keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Vuosi 2014

Yritetään aloittaa lyhyesti ja ytimekkäästi. Alku oli vaikea ja välillä valoa tunnelissa, lopulta tasaisella suorituksella UTMB onnistumiseen, jonka siivillä päästiin tähän saakka. Hieman oli huimausta loppuvuodesta joka toistaiseksi on tasaantunut. Tulevan vuoden 2015 suunnitelmat on tiedossa eli NUTS 160k, Lavaredo Ultra Trail 119k ja WRC Saariselkä 24h. Välit täytetään sopivan monipuolisella harjoituksilla mitä nyt vaan sattuu keksimään.

Vuoden 2014 saldo oli liikkumista omalla kauramoottorilla noin 7500km ja aikaa tämän tekemiseen meni noin 630h. Tämä jakaantui tarkemmin jalkaisin ~2500km, pyörittely 4300km, hiihdonkaltainen 600km + muuta hupailua se satku kuten melonta, potkukelkka, jne. Tarkan excel-taulukon perusteella lepo ja sairaspäiviä oli yhteensä 67 eli aikaisemmat km tulivat 298 päivän aikana. Tämä tarkoittaa vaatimattomat 25km per päivä ja reilu 2h liikkumis päivinä.

Luulen että näillä eväillä on hyvä ponnistaa uuteen vuoteen ja menestystä kaikille omissa haasteissaan!

Hyvää uutta vuotta 2015!


sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Syksyn satoa ja käänteitä

Tässä yhteenveto päivityksessä on kerätty OT harjoituspäiväkirjan raportteja samaan päivitykseen. Eli monen moista on tapahtunut tämän vuoden pääkilpailun jälkeen ja jotenkin karkeloista on toivuttu ja ehditty nauttimaan sekä keksimään uusia haasteita ensivuodelle. Järkevästi jätin myös muutamia kilpailuja väliin kuten Tre-yö-roga, raatojuoksu, jne. Joten pidemmittä jorinoitta itse tapahtuneen pariin.

SM-erikoispitkä

Ei tossu pitänyt Boströmin imussa.. toki alusta lähtien peesasin noin 500m kunnes paitaa ei enää näkynyt. Sitten mentiin muiden imussa. Homma hiljeni aika nopeesti ja yhdelläkään rastilla ei ollut ruuhkaa, tais jopa kerran olla 4 suunnistajaa rastin läheisyydessä. Kartta oli haastava mutta ihan luettava vaikka oli 1:15k. Pari iso pummia taas lipsahti taskun ja yhden ison läjän jätin maastoon. Yhteensä näihin meni 19min ja muita pieniä sekoiluja ei enää pysty erittelee kun viimeiset 5 rastia mentiin ihan 0-bitti järjestelmällä. Sijoitus oli odotetun kaltainen eli 51/72. 4 geeliä meni ja juomaa vettä ja mehua pieni pullo. Suolaa olis saanut olla kun takareittä jumitti sekä nilkat pyöri miten sattuu. Pidemmittä jorinoitta kartta kehiin.. klik

ps. ISO pitsa maistuu taivaallisen hyvältä!

Tuusula Trail Run

Pientä hakua oli eli maisemia ei pystynyt katselee kallistusvaaran takia mutta pääsi hyvään vauhtiin. Videon teosta ei meinannut tulla mitään sekä gopoon asetukset huonosti valittu. Tietokone taistelu tuotti sentään julkaistavan tuloksen.. vaikka heilunta häiritseekin vielä.


S100 TrailCup

Tutustumassa uuteen Sysikallio100 reittiin ja samalla pientä kameran käyttöharjoitusta..




Helsinki Night Challenge etapit

et2: Olipas kiva sprintti ja aika monta reitinvalinta sohlausta tuli mut ei se mitään. Kivaa oli! Gps oli vähän hukassa mutta jonkunlaisen syherö kartan sain klik

et3: Olipas taas sekuntti taistelua, http://outdoorathletics.fi/hnc/tulospalvelu/hnc14/hnc14-e3-tulokset.html

Jotenkin homma ei mennyt ihan kirjotuksen mukaan ja haahuilin useasti kartta kädessä etsien oikeaa reitinvalintaa. Tuli sen verran sävellettyä ettei gps kiemuraa tohdi esille laittaa. Varmaan keskittymisellä olis jo saanut monta sijaa taskuun, mutta hienoa oli loskassa tarpoa nastakengillä.

Mammuttimarssi 50k

Voe kiesus.. pittees jo osata suunnistaa mut ei niin ei. Taas tuli ne perinteiset 3 pummia. Keli oli hyvä ja kärsimystä riittävästi. Matkaradio toimi mut tabletin gps ei. Huojunta välillä vastasi noin 10 kepardin luokkaa, pimeetä karusellissa oli, mutta kertaakaan en kaatunut. Kantapäät tuli aroiksi, kun 2h nokkaunilla oli villasukat kuumentamassa varpaita liikaa. Kuvia ja videoo en oo kattonu, joten ehkä joluksi voipi jotain valmistua. Sakkorastin ja pummien säestäminä vikana maalissa tässä sarjassa mut onneksi se ei harmita yhtään. Nuuksio tarjosi kivat maastot ja haastavat polut. Matkaradio hijenee taas hetkeksi :-)

Navigaattorin räpellykset http://www.rastit.fi/1095/


Eeron Extreme

Startista matkaan ja katselin kun Tommi lähti heti keulille, niinpä jäin 5m päähän nuorten poikien kanssa tossuttelee. Tunnustelin fiilistä ja ihan hyvin kone oli käynnissä mutta kierroksia se ei ota enää. Ajattelin että antaa 3n kärjen mennä ja me pidetään poikien kaa hauska lenkki. Vetohaluja ei kellään ollut ja mentiin eka kiekka porukassa. Sananen siellä täällä vaihdettiin.

Tokan kiekan alussa kuullostelin manohaluja, mutta niitä ei ollut. Tasasella palauteltiin noista mäistä ja eli ne olis voitu mennä hieman rivakammin. Itse olin tyytyväinen tuohon vauhtiin. Vikassa mäessä tapahtui irtiottoa ja enhän mä siihen pystynyt vastaamaan ja yritin vaan kannustaa poikia kisaamaan keskenään. Tulin sitten 3. maaliin, pojat makoili nurmikolla eli heille tuli hyvä kisa! Itsekin sain vähän karstoja irti mutta palauttelua vieläkin tarvitaan, kun se viimeinen räväkkyys puuttuu.


