkeinen oja oli hieman leveä ja päätin ottaa buranan vasta uinnin jälkeen. Onneksi paikalla oli puunrunko ja Juha meni eka. Puu loppui ja piti maastoutua vetiseen mutaliejuun. Samaan aikaan tulin puutapitkin ja kuulemma hartioille ei saanu hypätä niin menin vasemmalta ohi mutta juutuin myös mutaan. Muistin hyvän säännön että 4x4 veto toimii tässäkin ja saatuani enemmän pinta-alaa painoni alle vedin itseni toiselle puolelle. Kaivelin mutaisine käsine buranaa ja lopulta pesin käteni ja kartan vedessä ja sain kaivatun kivun lievityksen. Armo tuli konkarin ottein kepin avustuksella yli ja matka jatkui hieman rivakammin kun kuulemma pojat jäähtyivät vedessä liikaa.
Tämän muta-ylityksen jälkeen oli tosi hieno imeä mutaisesta juomaletkusta juotavaa.. no parit purskutukset suussa letkun kanssa ja sylkäisy olkapään yli sai riittää ja pian se jo unohtu, että oranssinen pihkaniska paita oli muuttunut lähes mustaksi.
Viritettiin vetonaru ja olin narun jatkona. Jalat saivat hieman lepoa, jos levoksi voi kutsua 7min/km keski-juoksuvauhtia metsässä.. Pariin kertaan tämä naru kommentoi hassuja ja kuulemma narun jatkona ei paljoo parane valittaa.. Tämä helppasi huomattavasti, kun ennen vetoa olin aivan varma, että jään makaamaan mättäälle pitelemään kramppaavia jalkoja. Tankkasin reilusti ja toimin varasuunnistajana Armolle ja Juhakin välillä ehti karttaa vilkuilemaan.
Länsipään kännöksessä hieman Juha alkoi tummumaan. Kuitenkin fiilis nousi niin korkealle lopun häämöttäessä, joten nyt otettiin tarkasti ja mitään pummeja ei sallittaisi. Tehtiin varmoja valintoja ja juostiin niin pirusti tai siltä se ainakin tuntui. R33 olisi tarjottu yhtä lisäuintia mutta jätettiin se käyttämättä ja mentiin kangasta pitkin rastille. Onneksi maali tuli lähes tuntia aikaisemmin ja saimme loppuajaksi 7h 6min 2sec ja gps matkaa tuli tasan 60km. Eli oma arvio 68km olisi pitänyt jos vain rasteja olisi ollut enemmän. Kuulemma maanomistajat olivat täälläkin hieman varautuneita suunnistajiin.
Maalissa kysyttiin heti monta joukkuetta on jo tullut ja vain yksi huippu suunnistaja pari, virolaisia maajoukkuemiehiä oli tullut ennen meitä 28min nopeammin, joten sija 2. oli meidän. Tuon ajan kurominen olisi ollut minulle mahdottomuus, eikä pojatkaan omasta mielestään olisi tuota aikaa pystynyt vääntämään. Joukkueita oli yli 350!
Palkintojenjaossa lahjoitimme kirjapalkintomme ystävillemme ja saimme myös kyydin Tallinnan satamaan.
Kiitos Armo ja Juha!
Lnkit:
Route Gadget kiemurat
GPS kiemurat
Tulokset
Järjestäjät
Lopulta löydettin hyvä tankkauspaikka, jossa tarjottiin energia-tehokasta pitsaa. Juha otti päivän pitsan ja myyjä kyseli, että ihanko varmasti se iso koko, juu juu iso koko! Itse vielä emmin, kun yleensä tuo iso pitsa jaetaan kahden kesken. Loputa nälkä vei voiton ja isot tilattiin. Itse lätyn halkaisija ei ollut ongelma mutta paksuus oli 2-3cm luokkaa. Huh huh syötiin reilu puolet ja sitten kyselemään DogBagiä ja siinäkin eka ehdotettiin pientä yhden palasen laatikkoa, mutta lopulta tingin pienen laatikon ja saatiin hyvät ilta eväät mukaan. Käytiin vielä kaupassa ja sitten mentiin puistoon istuskelemaan ja odottelemaan kyytiä yöpymispaikkaan, joka oli jossain.
Meidän tiimiin olisi myös tulossa paikallisvahvistus, Armo, joka on tutustunut maastoon erittäin hyvin. Hän ei kuitenkaan ollut meidän kesäleiri majoituspaikassa vaan ystävälliset Libahunt kisan järjestäjät ja kaverit Paul, Mairolt ja Veikko pitivät seuraa. Aamulla pääsimme hyvin kisapaikalle jossa Armo oli hoitanut meille kartat ja GPS mokkulan. Juha vähän manaili että nyt ei voi käyttää kaikkia taktisia aseita vaan pitää mennä siivosti ;-)
Katseltiin karttaa tovi ja melkein yhteen ääneen todettiin, että kaikki rastit pystyy hakemaan helposti, jos maasto ei ole aivan mahdotonta. Toki matka mitattiin langalla (51km) ja 'orava' pyörällä (62km). Matkan pituus vahvisti sen, että kaikki rastit pystyy hakemaan, jos ei tule mitään ongelmia. Kiertosuunnaksi valittiin eka itäpuoli, koska länsipuolella voi oikasta maaliin tarvittaessa. Kamat kasaan ja miehet maastoon.
Alku oli aivan järkyttävä kun porukka lähti lappamaan 4:30 vauhdilla ekalle rastille ja ensimmäiset 4km meni aikaan 20min 31sec ja siinä vielä oli leimattavia rasteja metsässä. Mulla alko heti pohkeet kirramaan ja kahmin suolaa pussista sen mitä uskalsin popsia. Varmaankin edellisen viikon ½-mara painoi jaloissa. Ei auttanut itku markkinoilla vaan Armo keulilla paineli varvikossa sellaista vauhtia, että olin aivan varma ettei tämä hyvin pääty.