Epilogi

Hieman selvennän tuota "huimaus" viittausta. Eli 20 päivää sitten töissä tuli outo olo ja kahvia hakiessa pientä horjumista havaitsin. Ajelin kotiin vielä pyörällä mutta mutkittelu oli melkoista. Oletin että on flunssa ja kuumetta mutta ei ollut. Kävin lekurissa seuraavana päivänä ja kuulemma normaalia huimausta olis, ei saikkua. Töissä yritin olla mutta ei tullut mitään joten vaapuin kotiin nukkumaan. Peittojen alla ja makuulla oli hyvä olla eikä huimannut, kun pää oli paikallaan. Tarkempiin tutkimuksiin seuraavana päivänä ja lattia liikkui silmissä ja pyöri kuin karusellissa. Diagnoosi oli hyvänlaatuinen asentohuimaus ja pitäisi mennä ohi muutamassa viikossa toki voi kestää kuukausiakin. Olo on ollut parempaan päin joten kyllä tämä tästä. Ja jos huimaus tulee takaisin niin tähän on parikin lääkettä olemassa vaikka virallisesti kuulemma hoitoa ei ole. Korvien välin kalibrointi on toistaiseksi riittänyt.

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

X-Kaato

Seikkailuista seikkailuun! Syksyn perinteinen multisport.fi:n viimeinen osakilpailu järjestettiin lähes kotinummilla urbaanissa ympäristössä. Tämä mahdollisti monelle lajiin tutustumisen ja konkareille hyvää haastetta erinomaisten questien muodossa. Harmillisesti syksyn ensimmäinen myrsky peruutti melontaosuuden, joka olisi toiminut hyvänä palauttavana osuutena. Nythän kisa oli lähes suunnistus duathlon.


Lajit (kuntosarja):
- Yksi telamiina ja reppu kantoon ota! Ihan tuli ne inttiajat mieleen.

- Startin jälkeen 400m ratakierros telamiina selässä. Lähdin reippaasti matkaan mutta säästellen.


- Paikanna 2 rastia mallikartoista omalle kartalle ja hae ne. Toisen rastin sain lähes heti omalle kartalle pisteeksi ja toinen oli hankala ja kysyinkin mennäänkö säkällä vai tarkistanko paikan, tarkisin summitaisen suunnan. Lopulta peesasimme hieman muutamaa joukkuetta ekalle rastille. Toinen rasti meni jo paremmin omilla avuilla. Paluu vaihtopaikalle ja telamiinan luovutus kevensi jalkaa kummasti. ~2,4km tuli prologille matkaa.


- MTB osuus 1-3, ekalla rastilla hirmu härdelliä ja joku oli jo hukannut kaverinsa 1 rastilla ja lopulta löysivät toisensa läheltä pyöräparkkiamme. Arvoin lähtösuuntaa kommenttien kera pari kertaa ja lopulta löysin oikean suunnan kohti 2:sta. Lopulta 2-3 rastit poimittiin sujuvasti.


- Liitokiekko quest, hae korit järjestyksessä 8-17-3-10, 'kännykkä_kamera_suunnistus', Tämä oli melkoista säätämistä. Kartta ei sopinut maastoon ja isoa pääkarttaa en hyödyntänyt vaan kännykällä kuva seinällä olevasta info kartasta, joista toinen valottui liikaa, suunta johonkin suuntaa. Ekana saavuttiin 16-start/17-korille, jossa oli emit ja Merja tuumasi heti, että varmaan pitäisi hakea rastit järjestyksessä. Siispä suunta kohti 8 ja palattiin sitten takaisin 17 restille. 3 oli selkein hakea ja 10 rasti ei näkynyt kunnolla kuvassa, mutta arvasin sen sijainnin lähelle 8:a. Loppuvarmistus rastien hakujärjestyksestä vielä ennenkuin matka jatkui. ~2,2km liitokiekkoilua.


- MTB jatkuu 3-5, menivät suunnitelman mukaisesti, joista 4 rasti haettiin suosiolla tossujen kanssa tien vierestä.

- Juoksu 6-7, tarkkailtiin omia sijoituksia ja päädyttiin tasaiseen vauhtiin vetonarun kanssa, joka piristi tiimin nopeutta ehkä hieman liikaakin. Matkalla paikansin tuon 8 rastin sijainnin sillan toiselle puolelle.


- Suunnistus rulla/taitto/mielikuva-kartalla 32-33-31 järjestyksessä, tämä meinasi koituia hankalaksi kartaksi, mutta lähdin hakemaan ekaa rastia 32 ihan sen perusteella, että sijaitsee lännessä ja meren vieressä niin suunta on etelään k-pisteeltä. Ennen rastia löysin start kolmion kartalta ja leimauksen jäkeen varmistuttiin rastien järjestyksestä pariinkin otteeseen. Seuraava olisi 33 eli etelään ja itään pitää päästä. Omassa mielessä hahmotin palaset omille paikoille sitten polut sekä tiet yhdistyivät hyvin. 31:ltä matkalla lajin vaihtoon "7" leimaan oli pientä hakua, mutta mutkat suoristettiin polkuja käyttämällä. Kisan jälkeen kartan analyysi tuotti rulla/taitto kartta tunnisteen. Matkaa tuli n.2,9km


- Melonta peruttu, eli juokse rastit 7-10. Hieman oli tylsää juosten poimia nämä rastit. Mutta säätä pitää kunnioittaa. Samalla tuumasin, että meloen nämä rastit olisivat lisänneet rantautumisen ja kajakista nousemisen, jotta leimaus olisi onnistunut. Extra nousuja olisi silloin tullut kajakista, joka ei aina ole helppoa.

- Yksi kikkari/joukkue 11-12 pyöräilykypärä pakollinen, Tässä oli jo etukäteen päätetty että minä juoksen ja Merja palauttelee kikkarilla, kikkari myös vaihdettiin ennen lähtöä kapearenkaiseen malliin. Alamäkien 2-päällä kikkarointia ei pystytty hyödyntämään, koska en ottanut itselle pyöräilykypärää mukaan joka oli pakollinen kikkarilla edetettä. Tämä olisi kyllä nopeuttanut tiimimme vauhtia tällä osuudella. Kikkarointia tuli 3,7km eli se oli juoksua mulle.