Lauri Leppik
Ehkä kilpailun suurimman pelastuksen tein rastilla 4 (40), jossa kaikki lukivat vasemmalla olevan avosuon. Jotenkin pojat halusivat jatkaa matkaa, mutta sanoin että tarkistetaan suon pääty. Onneksi löysin sieltä rastilipun noin 30cm korkeudelta ja emme jääneet harhailemaan maastoon vaan pääsimme heti jatkamaan matkaa. Pienen koukun teimme myös 39-36 välillä, kun maasto veti liikaa etelään. Tässä vaiheessa yritin pysyä jotenkin kartalla ja juuri ja juuri siinä onnistuin. Suolaa ja energiaa söin sen mitä ehdin.
Lämpimän sään takia jouduin juomaan lähes kokoajan pieniä kulauksia. Nestettä minulla oli mukana 1,3l lähtiessä ja ekalla pisteellä tankkasin säkin täyteen eli 1,6l isojen kulauksien kera. Nämäkin loppuivat ja vikalla juomapisteellä otin mukaan vajaan litran. Hieman harmittelin kauniilla avosuolla ettei ollut omaa kameraa mukana. Olisi meinaan tullut hienoo materiaalia palaneesta metsästä ja avonaisesta suosta silmän kantamattomiin Juhan ja Armon juostessa etualalla.
Lauri Leppik
Itäpuolen isoilla ojilla alkoi olemaan niitä kivoja hirvikärpäsiä ja lopulta paineltiin rastit ihan linja suoraan oikeeseen yläkulmaan, joka osoittautui erittäin hyväksi ratkaisuksi. Tässä vaiheessa minulla oli jo alkanut takareidetkin antamaan kramppi oireita. Muutaman kerran juili jumittaen niin pirusti että piti syödä suolaa ja imuttaa kaikki geelit. Lopulta luovutin ja huikkasin Juhalle että nyt tarvitaan veturia.
Rastilla 24 yritin ottaa buranaa, mutta rastin jälkeinen oja oli hieman leveä ja päätin ottaa buranan vasta uinnin jälkeen. Onneksi paikalla oli puunrunko ja Juha meni eka. Puu loppui ja piti maastoutua vetiseen mutaliejuun. Samaan aikaan tulin puutapitkin ja kuulemma hartioille ei saanu hypätä niin menin vasemmalta ohi mutta juutuin myös mutaan. Muistin hyvän säännön että 4x4 veto toimii tässäkin ja saatuani enemmän pinta-alaa painoni alle vedin itseni toiselle puolelle. Kaivelin mutaisine käsine buranaa ja lopulta pesin käteni ja kartan vedessä ja sain kaivatun kivun lievityksen. Armo tuli konkarin ottein kepin avustuksella yli ja matka jatkui hieman rivakammin kun kuulemma pojat jäähtyivät vedessä liikaa.
Tämän muta-ylityksen jälkeen oli tosi hieno imeä mutaisesta juomaletkusta juotavaa.. no parit purskutukset suussa letkun kanssa ja sylkäisy olkapään yli sai riittää ja pian se jo unohtu, että oranssinen pihkaniska paita oli muuttunut lähes mustaksi.
Lauri Leppik
Viritettiin vetonaru ja olin narun jatkona. Jalat saivat hieman lepoa, jos levoksi voi kutsua 7min/km keski-juoksuvauhtia metsässä.. Pariin kertaan tämä naru kommentoi hassuja ja kuulemma narun jatkona ei paljoo parane valittaa.. Tämä helppasi huomattavasti, kun ennen vetoa olin aivan varma, että jään makaamaan mättäälle pitelemään kramppaavia jalkoja. Tankkasin reilusti ja toimin varasuunnistajana Armolle ja Juhakin välillä ehti karttaa vilkuilemaan.
Länsipään kännöksessä hieman Juha alkoi tummumaan. Kuitenkin fiilis nousi niin korkealle lopun häämöttäessä, joten nyt otettiin tarkasti ja mitään pummeja ei sallittaisi. Tehtiin varmoja valintoja ja juostiin niin pirusti tai siltä se ainakin tuntui. R33 olisi tarjottu yhtä lisäuintia mutta jätettiin se käyttämättä ja mentiin kangasta pitkin rastille. Onneksi maali tuli lähes tuntia aikaisemmin ja saimme loppuajaksi 7h 6min 2sec ja gps matkaa tuli tasan 60km. Eli oma arvio 68km olisi pitänyt jos vain rasteja olisi ollut enemmän. Kuulemma maanomistajat olivat täälläkin hieman varautuneita suunnistajiin.
Lauri Leppik
Maalissa kysyttiin heti monta joukkuetta on jo tullut ja vain yksi huippu suunnistaja pari, virolaisia maajoukkuemiehiä oli tullut ennen meitä 28min nopeammin, joten sija 2. oli meidän. Tuon ajan kurominen olisi ollut minulle mahdottomuus, eikä pojatkaan omasta mielestään olisi tuota aikaa pystynyt vääntämään. Joukkueita oli yli 350!
Palkintojenjaossa lahjoitimme kirjapalkintomme ystävillemme ja saimme myös kyydin Tallinnan satamaan.
Kiitos Armo ja Juha!
Lnkit:
Route Gadget kiemurat
GPS kiemurat
Tulokset
Järjestäjät
sunnuntai 20. syyskuuta 2015
Zermatt Tour 10 - jäätikkö
Aamulla tuumattiin ettei sittenkään mennä via ferratan suuntaan, kun keli oli tosi mainio pienelle trekkaukselle. Joten lähdettin vähissä vaatteissa kohti Sunnegalle menevää tunneli-hammasratas-juna-asemaa. Kävely oli ripeää koska lämmintä oli vain +6 varjossa, vaikka aurinko oli noussut muttei vielä laaksoon yltänyt.
Juna oli melko täynnä ja kun pääsimme ylös aurinkoinen keli valtasi mielen. Toiseksi aamupalaksi oli porkkana kakku ja cappucino. Maistui hyvältä ja aurinkoisella terassilla kuvasimme edellisen päivän huippua jonka valloitimme. Huomasin että olis yksi geokätkö lähistöllä ja päätimme hakea sen. Samalla kuvasimme hieman juoksua ja otoksista tuli loistavia.