- MTB osuus 13-18, rastit löytyivät ongelmitta ja maasto oli mukavaa, 15 rasti haettiin tossulla mäen päältä ja joutui hieman kurkkimaan noihin juoksuhautoihin kun kartan mittakaava oli summittainen. Vihje kuitenkin paljasti osittain rastin sijainnin, tunnelma oli kuin geokätkö-etsinöissä. Pyöräilyä tuli yhteensä n.17km.


- Loppusuunnistus 1-3, (4==18) (19-21), alussa mentiin vetonarulla vielä mutta loppu tultiin pienellä puuskutuksella ja rymymäkiä lasketellen. Vetonaru oli vissin ollut sen verran pinkeellä et loppu mentiin teho alueen punarajalla. Matka ~1,3km


- Maali, "onko maali jo suoran päässä?" Kyllä se siellä on. Eikuin hippulat vinkuen maalileimaukseen ja mahti tuuletukset kameralle!


Matkaa mittarin tuli 37,9km ja aikaa meni 3h 39min.

GPS reitin latasin rastit.fi palveluun.

Alustavien tulosten mukaan oltiin 4. kuntosarjassa!

Hieno seikkailu, kiitos!

lauantai 27. syyskuuta 2014

Via Ferrata vaellus

Via Ferrata vaellusviikko Italian Dolomiiteilla 6 - 14.9.2014

Aika sanattomaksi menee kun reissussa kuvasin +64GB videoo ja kuvia. Joten pitemmittä jorinoitta listaan tähän videot ja kuvalinkit. Kuitenkin pienen sanasen voisi noista pitkistä videoista tuumata. Reissuhan oli 10 hengen porukka reissu ja sen takia videot ovat hieman pitkiä jotta ne jäävät muistoihimme. Mielestäni ne ovat antoisia syksyn hämärtyviin iltoihin. Toiseksi ihan en ollut palautunut tuosta UTMB kisasta, joten tämä palauttelu viikko meni muutamaan otteeseen urheilun puolelle. Kiireestä huolimatta sain taltiotua ennen kokemattomia maisemia ja tunnelmia, kiitos!

Reitti kulki:
1. Rif.Croda da Lago to Rif. Scoiattoli
2. Rif. Scoiattoli to Averau to Lagazuoi Pizo
3. Lagazuoi Pizo to Galleria tunnel to Col Calina
4. Rif G Lorenzi to Cima de Meso
5. Cascata de Fannes to Alb Fiames to Rif Locatelli
6. Rif Locatelli to Torre di Toblin to Misurina lake

Antoisaa elokuvailtaa!







suoralinkit videoihin:
http://youtu.be/cLUKDhXtCtI
http://youtu.be/PbUs9eD2tro
http://youtu.be/hg7aqIeaeok
http://youtu.be/hrn59k8kbkc
http://youtu.be/S8bqAP73W0M
http://youtu.be/JC9LRs4Cj3w

Kuvalinkit:
https://picasaweb.google.com/112086854821149137218/ViaFerrataDolomitiItaly1Paiva?authkey=Gv1sRgCKzg8PfYl7_IkgE&noredirect=1#slideshow
https://picasaweb.google.com/112086854821149137218/ViaFerrataDolomitiItaly2Paiva?authkey=Gv1sRgCMO5gYWwis_vIw&noredirect=1#slideshow
https://picasaweb.google.com/112086854821149137218/ViaFerrataDolomitiItaly3Paiva?authkey=Gv1sRgCJLqpYDyj5iuWA&noredirect=1#slideshow
https://picasaweb.google.com/112086854821149137218/ViaFerrataDolomitiItaly4Paiva?authkey=Gv1sRgCPeHjZq_yOHzkAE&noredirect=1#slideshow
https://picasaweb.google.com/112086854821149137218/ViaFerrataDolomitiItaly5PaivaOs2?authkey=Gv1sRgCIjRnZrp45_qogE&noredirect=1#slideshow
https://picasaweb.google.com/112086854821149137218/ViaFerrataDolomitiItaly5PaivaOs1?authkey=Gv1sRgCKquyubmu5XEkwE&noredirect=1#slideshow
https://picasaweb.google.com/112086854821149137218/ViaFerrataDolomitiItaly6Paiva?authkey=Gv1sRgCMOexre4rY3pSA&noredirect=1#slideshow



perjantai 5. syyskuuta 2014

Ultra-Trail du Mont-Blanc - UTMB

' Jos et pääse vuoren luokse, anna sen tulla luoksesi ! '


Historiaa:
Viime syksynä näytti siltä että pisteitä voisi saada kasaan tarpeeksi jos menee mammuttimarssin. Sovin Kapun kanssa yhteisestä reissusta ja molemmat lähdettin mammuttia taivaltamaan. Pisteet oli lopulta kasassa ja laitoin arvan menemään. Yllättäen tulin valituksi kisaan ja eihän tätä tilaisuustta voinut jättää käyttämättä.


Startti ja eka yö, 0km:

Ennen starttia satoi kaatamalla ja olin itse maalissa olevan huoltoteltan alla, mutta silti laitoin sadetakin päälle. Kuvasin kameralla osallistujia, kun selostaja nostatti ranskaksi tunnelmaa. Hetken odottelun jälkeen pääsimme matkaan hissun kissun, kun meitä oli kuitenkin reilut 2300. Sade väheni ja pidin sadetakin pakkaustauon. Ennen ekaa mäkeä löysin Pekan ja Tommin. Muut kisaajat keskittyivät kuuntelemaan meidän juttuja kun heistä ei ollut vielä juttuseuraksi. Hieman ihmettelivät miksi olin niin joukon häntäpäässä, mutta totesin homman olevan ihan aikataulussa. Ekan ison mäen puolessavälissä jouduin vielä jumppaamaan sadetakin päälle, jonka lopulta päätin pitää päällä koko yön.