Lopulta päätimme lähteä Fluhalp:n suuntaan kun keli oli tosi hyvä. Menimme hissillä tuonne Blauherd asemalle. Jatkoimme sieltä kävellen ja kuvaillen maisemia Fluhalp hyttelle. Terassi oli täysi ja taas kerran yritin keittiön puolelta sisälle kunnes löysimme toisen terassin jossa oli paremmin tilaa. Otimme palautus oluet ja katselimme ruokalistaa.. kello oli jo aika paljon ja päätimme tilata pastat. Hyvää oli.
Matka jatkui jäätikön suuntaan kauniin laakson läpi ja lopulta pääsimme hienolle harjanteelle jossa polku välillä katosi rotkoon. Vähän sahattiin ees taas ja lopulta tärisevien jalkojen kanssa päästiin takaisin laaksoon ja hyttelle.
Paluu matkalla otettin Stellisee järveltä kuvia ja geokätkö. Siellä oli myös paikallinen 'riistanvartija' lammella tutkimassa taimen kalojen kuntoa ja päästi takaisin talveksi polskuttelemaan hyväkuntoisena tarkastuksen jälkeen.
Lopulta päätettin kartan perusteella jatkaa jalkaisin kylään saakka tuota Blumenweg ja Waldweg pitkin. Matkalla yritettiin yhtä kähtköä mutta se oli jo jästitty.
Matkaa tuli 15,3 km kokonaisaika oli ~6h, josta aika liikkeellä oli 3h 28min, laskua tuli 1253m sekä nousua 354m.
Muutama kuva vielä
Juna oli melko täynnä ja kun pääsimme ylös aurinkoinen keli valtasi mielen. Toiseksi aamupalaksi oli porkkana kakku ja cappucino. Maistui hyvältä ja aurinkoisella terassilla kuvasimme edellisen päivän huippua jonka valloitimme. Huomasin että olis yksi geokätkö lähistöllä ja päätimme hakea sen. Samalla kuvasimme hieman juoksua ja otoksista tuli loistavia.
Lopulta päätimme lähteä Fluhalp:n suuntaan kun keli oli tosi hyvä. Menimme hissillä tuonne Blauherd asemalle. Jatkoimme sieltä kävellen ja kuvaillen maisemia Fluhalp hyttelle. Terassi oli täysi ja taas kerran yritin keittiön puolelta sisälle kunnes löysimme toisen terassin jossa oli paremmin tilaa. Otimme palautus oluet ja katselimme ruokalistaa.. kello oli jo aika paljon ja päätimme tilata pastat. Hyvää oli.
Matka jatkui jäätikön suuntaan kauniin laakson läpi ja lopulta pääsimme hienolle harjanteelle jossa polku välillä katosi rotkoon. Vähän sahattiin ees taas ja lopulta tärisevien jalkojen kanssa päästiin takaisin laaksoon ja hyttelle.
Paluu matkalla otettin Stellisee järveltä kuvia ja geokätkö. Siellä oli myös paikallinen 'riistanvartija' lammella tutkimassa taimen kalojen kuntoa ja päästi takaisin talveksi polskuttelemaan hyväkuntoisena tarkastuksen jälkeen.
Lopulta päätettin kartan perusteella jatkaa jalkaisin kylään saakka tuota Blumenweg ja Waldweg pitkin. Matkalla yritettiin yhtä kähtköä mutta se oli jo jästitty.
Matkaa tuli 15,3 km kokonaisaika oli ~6h, josta aika liikkeellä oli 3h 28min, laskua tuli 1253m sekä nousua 354m.
Zermatt Tour 9 - Breithorn 4163m Peak
Huiputuspäivän aamu valkeni sumuisena eikä tuota kullanväriseksi aamuauringossa värjäytyvää Matterhornin massiivista näkyä saatu taaskaan tallennettua. Oli kuitenkin luvattu kaunista päivää. Merjalla oli huono aamu, jännitti ja pelkäsi lähinnä sitä, että keli olisi kylmä kuten edellisenä päivänä ylhäällä oli ollut, energiat ei riitä kun ei saanut oikein aamupalaa alas ja mahakin tuntui olevan vähän sekaisin. Oli kahden vaiheilla lähteekö ollenkaan. Mutta lopulta laittoi tavarat valmiiksi ja pukeutui asianmukaisesti eli aivan liikaa :D
Alhaalla hissiasemalla oli odottava tunnelma laskettelijoiden ja kapuajien joukossa, oli laskettelijoita, kiipeilijöitä jäähakkuineen ja köysineen ja meitä tavallisia tallaajia ja sitten turisteja, joiden tarkoitus oli vain mennä ylös maisemia ihailemaan. Kiinalaisia, intialaisia ja japanilaisilla tuntui olevan nyt kesäloma. Vähän kuten meilläkin. Hissikin oli vahtunut korimalliin kun tuulta oli ilmassa vähemmän. Opaskin löytyi lopulta, ylöspäin oli menossa ainakin 3-4 eri ryhmää. Hissimatka oli kuin sillit suolassa mut ei ollut vilu.
Opas tuumasi että kävellään 3/4 matkasta ja sitten laitetaan jääraudat. Mentiin kiltisti jonossa kun meidät oli jo köytetty sisällä samaan köyteen. Se olikin hauska sitten mennä tuosta pyörö-ovesta koko porukan kerralla. Meitä oli 6+opas. Kävely oli mukavaa lähes tuulettomassa säässä ja kuvia otinkin GoProlla sen minkä ehdin. Kuumakin alkoi olemaan vaikka lämpötila oli -10 pakkasta. Kummasti aurinko vaan lämmitti.
Tultiin pienen railon tuntumaan ja siinä otettiin lyhyt evästauko ja laitettiin jääraudat. Tässä vaiheessa reitti oli sen verran pitävän oloinen että varmaankin olisi noilla meidän omilla kengilläkin päässyt ylös Kilian tyyliin. Vuokrakenkien jäykkä pohja toki säästää jalan taipumista. Hieman kun vertaa Mt.-Malminkartanon mäkeen niin talviolosuhteissa se helposti on vaativampikin , kun veivaa vaan tarpeeksi pitkään. Onneksi keli osui todella kohilleen meille kun vertasi edelliseen päivään.
Tiukempaa mäkeä mentäessä ylös jääraudat pitivät hyvin ja hieman piti asetella jalkoja vinottain niin polvikulma pysyy hyvänä. Kuvailin sopivin välein ja ihmeellisesti GoPron kotelon sisään kertyi kosteutta ja sitä piti tuulettaa jotta linssi ei menisi kokonaan huuruun.
Huipulle päästiin vähän niinkuin yllättäen, odotus oli pidemmästä matkasta. Opas veti kokoajan tasaiseen tahtiin. Huipulla ihailtiin Mont Blanc massiivia ja kaikkia korkeita huippuja, joita oli silmän kantamattomiin. Kuvailujen jälkeen päästiin nauttimaan pulkkamäestä harmi vaan kun pulkat unohtu kotiin. Olis ollut melkoisen makeeta hurahtaa mäkeä alas. Tosin huikean näköisen railon kohdalla olis pitänyt jarruttaa aika lailla tai jos olisi kääntänyt toiseen suuntaan niin aikamoisen hyppyrimäkeen olisi joutunut.
Railon kohdalla jäärautojen irrotus ja pidempi evästauko. Hunajatee maistui hyvältä. Alas tullessa sai hyviä kuvia muista ryhmistä ja muutamista yksinäisistä seikkailijoista. Opas piti reipasta vauhtia, koska iltapäiväksi oli odotettavissa pilviä ja huonompaa keliä. Lopulta kun päästiin takaisin lähtöpaikkaan niin pilviä jo roikkui satunnaisesti ilmassa. Nyt oli huiputus oluen paikka!
Ravintolassa istuttiin tovi ja toinenkin. Ruuhkaista tuntui olevan ja kun lopulta lähdettiin hissillä alas niin keli oli ihan utuinen.
Alhaalla hissiasemalla oli odottava tunnelma laskettelijoiden ja kapuajien joukossa, oli laskettelijoita, kiipeilijöitä jäähakkuineen ja köysineen ja meitä tavallisia tallaajia ja sitten turisteja, joiden tarkoitus oli vain mennä ylös maisemia ihailemaan. Kiinalaisia, intialaisia ja japanilaisilla tuntui olevan nyt kesäloma. Vähän kuten meilläkin. Hissikin oli vahtunut korimalliin kun tuulta oli ilmassa vähemmän. Opaskin löytyi lopulta, ylöspäin oli menossa ainakin 3-4 eri ryhmää. Hissimatka oli kuin sillit suolassa mut ei ollut vilu.
Opas tuumasi että kävellään 3/4 matkasta ja sitten laitetaan jääraudat. Mentiin kiltisti jonossa kun meidät oli jo köytetty sisällä samaan köyteen. Se olikin hauska sitten mennä tuosta pyörö-ovesta koko porukan kerralla. Meitä oli 6+opas. Kävely oli mukavaa lähes tuulettomassa säässä ja kuvia otinkin GoProlla sen minkä ehdin. Kuumakin alkoi olemaan vaikka lämpötila oli -10 pakkasta. Kummasti aurinko vaan lämmitti.
Tultiin pienen railon tuntumaan ja siinä otettiin lyhyt evästauko ja laitettiin jääraudat. Tässä vaiheessa reitti oli sen verran pitävän oloinen että varmaankin olisi noilla meidän omilla kengilläkin päässyt ylös Kilian tyyliin. Vuokrakenkien jäykkä pohja toki säästää jalan taipumista. Hieman kun vertaa Mt.-Malminkartanon mäkeen niin talviolosuhteissa se helposti on vaativampikin , kun veivaa vaan tarpeeksi pitkään. Onneksi keli osui todella kohilleen meille kun vertasi edelliseen päivään.
Tiukempaa mäkeä mentäessä ylös jääraudat pitivät hyvin ja hieman piti asetella jalkoja vinottain niin polvikulma pysyy hyvänä. Kuvailin sopivin välein ja ihmeellisesti GoPron kotelon sisään kertyi kosteutta ja sitä piti tuulettaa jotta linssi ei menisi kokonaan huuruun.
Huipulle päästiin vähän niinkuin yllättäen, odotus oli pidemmästä matkasta. Opas veti kokoajan tasaiseen tahtiin. Huipulla ihailtiin Mont Blanc massiivia ja kaikkia korkeita huippuja, joita oli silmän kantamattomiin. Kuvailujen jälkeen päästiin nauttimaan pulkkamäestä harmi vaan kun pulkat unohtu kotiin. Olis ollut melkoisen makeeta hurahtaa mäkeä alas. Tosin huikean näköisen railon kohdalla olis pitänyt jarruttaa aika lailla tai jos olisi kääntänyt toiseen suuntaan niin aikamoisen hyppyrimäkeen olisi joutunut.
Railon kohdalla jäärautojen irrotus ja pidempi evästauko. Hunajatee maistui hyvältä. Alas tullessa sai hyviä kuvia muista ryhmistä ja muutamista yksinäisistä seikkailijoista. Opas piti reipasta vauhtia, koska iltapäiväksi oli odotettavissa pilviä ja huonompaa keliä. Lopulta kun päästiin takaisin lähtöpaikkaan niin pilviä jo roikkui satunnaisesti ilmassa. Nyt oli huiputus oluen paikka!
Ravintolassa istuttiin tovi ja toinenkin. Ruuhkaista tuntui olevan ja kun lopulta lähdettiin hissillä alas niin keli oli ihan utuinen.
lauantai 19. syyskuuta 2015
Zermatt Tour 7-8
Päivä 7:
Junalla Zermattista Täschiin ja siellä kunnon cappuccinot noin alkajaisiksi. Lokattiin samalla yksi peruskätkö ja mentiin takaisin asemalle kun ensimmäinen suttle juna meni vain Zermatin ja Täschin väliä. Jatkettiin paikallisjunalla Randaan. Siinä jumppattiin vaatetta lisää, koska sataa tihuutti ja kun lähettiin mäkeä nousemaan niin jumpattiin lisää, pois - oli omituisen lämmintä. Matkattiin lammaslaidunten läpi ja nähtiin yksi paikallinen tervaskanto hoitamassa tiluksiaan. Polulla oli paljon puista pudonneita oksia edellisen yön ja päivän tuulista johtuen.