Oikeastaan ensimmäinen yö tuntui olevan aika lyhyt vaikka kestikin lähes 10 tuntia. Itse olin tulostanut ja teipannut juomapulloihin reittikartan sekä väliaika taulukon teknisistä datoista. Niitä tuli tutkittua rivi kerralla mitä on tiedossa ja mihin aikaan missäkin huollossa olisi hyvä olla. Tarkemmin ajateltuna olisi pitänyt vielä olla korkeusprofiili kartta välimatkoineen, kun excel taulukon numerot vilistivät välillä silmissä.

Sateen takia reitti oli aika mutainen ja liukas niissä kohdin missä ei ollut kivikkoa. Toki hyvää kovaksi tamppautunuttakin reittiä oli. Olin saanut myös matkaradion päälle ja ihan joka paikassa se ei kuulunut mutta sitä oli mukava kuunnella. Itse en pidä korvanapeista, kun ne ei toimi mulla. Järjestäjiäkin näkyi matkanvarrella yllättävänkin hankalissa paikoissa eli ovat joutuneet laittamaan itsensäkin peliin.


Aamuaurinko ja päivä, 69km ~13h:

Lopulta saavuin huoltoon jossa dropbag odotti kaikkine kuivine varusteine ja hekkuineen. Pikainen kamojen vaihto ja tankkaus yläkerran ravintola huoltopisteellä. Hieman oli vähän höpö höpö olo jo ekasta yöstä vaikka nippa nappa olin puolivälin tuntumassa. Jotenkin matka ei vaikutanut pahalta ja cut-off ajatkin olivat hyvällä marginaalilla.

Yhden kerran istuin polunviereen kivelle puhelinta naputtelee ja twiittiä laittaessa kanssamatkaaja kysyi, että onko kaikki hyvin? Siihen tuumasin laittavani twiittiä maailmalle tästä hienosta tapahtumasta ja tunnelmista. Toki enemmänkin noita kuvia tuli kisapuhelimen kortille. Maisemat muuttuivat entistä hienommaksi ja jylhemmiksi. Valoisalla näki myös pieniä tikku-ukkoja kaukana horisontissa vuorien harjanteilla ja värikkäät asut paljastivat minne reitti suuntasi.


Matkaradion toimimattomuuteen pitää saada joku korjaus, koska sitä olisi ollut hienoa kuunnella koko matka. Alun puolikkaalla 80k:lla, kun se ajoittain toimi niin siitä oli paljon iloa pimeässä. Onneksi oli puhelin sekä GoPro mukana tukemassa elektronista varustautumista.

Jossain kohtaa matkaa, kun niitä cut-off aikoja katselin niin päätin että täältä pitää tulla maaliin vaikka mikä olisi. Systemaattisesti ja järjestelmällisesti toimien jokaisella huoltopaikalla. Tein jopa suola kahvia pari kertaa ja hiilihapollinen vesi oli hyvin palauttavaa. Hieman kateeksi kävi jälkimmäisellä puoliskolla, kun porukkaa huollettiin ihan tunteella ja tuotiin kaikki nenän eteen sekä hoidettiin kaikki valmiiksi.


Isovarpaiden kynnet poksahtivat kivasti, kun lopulta löysin mini linkkarista oikeat terät. Tosiaan edellisessä huollossa oli jo mennyt tankkauksen takia pitkään ja sen jälkeisellä osuudella ihmettelin jalkojen kipua ja päätin tarkastaa tilanteen. Lopulta sain sukat pois kun olivat liimautuneet compeedien kanssa. Jalat ihan höyrysivät ja vasemman jalan kynsi oli noussut ainakin puolisenttiä ilmassa. No molempiin pikku poksautukset ja teippiä päälle ja ei kun radalle vaan.

Toka yö 124km ~25,5h:


Pimeyden laskeuduttua toistamiseen odottelin väsymyksen tulemista. Sen sijaan kivissä alkoi näkymään syherö kuvioita jotka muodostuivat kastuneista jalanjäljistä. Pari kertaa näin hahmoja oikealla muttei sillä ketään ollut. Lisäksi yksi kanto näytti ihan metsä peikolta. Ihan muutaman kerran tuli pieni väsymys hetki tauolla,  mutta se meni ohi nopeasti kun matka jatkui. Tauoilla myös näkyi aina samoja kanssakisaajia. Jotenkin oltiin löydetty sama vauhtiporukka. Pimeillä poluilla kuuntelin muutamien juttuja ja tässä vaiheessa muutkin alkoivat enempi juttelemaan. Toki yllättävän hiljaista oli vaikka eikös etelässä asuvat pitäisivät olla puheliaampia.

Lopun mäki tuolle La Flegerelle oli tosi hidasta tunkkausta! Olin jo aikaisemin edellisenvuoden 80k kisassa mennyt tuota mäkeä ja muistelin sen olevan helppoa mutta ei se ollutkaan. Mäki vain jatkui ja jatkui eikä sumussa loppua näkynyt. Valot vain vilkuivat ylempänä ja ylempänä. Jyrkimmän tunkkauksen jälkeen kivikko jatkui hapuilevana ja polkua ei juurikaan ollut näkyvissä. Lopulta kirkas valo näkyi ja sen ympärillä oli porukkaa puuskuttamassa. Tarjolla olisi ollut pikku määrä juotavaa ja energiaa kassissa. Kurvasin paikan kautta ja jatkoin hidasta taivallustani.

Maali ja loppuselitykset 169km ~+39h:

Maaliin tulo oli ruuhkan takia hieman vauhdikkaampi kun piti ohittaa vaikka kuinka monta että pääsi lopun kuvaan fiilistelemään oikeen kunnolla! BlackDiamond vaellus sauvat olivat aivan mahtavat ja annoin niille pienen pusun maalissa!



Lopussa omat nallekarkit maistuivat ihan älyttömän hyviltä! Salmiakit eivät kestä omassa rasiassa vaan ne pitäisi pakata minigrip pusseihin kuten muutkin eväät olivat. Sekä urheilujuoma tableteista tulee ihan jauhoa jos pötkö matkustaa repussa pitkän matkaa. Sekä pitää ihmeellistä kolisevaa ääntä. Numerolapulla sai hakea maalissa olevasta huoltopöydästä ihan kaikkee ja niin paljon kun vaan kehtas. Alun huolloissa oli ehkä vähän tiukempi linja mutta lopussa oli huippu palvelua ja kyseltiin vointia.