Joen ylitys sitten epäonnistui, vaikka karttaan oli reitti merkitty niin mitään ylityspaikkaa ei löytynyt. Varmaan olisi pitänyt tunkata ylöspäin ja jostain olisi löytynyt joku riuku mitä pitkin olisi päässyt toiselle puolelle kanjonia. Mentiin alakautta, jossa samaisen joen ylityksen mahdollistava silta huojui jo siihen malliin ettei se varmaan kovin montaa kesää kestä. Nähtiin myös yksi reitti, joka oli suljettu sään takia, joten kovin korkealle tänään ei kelin takia kannattanut mennä.
Lopuksi kunnon paakkelssit t Täshcin asemalla ja tietenkin vielä väärä oppisesti ne cappuccinot kun ne vaan on niin hyviä. Takaisin junalla Zermattiin kun keli ei odotusten mukaan parantunut ja nälkäkin alkoi jo mahassa kurnimaan. Tällä kertaa tuo Europawegen jäi jotenkin etäiseksi ja näillä vähemmän kuljetuilla reiteillä olisi kiva, jos merkintöjä olisi enemmän.
Päivä 8:
...aamulla ei oikein tiedetty mitä tehtäisiin. Ajatuksena oli mennä kokeilemaan pääseekö tuon läheisen Via ferratan menemään, mutta keli oli vähän surkea. Laaksossa sateli vähän väliä hiljakseen, oli aika kylmä, alle kymmenen astetta, ajateltiin sitten, että mennään käymään Klein Matterhornilla katsomassa mikä siellä on keli liki neljässätonnissa. Ja kun ne Peak Pass:itkin oli, niillä kun pääsee seilaamaan ilmaiseksi, muuten hissilippu menopaluuna maksaa noin 100 e. Yhtä kallista siis kuin Aquille de Midille Chamonix.ssa.
Ja hienoahan siellä oli, mutta jumalattoman kylmää! Ihmeteltiin hississä (kolmella eri hissillä mennään) intialaisia turisteja, joista yksi nainen oli varvastossuissa! Meillä oli untuvatakit, fleecet ja päällä vielä vedenpitävä takki. Silti oli aika vilakkaa!
Huipulla oli meno vinkeetä.. tuuli olis voinut olla hieman pehmoisempi ja aurinkokin näyttäytyi vain osittain. Sain lokattua kätkön jäisestä rappusesta, jossa se oli magneetilla kiinni. Ehkä pari fotoa kertoo myös hieman vallitsevasta kelistä. Nyt olis ollut riittävästi lunta talvi hupailuunkin!
Näytti niin karmeelta se nousu keli Breithornille, joka on siis huomisen suunnitelmissa ja on nyt kyllä jo varmistettukin, kun käytiin maksamassa opas ja vuokraamassa ylävuoristokengät ja jääraudat. Ihan viime tippaan Merja empi, lähinnä sää huoletti. Island Peak 6189 metrissä oli ihan lämmintä puuhaa ja silloin oltiin varauduttu paljon kylmempään kyytiin, Nyt ei ollut ihan kaikista parhaimpia varusteita mukana. Lähinnä hanskat oliis saanut olla paremmat, nyt on tyydyttävä noihin mitä on. Onneksi saatiin toinen termospullo, joka kuuluu pakollisiin varusteisiin - lainaksi majapaikan isännältä. Ei ainakaan juotava jäädy!
Iltapäivällä kiireen vilkkaa katsastamaan Via ferrata reitti, mutta sateli välillä ja liukastuin jo helpossa kivetyksellä ja oltiin niin nälkäisiäkin, että päätettiin jättää se kuitenkin myöhemmäksi. Huiputus päivä on tietenkin tärkeä!
Iltalenkki 10km, 1h 10min, +d500m
Vähän loivempaa polkua pitkin paikalliselle voimalaitokselle ja takaisin. Pilvet roikkuivat alhaalla ja ei juurikaan saanut auringon säteitä.
Matkalla tapasin kisun ja päkän. Polulla oli hiljaista, mutta jostain tuli sähkömaastopyörä ja matka näytti sillä taittuvan kivasti.
Junalla Zermattista Täschiin ja siellä kunnon cappuccinot noin alkajaisiksi. Lokattiin samalla yksi peruskätkö ja mentiin takaisin asemalle kun ensimmäinen suttle juna meni vain Zermatin ja Täschin väliä. Jatkettiin paikallisjunalla Randaan. Siinä jumppattiin vaatetta lisää, koska sataa tihuutti ja kun lähettiin mäkeä nousemaan niin jumpattiin lisää, pois - oli omituisen lämmintä. Matkattiin lammaslaidunten läpi ja nähtiin yksi paikallinen tervaskanto hoitamassa tiluksiaan. Polulla oli paljon puista pudonneita oksia edellisen yön ja päivän tuulista johtuen.
Joen ylitys sitten epäonnistui, vaikka karttaan oli reitti merkitty niin mitään ylityspaikkaa ei löytynyt. Varmaan olisi pitänyt tunkata ylöspäin ja jostain olisi löytynyt joku riuku mitä pitkin olisi päässyt toiselle puolelle kanjonia. Mentiin alakautta, jossa samaisen joen ylityksen mahdollistava silta huojui jo siihen malliin ettei se varmaan kovin montaa kesää kestä. Nähtiin myös yksi reitti, joka oli suljettu sään takia, joten kovin korkealle tänään ei kelin takia kannattanut mennä.
Lopuksi kunnon paakkelssit t Täshcin asemalla ja tietenkin vielä väärä oppisesti ne cappuccinot kun ne vaan on niin hyviä. Takaisin junalla Zermattiin kun keli ei odotusten mukaan parantunut ja nälkäkin alkoi jo mahassa kurnimaan. Tällä kertaa tuo Europawegen jäi jotenkin etäiseksi ja näillä vähemmän kuljetuilla reiteillä olisi kiva, jos merkintöjä olisi enemmän.