Nyt on takki tyhjä ja ei tiedä miten tästä jatketaan, huhu puheet kertovat jostain Ptl/Tor seikkailusta, mutta olen jalat maassa pysyvää tyyppiä niin sitä pitää ihan katsoa ajan kanssa. Kuulin että vanhat tervaskannot ovat kova luu näissäkin karkeloissa, joten ilman vammoja tätä Palauttelua voidaan jatkaa uusien haasteiden ja maisemien parissa vielä useita vuosikymmeniä..

Koko reissun alun ja puoliväkin sekä osan loppua pelasin varman päälle, koska halusin tulla maaliin täällä enkä keskeyttää mihinkään nilkan pyöräytykseen. Lopun menin hieman riskillä ja muutama kerran meinasin kompastua kun väsyneet jalat eivät enään nousseet riittävän korkealle. Eniten homma otti isovarmpaan kynsiin sekä etureisiin joissa ilmeisesti on liian vähän jerkkua. Sekä jalat turposivat oikeen lahjakkaasti tästä reissusta. Pitäs kait olla joku istu perseellä 48h ni olis jaloille helpompaa. Olisihan sitä voinut hieman kasvattaa tuota riskiä mutta ei siinä olisi ollut järkeä. Tarkemmin ajateltua noi sauvat hieman hidastavat nopeeta kivi hyppelyä mutta kun reidet väsähtää niin niistä on hirmu apu ja alussa ne rytmittävät vauhtia ja antavat käsille tekemistä sekä lämpöä. Toki treenit tulee menemään ilman sauvoja kun laina vehkeillä tämäkin matka taitettiin. Kiitos Merja!



Tulen kantamaan UTMB Finisher liiviä kunniottaen jokaista oman polkunsa tallaajaa!

"jokainen meistä on omalla tavallaan erikoinen ihminen..." - Kapteeni

Ehkä vielä joskus uudestaan lähden aistimaan näitä tunnelmia... Kuka tietää. Piankin?

Seikkailudata: Ultra-Trail du Mont-Blanc | Garmin Adventures
GarminConnect: klik
Kuvat: klik
UTMBsivut


keskiviikko 20. elokuuta 2014

Retki Rogaining 9.-10.8.2014

Tämän vuoden Retki Rogaining järjestettiin Hailuodossa, jossa en ollut aikaisemmin käynyt. Tämä lisäsi mielenkiintoa tähän tapahtumaan ja maamittauslaitoksen kartta lupasi helppoa maastoa. Toki hiekkaa siellä olisi mutta mäkiä vain vähäisesti. Toki pohjoisessa oli pientä ja pippurista kumpareikkoa joka on hankalasti luettavaa tuolla 1:40000 kartan mittakaavalla. Ennakkoasetelmat olivat hyvät ja suunnitelman teko onnistui mielestäni hyvin. Toki muutama hankala paikka oli tiedossa ja tässäkään ei kannata luottaa epämääräisiin paikallisiin opastauluihin.

Merja Ylihärsilä

Itse kisa alkoi kuumassa säässä ja fiilikset olivat hyvät. Tämä kuitenkin muuttui pikaisesti kun kartta ei suostunut yhteistyöhön minun kanssa ja jouduin skannaamaan liikaa maastoa päästäkseni haluttuun paikkaan. Lisäksi rastit olivat haastavia poimia ja niissä ei ollut hijastinta joka vaikeutti yöllistä rastin hakua. Lopulta kisamme kariutui yhtämittaiseen sateeseen joka kesti ja kesti liian pitkään. Tämä olisi hajottanut omat jalkapohjat joten emme riskeeranneet UTMB starttiani vaan lopulta kurvasimme kotiin hieman jälkeen puolen yön.

Rastien poimintaa en nyt hirmusti tässä ala analysoimaan mutta tavoite vauhtimme oli hyvä ja pidimme sen halutussa 4km tunnissa. Eli kävelimme koko ajan ja tämä olisi riittänyt ihan kelpo suoritukseen ilman tuota harmittavaa ukkoskuuroa joka parkkeerasi Hailuodon päälle. Lämpätila laski reilusta +24 tuonne +16 paikkeille ja kamat märkinä kävelyvauhdissa lämmöntuotanto oli hirmuvähäistä. Juotavaa meni itsellä noin 1,5l koko reissun aikana.

Alustava suunnitelma oli mennä myötäpäivään tuo koko lenkki mutta sopivan ylitypaikan puuttuessa muutimme suunnitelmaa siten että kierretään vastapäivään sama lenkki. Tämä tuntui toimivalta mutta 61 lähellä vihaiset ampiaiset iskivät kimppuumme ja jouduimme tekemään pienen pyrähdysen joka aiheutti lisäjumin Merjan lonkkaan. Tiedossa oli jo ollut ettei _vale_-issias kestä koko keikkaa mutta päätettiin yrittää ja katsoa miten käy. Tätä ennen oltiin jo pummattu niin lahjakkaasti paria rastia ettei hommasta tulisi yhtään mitään.

Niin se vaan on että syksyllä ja talvella pitää tehdä tuosta suunnistuksesta enemmän rutiinia ja varmuutta. Matkaa kertyi 52,2km ja aikaan meni reilu 13h. Tämä toimi hyvänä pitkänä harjoituksena tulevaan vuori koitokseen joten hyvä keikka oli ja voitaneen lopuksi katsoa oma video tapahtuneesta.




sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Endurance Quest 2014 Kunto Palauttelijat



Aina ei mene putkeen kaikki tavara vaan hieman laidoillekkin tällä kertaa tuli. Sekä taisi katsomossa olla sen verran jännittävä tunnelma, että some suorastaan kohahteli vaahtopäitä. Onneksi me osasimme ottaa homman ihan palauttelun kannalta vaikka mun TE hieman piikkasi prologin suunnistus kämmin jälkeen. Olimme tosiaan ihan keltanokkia, kun koskaan ei olla kaksikolla melottu eikä muitakaan Questejä ole tullut kokeiltua koskaan tai köysillä ollaan kerran pari oltu.


Alussa reitin suunnitteluun oli aikaa 30min, josta Coasteering muutos puhutteluun meni ainakin 5min. 8.30 kuvaus-puhuttelu missattiin ja samalla tärkeä päivitys tieto reittimuutoksesta missattiin (TA6 olikin TA5). Tämä kostautui pienenä extra seikkailuina, mutta koko rahan edestä. Tästä tuli hyvää oppia tavaroiden ennakkovalmisteluissa sekä korvien välissä tapahtuvan toiminnan hallintaan.


Kilpailun tarkka seuranta kiemuroineen löytyy GPSseuranta.net linkin takaa. Tässä näkyy meidän melonta töppäys ja sitten vielä tuo coasteering tuplakiekka (vesistö oikomiset). Sen verran jälkipyykkiä tuli pestyä ja analysoitua tuosta omasta gps jäljestä kuinka paljon meni aikaa hukkaan + kärjen vetoapu jäi kokonaan käyttämättä ja sykkeet jäivät palauttelutasolle 141 avg. Eli Prologi 'P' rastin puuttuminen +15min ja melonnasta yllättävä kyllä tuli vain +10min sekä coast ~8min joten yhteenlaskettuna tämä hukattu nettoaika nousee noin 35-40min.




Kisailu oli kaiken kaikkiaan ihan sika siistiä ja koko ajan oli uutta toimintaa tiedossa. Missään vaiheessa en kyllästynyt menoon ja puuduttavia rastivälejä ei ollut olenkaan kuntosarjassa. Molemmat otettiin rennon railakkaasti meno metsässä, tiellä ja vesillä. Kerran meinattiin ajaa kolari paikallisen soutuveneen kaa. Se ja muut parhaat palat löytyvät videosta. Ilkka ja Joona pelastivat koko video materiaalin. Tapahtumat alkoivat kun yritin pysyä Jorman kintereillä pyörällä polkua pitkin ja kypärä jäi havuihin kiinni ja irtosi kuitenkin lopulta ja jatkoin matkaa. Joona huuteli mulle, että meinasi ajaa GoPro:n yli, onko se meidän. Huh kadonnut lapsi löytyi, Kiitos Joona!


Toki ei vielä paljasteta videota vaan tajotaan se jälkipalaksi kun sen editointiin meni melkein sama aika kuin itse kisaan ja ihan täysin tyytyväinen siihen en ollut. Hyvää materiaalia oli paljon ja ehkä talven kylminä hetkinä niistä voisi fiilistellä makeita slowmotioneita. Ehkä olis oltu kakkospaikalla jos ei olis fiilistelty näin täysillä mutta silti en jättäisi mitään pois koska reissu oli mielestäni magee!


Kilpasilla olon tekniset data olivat 69,3km, eli 7km enemmän kuin voittajat. Aikaa meni 7h 27min ja joitain sekuntteja. Keskisyke taisi olla siinä 140 pinnassa sekä noususumma oli mukamas 2km+ toki mittari hieman sekoili kuin kastui uinti osuuksilla. Alkuperäinen lukema olis ollut 2500m+ mutta sitä en usko ja vähensin tuon 500m.

No ei me enää kiusata vaan viteon kimppuun ja naatiskeelkaa vaikkei se tuokkaan kotikatsomoon ihan samaa tunnelmaa kuin mikä itse radalla oli!


Jorma Kivelälle suuri kiitos tästä seikailusta! Niin Palauttelijat tulevat vielä jossain vaiheessa tekemään täsmä iskun taas jossain, mutta aika näyttää missä!

Järjestäjien sivut: http://www.endurancequest.com/

Lisätty matkat, osuusajat, keskinopeus, siten että vaihto lisätty alkavaan lajiin:

Juoksu 14 02:02:23 8:45
Pyörä 43,1 02:58:34 14,5
Melonta 10,9 01:39:43 6,6
Pyöräpatjailu 0,5 00:18:04 1,7
Uinti 0,5 00:09:38 3,1

lauantai 26. heinäkuuta 2014

SYR Somero Yö Rogaining

Yöllinen kesäseikkailu metsässä. Mitä nähtiin ja koettiin; nukkuva kauris herätettiin, hukassa olevia rasteja, hukassa olevia suunnistajia! Karttaa en sisäistänyt hirmu hyvin ja mittakaava tuntui tekevän tepposet koko ajan. Liekö pyöräsuunnistus sekoittanut sävelet. Pummit lyhyenä yhtenvetona; 110 linjalähestyminen 2-3min, 60 suoraan rastiympyrään jossa ei ollut rastia 14min, 57 pikku suo tunnistettu ja suunnan otto unohtui 8min kunnes kartta aukesi hitaille aivosoluilleni.


Kaiken kaikkiaan matka meni hyvin ja suunnitelma oli 9+. Tiimi taasen matkassa hieman edelisistä keikoista loukkaantuneena, itsellä jalkapöydän jumia ja UM:n jalka myöskin tiltissä. Suunnitelma oli edetä 35km 8h aikana joka toteutui hyvin. Tapahtuma oli vallan mainio ja kovimmatkaan tossut eivät hakeneet kaikkia rasteja. 


GPS seuranta löytyy täältä ja oma QR reitti täältä. Alkuperäinen suunnitelma oli mennä 54-44-48-37-158-124-138-127-(120)-110-137-49-136-55-60-39-57-128-126-118-(50)-((116))-((43))-53-34 joista yksi ()-sulut pidennetty ja (())-sulut tupla-pidennys (162p) tai ((171p)) olisi ollut mahdollista paremmalla kunnolla ja ilman tuota ~25min hukattua aikaa. Olipas sekavaa mutta kun se on sekavaa.



Reissussa testasin varusteita UTMB:lle ja repussa oli painoa 5-6kg ja täysi varustus. Toki parempi lamppu oli mukana eli siitä tulee painosäästöä. Juotavaa oli pullot + 1l säkissä. Joista meni matkan aikana vajaa 2l. Sain jopa syötyä noita patukoita aika hyvin. Varusteet pelasi hyvin ja varmaan pitäisi yksi lisäakku hommata tohon GoProhon jottei akku lopu pitkissä reissuissa. Nyt meni ~1,5 akkua.


Metsässä suunnistui tuntui menevän huonosti ja olinkin jo sitä mieltä että tästä ei tuu yhtään mitään. Jälkikäteen analysoituna homma meni kait ihan ok. En nyt ainakaan vielä hautaa emittiä ja kompassia. Etenemisvauhdissa oli puolivälissä pieni notkahdus johtuen maaston hitaudesta ja omista sekoiluista. Yöllä oli lämmintä ja keli oli mainoi, tossut pikkaisen kastuivat aamuruohikon kosteudesta mutta voisi sanoa et kuivilla jaloilla selvisi.