Päivä 8:
...aamulla ei oikein tiedetty mitä tehtäisiin. Ajatuksena oli mennä kokeilemaan pääseekö tuon läheisen Via ferratan menemään, mutta keli oli vähän surkea. Laaksossa sateli vähän väliä hiljakseen, oli aika kylmä, alle kymmenen astetta, ajateltiin sitten, että mennään käymään Klein Matterhornilla katsomassa mikä siellä on keli liki neljässätonnissa. Ja kun ne Peak Pass:itkin oli, niillä kun pääsee seilaamaan ilmaiseksi, muuten hissilippu menopaluuna maksaa noin 100 e. Yhtä kallista siis kuin Aquille de Midille Chamonix.ssa.
Ja hienoahan siellä oli, mutta jumalattoman kylmää! Ihmeteltiin hississä (kolmella eri hissillä mennään) intialaisia turisteja, joista yksi nainen oli varvastossuissa! Meillä oli untuvatakit, fleecet ja päällä vielä vedenpitävä takki. Silti oli aika vilakkaa!
Huipulla oli meno vinkeetä.. tuuli olis voinut olla hieman pehmoisempi ja aurinkokin näyttäytyi vain osittain. Sain lokattua kätkön jäisestä rappusesta, jossa se oli magneetilla kiinni. Ehkä pari fotoa kertoo myös hieman vallitsevasta kelistä. Nyt olis ollut riittävästi lunta talvi hupailuunkin!
Iltapäivällä kiireen vilkkaa katsastamaan Via ferrata reitti, mutta sateli välillä ja liukastuin jo helpossa kivetyksellä ja oltiin niin nälkäisiäkin, että päätettiin jättää se kuitenkin myöhemmäksi. Huiputus päivä on tietenkin tärkeä!
Iltalenkki 10km, 1h 10min, +d500m
Vähän loivempaa polkua pitkin paikalliselle voimalaitokselle ja takaisin. Pilvet roikkuivat alhaalla ja ei juurikaan saanut auringon säteitä.
Matkalla tapasin kisun ja päkän. Polulla oli hiljaista, mutta jostain tuli sähkömaastopyörä ja matka näytti sillä taittuvan kivasti.
torstai 17. syyskuuta 2015
Zermatt Tour 5-6
5 päivä:
Oberrothorn 3415m
Merjan kertomana
Viidennen lomapäivän aamu valkeni pilvisenä, mutta Matterhorn näkyi kuitenkin kokonaisuudessaan eli pilvet olivat ylhäällä.
Meillä ei vielä illalla ollut ihan selkeää suunnitelmaa tästä päivästä, mutta yöllä sain ajatuksen, että käydään katsomassa niitä seutuja missä kävimme ihan ensimmäiseksi, mutta nyt osan matkaa junalla ja hisseillä. Ensimmäisenä päivänähän nousimme suoraan kaupungista ylös sen rapiat tonnin nousua ja päivästähän tuli silloin tosi pitkä! Nyt ei enää ihan puhtia riitä siihen ja on mukava koeajaa tuo ihmeellinen junan/raitiovaunun ja hissin sekoitus eli kaapelivaunu, joka kulkee kokonaan maan alla ja nousee todella jyrkästi 1620 metristä 2288 metriin. Ja olihan se kyytiä! Aivan fantastinen n. neli ja puoliminuuttinen, varsinkin alaspäin tulevan junan kanssa kohtaaminen kapeassa ohituspaikassa.
Jatkoimme Sunneggasta heti suoraan ylös, nyt tavallisella condoli hissillä Blauherd:iin ja siitä vielä yksi vaihto ylös isolla hissillä Rothorniin. Nyt olimme jo 3103 metrissä ja tästä lähdettiin nopsasti tunkkaamaan ylös kohti huippua. Pieni saksalaisryhmä huuteli jotain peräämme ja Tomi katselikin puhelimesta sadetutkaa, josko sadetta olis tulossa ja siitä varoittelivat? Ehkä he kumminkin vaan halusivat tietää mihin ollaan menossa ja tulla mukaan, koska kaksi heistä lähtikin kävelemään meidän peräämme.
Ensin oli tiukka laskettelumäki alas Furggjin solaan- laskua 125 m - ja siitä alkoi ensin loiva polku rinnettä pitkin, joka tietysti tiukkeni koko ajan. Polku oli osittain jäässä pinnasta, koska alastullessa se oli alkanut auringon lämmöstä sulaa ja oli aika liukas ja jotenkin savinen.
Ihan tiukkaa nousua oli ja minulla alkoi tietysti jo noissa korkeuksissa päätäkin särkemään. Välillä oli aika kylmäkin, joten jumpattiin jo hissiasemalla lisää vaatetta päälle ja sitten taas välillä pois. Sitähän se on täällä, kun paikoin tulee todella kylmästi ja pakkastahan tuolla on jos ei aurinko paista tai ainakin nollassa.
Vajaan tunnin kun oltiin tultu alkoi polku jyrkkenemään ja samalla muuttui koko ajan kivisemmäksikin. Oli ihan paikkoja jo, ettei ollut ihan varma menikö se siitä vai jostain toisesta kohtaa. Sitten alkoi olla jo lumisiakin paikkoja eli polku oli osittain kovaksi jäätyneen lumen peitossa ja irtokiviä todella runsaasti. Tomi tietysti olis vaikka juossut sen ylös niin, että heilahtaa, mutta meikä tietysti joutui tunkkaamaan ja huilaamaan tämän tästä. Onneksi ei ole sykevyötä, maksimeillahan meikä menee tuolla kun happea on vähän eikä kuntoa sen enempää :)
Välillä oli hienoja taideteoksia, joissa oli ehkä jokin sanoma, mutta multa ne meni ohi, koska välillä oli tosi kylmä ja sai laittaa jo kaikki peliin, että siinä uskalsi edes hetkeksi nostaa päätään maan pinnasta ja katsoa maisemia, jotka tietysti oli aivan huikaisevia!