Kiiitos!

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Ratareisi 2014 - Työmatka Cyclocross sarja?

En nyt kuollakseni muista mistä sain vihiä tällaisesta tapahtumasta Suomalaisen suven huipennnukseen. Nyt väsymyksen kaatamana tuntuu siltä että ei enää ikinä näitä. Tarkoituksena oli kiertää Alastaron moottorirataa 24h tunnin ajan ja itsellä oli alimpana tavoitteena vain tuo Ratareiden titteli eli 100 kierrosta. Sen jälkeen tulisi pyöreät lukemat 300km ja ehkä pienoinen 350km häivähdys kävi mielessä. Tämä kuitenkin olisi edellytänyt hyvää säätä ja flunssatonta kevättä. Maksimi aikana pidin tuota 12-15h rajaa eli koko aikaa en halunnut käyttää.

Meillä oli vuokrattuna mökki Kapulta ihan radan vierestä, joten vietimme siellä ystävien kesken edellisen päivän paistellellen lettuja ja tankaten energiaa itse koitosta varten. Ihan pikkuisella lenkillä tuli käytyä, mutta enegrian tankkaaminen ja huimien juttujen kertominen viepi helposti voiton näiltä kekkeriltä. Ja läheisissä muissa mökeissä Juhannus oli noussut jo kohottamaan kattoja.

Kuva Merja Ylihärsilä

Teoriassa 20km/h keskivaudilla matkaksi tulisi 480km ja pienellä puristuksella 500 olisi mahdollista, jos vain tekisi pitkiä lenkkejä pohjille. Tässäkin lajissa mukavuus vie voiton ja moni kurvasi varikolle pienestäkin vesisateesta sekä rakeet karkottivat lähes loputkin radalta. Toki ymmärrän sen, koska hommasta kuin hommasta tulee puuduttavaa 24h tunnin kuluessa. Tavallaan minulle sopi tuo haasteellinen sää jonkun aikaa, mutta talvipyöräilyvaatteiden puuttuessa itseltäkin meni homma pikkuisen taisteluksi.

Yhtenä raamina oli perseen puutuminen sekä varpaat että sormetkin puutuvat usein minulla. Tämä aiheuttaa ääriosien palelua turhan herkästi, joka vaikuttaa radallaolemiseen. Arvelisin viettäneeni pisimmilläni putkeen 3h radalla. Osat menivät pyöräesti 180km 70km ja 50km joiden välissä mahtavimpana hetkenä oli pitsan saapuminen ja se hotasin mahaani pikkaisen turhan nopeasti. Ai että se teki hyvää. Vain pyöräilyssä on mahdollista tehdä tällainen super tankkaus. Kiitos pitsasta!

Kuva Merja Ylihärsilä

Radalle muodostui hyviä letkoja, jossa mentin vuorollaan peesissä ja letkan keulilla sykkeet itsellä kohosi melkoisesti. Itse peesailin mahdollisuuksien mukaan ja yksinkin joutui taivaltamaan useita puolituntisia. Musaa ei ollut ja nautin lunnon ja radan antamista elämyksistä sen mitä voin. Hienolla kelillä aamuauringon nousu olisi myös hieno kokea. Kertaakaan ei kyllä kaduttanut että hommaan lähdin ja enemmän keikka antoi kuin otti.

Itselle oli pienoinen yllätys tuo oma sijoitus ensimmäisen 12h aikana koska muilla oli hienot pyörät ja värkit. Toki luotin Jamikseen johon olin saanut vaihdettua kaikki osat viimeisen puolenvuodenaikana ja XT navoilla sekä suht uusilla ketjuilla / rattailla mentiin. Keskiökin oli vaihdettu. Takkiin tuli pyörän painossa sekä alle olisi voinut laittaa jotkut kevyet 25-28 mm kumit. Tuuppasin 6 baaria 35mm etuseen ja 6,5bar takanakkiin. Tällä pyörä rullasi peesissä ihan kivasti.

Kuva Merja Ylihärsilä

Lämpätila vaihteli 6-12 väliin ja iltapäivästi sekä alku illasta tuuli ärsyttävästi. Oma nopein kierros taisi juuri mennä alle 5min tuolla lyhennetyllä radalla 2721m (tarkistamaton). Tuloksia tarkastellessa oma sija voisi olla korkealla, jos vain kiertäisi rataa koko ajan. Tähänkin suoritukseen olen tyytyväinen ja huolto pelasi hyvin. Aika vähällä energialla tuota pyörää ajelee koleassa kelissä.

Mitä tästä jäi käteen. Hieman kutkuttaisi jossain vaiheessa kokeilla omaa uutta ennätystä, jos aika vaan siihen riittäisi. Tämä edellyttää paremaa keliä ehdottomasti. Jalat on suht ok ja jumit tulee varmaan maanantaina vasta. Oikean polven takana olevat jänteet aristavat ja penkissä istumisen kesti lopulta ihan hyvin. Liikkeelle lähtö on kaikkein vaikeinta.

Kuva Merja Ylihärsilä

Matkaa tuli 113 x 2721m =~307,473km (garmin 302,7km)
Ajan ollessa 12h 41min josta taukoihin meni noin 1h 20min (avg.move ~27km/h)
(tiedot tullaa tarkistamaan myöhemmin)

Garmin connect datat1, datat2, datat3

Kaikki kuvat Merja Ylihärsilä

Järjestäjien sivut

Tulokset

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Jukola 2014 - Pihkaniskat 1

Huh huh, Olipas jännä viikonloppu monessa mielessä. Paikalla oli paljon tuttuja ja monen moista kekkeriä muttei tainnut olla kekkeruuseja, toki pari Palauttelijaa. Yritän tässä keskittyä ankkuriosuuteni numero analyysiin ja omiin fiiliksiin ja tapahtumiin matkalla vaikka koko viikonloppu oli täynnä monia hetkiä.



Tähän alkuun laitetaan kuva joukkueestamme Pihkaniskat 1

Kuva Merja Ylihärsilä


Täältä saat kartan auki jotta voit seurata matkaa.