Jossain vaiheessa aloin jo kyselemään, että eikö tästä tule loppua ollenkaan. Nimittäin itse huippu oli harjanteen takana, joten sitä ei nähnyt niin että olisi pystynyt muodostamaan jonkun käsityksen missä mennään ja pitkäkö vielä. Kun matkaa oli jäljellä ehkä noin 10 minuuttia niin minulta meni sisu kurkkuun, polku katosi vähän väliä jonnekin eikä näkynyt edes yhtään jalanjälkeä että olisi voinut arvata mistä se meni. Rinne oli todella jyrkkä ja täynnä jalkojen alla pyörivää irtokiveä ja isojakin lohkareita. Luntakin oli. Sanoin, että en tule enempää, mene sinä. Ja pikkasen siinä taisin jo kiukustuakin ja mietin että mitä perkelettä mä täällä teen. Vois istua jossain kahvilassa ja juoda kuumaa kahvia ja syödä baakkelsia kuten muutkin turistit!
Tomi meni menojaan ja minä istahdin hetkeksi, mutta tuli niin kylmä että oli pakko jatkaa matkaa alas. Katsoin kellosta, että kuinka kauan mun pitää Tomia odottaa, ehkä noin vartin päästä kun katsoin ylös näin sinisen takin vilahtavan ja mitä kummaa - se JUOKSI sieltä alas!
Siinä sitten hetken neuvoteltiin ja kun sanoi ettei se loppu ole ollenkaan paha niin lähdin sitten KUMMINKIN ylös - olis jäänyt muuten paska muisto tuosta reissusta. Jossakin paikkaa vähän arvottiin mistä polku tai reitti menee ja minä kontin vähän nelivedollakin, mutta lopulta se HUIPPU
sitten oli siinä!
Aivan mahtava paikka. Näky oli uskomaton. Huipulta voi nähdä peräti 38 yli nelitonnista huippua! Pystysuora seinämä suoraan alas ja luminen siitä toiselta puolelta. Taisin muutaman kyyneleen siinä tirauttaa. Niin kivaa oli taas voittaa itsensä :D
Alas jopa hölkättiin loppumatkasta... Matkaa tuli 11,5km ja 2h 30min kun trekattiin alemmaksi kuin lähtöpaikka.
Sunneggaan asti laskeuduttiin eli laskua tuli n. 1300 metriä! Olipa hyvä alamäkitreenikin! Kuuma keitto maistui taivaalliselta. Ja loput sitten sillä maan alla kulkevalla ihmejunalla.
Ja kylästä taas takas ylös junalla, koska unohdin sauvat Sunneggaan.
Koska liikkuva kivi ei sammaloidu lähdemme vielä liikkeelle, hyppäsimme junaan viettämään picnic iltaa viinipullon kanssa tuonne Gornergrat:iin 3089 metrin korkeuteen,
“The wonderful things in life are the things you do, not the things you have.”
- Reinhold Messner
6 päivä:
Pilvinen ja aamusta hieman sateinenkin, vettä tuli vaan satunnaisia pisaroita samaan aikaan kun kaupungissa ollessa paistoi jopa aurinkokin. Lämmintä illalla jo 17 astetta.
Geokätköjä kaupungissa ja vähän kukkulallakin...välillä syömään hotellihuoneeseen ja nyt jaksaa sitten rymytä :)
Eli ketterää vaeltelua kaupungin ytimessä ja lopulta tuonne Furin suuntaan katsomaan geologisia ihmeitä, paikallisia hiidenkirnuja kivitaideteoksia ja sitten riipusillalla menosta nauttimaan. Päivä oli tosi tuulinen ja sadetta ei tullut nimeksikään eli keli oli hyvä. Geokätköjä tuli muutama plakkariin ja tuo lucky bell jätettiin odottamaan noutoa joltain itämaan ihmeen taivaltajalta josko se lopulta pääsisi pois euroopasta.
Suomessa se oli kiertänyt pitkän tovin ja nyt 'alppi'-kello jatkaa kulkuaan omia polkujaan.
Illalliseksi tuli hyvät Raclette perunat sekä lihalautanen ja alkupalaksi salaattia, päälle sopivasti olutta palautumiseen. Ihmeen jumissa on noi etureidet kaikesta puuhastelusta. Saatiin myös varattua tuo isompi huiputus mutta odotellaan miten toi lumisade kehittyy. Mikään ei ole varmaan ennekuin olet huipulla ja silloinkin pitää olla varuillaan.
Kartasta yritin etsiä korkeita paikkoja ja taisi käydä niin että ne korkeimmat vaelluspolkumaiset mestat on nyt valloitettu ja pari matalampaa paikkaa olisi tarjolla. Toki korkeemmalle pääsee tuolla hissillä mut säästetään se sitten isompaan huiputukseen. Eikä tiedä miten tota lunta on taas tullut yli 3 tonnisilla niin hieman liukastakin siellä voi olla joten taidetaan pysyä laakson suojassa.
Mentiin nyt vähän eri suuntaan ja kaunistahan täällä on ihan joka puolella.
Tästä Merjan rymy menee mutta ei kokeiltu sitä..
kun suunnistava opas oli sitä mieltä ettei nyt tarvii rymytä. :-)
6. päivä yhteensä: 18km 4h 20min
Oberrothorn 3415m
Merjan kertomana
Viidennen lomapäivän aamu valkeni pilvisenä, mutta Matterhorn näkyi kuitenkin kokonaisuudessaan eli pilvet olivat ylhäällä.
Meillä ei vielä illalla ollut ihan selkeää suunnitelmaa tästä päivästä, mutta yöllä sain ajatuksen, että käydään katsomassa niitä seutuja missä kävimme ihan ensimmäiseksi, mutta nyt osan matkaa junalla ja hisseillä. Ensimmäisenä päivänähän nousimme suoraan kaupungista ylös sen rapiat tonnin nousua ja päivästähän tuli silloin tosi pitkä! Nyt ei enää ihan puhtia riitä siihen ja on mukava koeajaa tuo ihmeellinen junan/raitiovaunun ja hissin sekoitus eli kaapelivaunu, joka kulkee kokonaan maan alla ja nousee todella jyrkästi 1620 metristä 2288 metriin. Ja olihan se kyytiä! Aivan fantastinen n. neli ja puoliminuuttinen, varsinkin alaspäin tulevan junan kanssa kohtaaminen kapeassa ohituspaikassa.
Jatkoimme Sunneggasta heti suoraan ylös, nyt tavallisella condoli hissillä Blauherd:iin ja siitä vielä yksi vaihto ylös isolla hissillä Rothorniin. Nyt olimme jo 3103 metrissä ja tästä lähdettiin nopsasti tunkkaamaan ylös kohti huippua. Pieni saksalaisryhmä huuteli jotain peräämme ja Tomi katselikin puhelimesta sadetutkaa, josko sadetta olis tulossa ja siitä varoittelivat? Ehkä he kumminkin vaan halusivat tietää mihin ollaan menossa ja tulla mukaan, koska kaksi heistä lähtikin kävelemään meidän peräämme.
Ensin oli tiukka laskettelumäki alas Furggjin solaan- laskua 125 m - ja siitä alkoi ensin loiva polku rinnettä pitkin, joka tietysti tiukkeni koko ajan. Polku oli osittain jäässä pinnasta, koska alastullessa se oli alkanut auringon lämmöstä sulaa ja oli aika liukas ja jotenkin savinen.
Ihan tiukkaa nousua oli ja minulla alkoi tietysti jo noissa korkeuksissa päätäkin särkemään. Välillä oli aika kylmäkin, joten jumpattiin jo hissiasemalla lisää vaatetta päälle ja sitten taas välillä pois. Sitähän se on täällä, kun paikoin tulee todella kylmästi ja pakkastahan tuolla on jos ei aurinko paista tai ainakin nollassa.
Välillä oli hienoja taideteoksia, joissa oli ehkä jokin sanoma, mutta multa ne meni ohi, koska välillä oli tosi kylmä ja sai laittaa jo kaikki peliin, että siinä uskalsi edes hetkeksi nostaa päätään maan pinnasta ja katsoa maisemia, jotka tietysti oli aivan huikaisevia!
Tomi meni menojaan ja minä istahdin hetkeksi, mutta tuli niin kylmä että oli pakko jatkaa matkaa alas. Katsoin kellosta, että kuinka kauan mun pitää Tomia odottaa, ehkä noin vartin päästä kun katsoin ylös näin sinisen takin vilahtavan ja mitä kummaa - se JUOKSI sieltä alas!
Siinä sitten hetken neuvoteltiin ja kun sanoi ettei se loppu ole ollenkaan paha niin lähdin sitten KUMMINKIN ylös - olis jäänyt muuten paska muisto tuosta reissusta. Jossakin paikkaa vähän arvottiin mistä polku tai reitti menee ja minä kontin vähän nelivedollakin, mutta lopulta se HUIPPU
sitten oli siinä!
Aivan mahtava paikka. Näky oli uskomaton. Huipulta voi nähdä peräti 38 yli nelitonnista huippua! Pystysuora seinämä suoraan alas ja luminen siitä toiselta puolelta. Taisin muutaman kyyneleen siinä tirauttaa. Niin kivaa oli taas voittaa itsensä :D
Alas jopa hölkättiin loppumatkasta... Matkaa tuli 11,5km ja 2h 30min kun trekattiin alemmaksi kuin lähtöpaikka.
Sunneggaan asti laskeuduttiin eli laskua tuli n. 1300 metriä! Olipa hyvä alamäkitreenikin! Kuuma keitto maistui taivaalliselta. Ja loput sitten sillä maan alla kulkevalla ihmejunalla.
Ja kylästä taas takas ylös junalla, koska unohdin sauvat Sunneggaan.
Koska liikkuva kivi ei sammaloidu lähdemme vielä liikkeelle, hyppäsimme junaan viettämään picnic iltaa viinipullon kanssa tuonne Gornergrat:iin 3089 metrin korkeuteen,
“The wonderful things in life are the things you do, not the things you have.”
- Reinhold Messner
6 päivä:
Pilvinen ja aamusta hieman sateinenkin, vettä tuli vaan satunnaisia pisaroita samaan aikaan kun kaupungissa ollessa paistoi jopa aurinkokin. Lämmintä illalla jo 17 astetta.
Geokätköjä kaupungissa ja vähän kukkulallakin...välillä syömään hotellihuoneeseen ja nyt jaksaa sitten rymytä :)
Eli ketterää vaeltelua kaupungin ytimessä ja lopulta tuonne Furin suuntaan katsomaan geologisia ihmeitä, paikallisia hiidenkirnuja kivitaideteoksia ja sitten riipusillalla menosta nauttimaan. Päivä oli tosi tuulinen ja sadetta ei tullut nimeksikään eli keli oli hyvä. Geokätköjä tuli muutama plakkariin ja tuo lucky bell jätettiin odottamaan noutoa joltain itämaan ihmeen taivaltajalta josko se lopulta pääsisi pois euroopasta.
Suomessa se oli kiertänyt pitkän tovin ja nyt 'alppi'-kello jatkaa kulkuaan omia polkujaan.
Illalliseksi tuli hyvät Raclette perunat sekä lihalautanen ja alkupalaksi salaattia, päälle sopivasti olutta palautumiseen. Ihmeen jumissa on noi etureidet kaikesta puuhastelusta. Saatiin myös varattua tuo isompi huiputus mutta odotellaan miten toi lumisade kehittyy. Mikään ei ole varmaan ennekuin olet huipulla ja silloinkin pitää olla varuillaan.
Kartasta yritin etsiä korkeita paikkoja ja taisi käydä niin että ne korkeimmat vaelluspolkumaiset mestat on nyt valloitettu ja pari matalampaa paikkaa olisi tarjolla. Toki korkeemmalle pääsee tuolla hissillä mut säästetään se sitten isompaan huiputukseen. Eikä tiedä miten tota lunta on taas tullut yli 3 tonnisilla niin hieman liukastakin siellä voi olla joten taidetaan pysyä laakson suojassa.
Mentiin nyt vähän eri suuntaan ja kaunistahan täällä on ihan joka puolella.
Tästä Merjan rymy menee mutta ei kokeiltu sitä..
kun suunnistava opas oli sitä mieltä ettei nyt tarvii rymytä. :-)
6. päivä yhteensä: 18km 4h 20min
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)