Kuva Merja Ylihärsilä


Vaihtopuomilla sain kartan Jarilta ja yritin lähteä luukuttamaan hyvää ekaa km mutta Karhunkierroksen jälkeinen flunssa vielä painoi, joten se jäi vaatimattomasti 5:24min/km vauhtiin. Tämä kertoi sen ettei hommasta tule helppo mutta yritin mennä välit mahdollisimman suoraan. Pohdin reittiä ja otin tukea tuosta avoinaisesta pistealueesta ja jyrkänteestä. Silti arvelin että tuo lopun koukku maksoi noin ~15 sec. Ajattelin tämän menevän kartan lukuharjoituksen piikkiin, kun 2 väli meni hyvin.

Pientä koukkua taas tuossa 3:lla ja siitä tuli +10 sec. Sitten tuli joku päänpyöritys virhe ja en vaan nähnyt 4 rastia oikealla ja menin ohi. Paikalla ei tietty ollut apuja ja otin paikannuksen turhan pitkältä ja tämä maksoi sen 2min 45sec. Omassa päässä olin jo laskenut lähes 5min pummia ja ajattelin että tekee ne muutkin mokia ja matka jatkui lisäten vauhtia jotta saadaan hukattu aika kurottua kiinni. Tästä tuli 5 rastille 30sec koukkuhaku, däm tuumasin!!

Päätin parantaa kartanlukua ja keskittyä tähän hommaan. Varmaankin tuo ennen 4 rastia pidetty lentokusitauko alkoi vaikkuttaa, toki vähän piti pysähdellä ettei kartta kastu. 6,7 meni ok vaikka ensimmäinen niistä oli aika hankalassa paikkaa. 7-8 välillä hämäännyin tuossa ryteikössä pääuran perään ja jouduin raivaamaan omaa tietä ryteikössä ja usko loppui kerran ja tein ~45sec syherön lähellä rastiympyrää.

Kuva Merja Ylihärsilä


Latasin täysillä mäkeen ja happi kulki heikosti ja flunssa painoi keuhkoissa. Jotenkin se kone vähän nyt lämpeni ja olo parani sitä mukaa kun tossu meni toisen tossun eteen. 9,10 ok ja 11 oikaisin muiden perään suolle, kohtalainen ratkaisu. Nestettä koneeseen toistamiseen ja aina pari mukia urkkajuomaa. 12 ok. 13 pitkä välillä yritin käyttää valmiita uria mahdollisimman paljon mutta se meidän ura oli niin pieni ettei sitä meinannut aina löytää. Onneksi suunta oli aina selvillä.

Kartta oli hyvälukuinen ja itse ainakin erotin tarvittavat asiat siitä. 13-14 välillä melkein sekosin suunnassa ja lopulta valitsin sen suunnan missä näin muitakin, eli siellä oli ura. Tähän arvelen hukanneeni noin 15sec. 14 ok , 15 mini koukku. Tässä oli hyvää 2-4 hlö hajanaista letkaa tarjolla ja juomapisteelle mentiin yhdessä, mutta muut jatkoivat tietä vasemmalle ja mä menin suoraan. Olinkin sitten 16 rastilla ennen heitä. Tästä jatkoi aukolle rohkeasti ja tällä pitkällä välillä reitit ristesivät ja tuttua polkua oli tarjolla. Jätin myös juomapisteen käyttämättä 16-17 välillä.

17, 18 ok. 19 tiputin ehkä liian alas ja nousin tuosta linjalta ylös eli hieman liian aikaisin. Tässä sahaamisessa meni varmaan vähän hukkaan mutta kukas noita nyt enää jaksaa laskea ku loppu häämöttää. Tuuletus yleisörastilla vaikka katsomo oli tyhjä. 20 tarkasti ja vuorikauriina loikin vikalle 21 rastille jossa kannustus oli lähes Hornetin volumella :-) Leima ja koodin tarkistus vielä varmuudeksi.

Kuva Merja Ylihärsilä


Oli ilo juosta maalia kohti kun joukkueen pojat olivat vielä kannustamassa ja tuuletin tiety vähän ja sitten täysillä maaliin ajassa 2:02:13 eli hävisin vaivaiset 38min maailman parhaalle suunnistalle Thierrylle. Tämä takasi osuus sijoitukseksi 175 joka olisi voinnut olla alle 150 ilman noita pummeja. Joukkue taisi saada sijan 228. Mutta ei harmita yhtään ja nyt on näytöt annettu eli varmaan pitäs se suunnistuslisenssi taas maksaa?


Kuva Merja Ylihärsilä


Linkit: Joukkue ja Omat rastiväliajat ja Garmin datat

Viikonloppuun mahtui Hornet näytös sekä lähtö suoritettiin myös ylilennolla ja kokeilin kuvata sitä:





Sekä pari mallasrastilaistakin

Kuva Merja Ylihärsilä


Kaikki kuvat by Merja & Tomi klik

by Olvi



torstai 12. kesäkuuta 2014

Dolomiti Extreme Trail - DNF

Lyhyen loman alkuun oli varattu pieni pyrähdys Italiassa ja minun tarkoitus oli olla turvana ja tukena Merjalle, koska hän oli löytänyt kivan juoksutapahtuman pohjois-Italiasta dolomiiteilta. Itse olin flunssaa sairastellut koko matkan karhunkierrokselta tänne DXT starttipäivään saakka. Minua kyllä moneen otteen kehotettiin menemään omia matkoja mutta minulle sopi paremmin kevyempi reissu ja sempä takia matkasimme yhdessä koko matkan. Kävin lekurissakin kahteen kertaan muttei mitään löytynyt. Oikeestaan vieläkin välillä flunssa jälkipainaa ja lima liikkuu, mutta tällä mennään.

Tarkoitus oli lisätä tähän enempi kuvia ja videoita joita olisin editoinut tässä motorhomessa mutta invertteri teki tenän ja ei lataa mitään kannettavaa tietokonetta ja tollaisella sormitietokoneella ei mitään sellaista voi tehdä.

Omalta osalta pakkasin molempien reput kasaan ja katsoin että kaikki tavarat ja himmelit tulee mukaan itse kisaan. Olimme varautuneet täydellä varustuksella vaikka oli luvassa tosi kuuma päivä joten osan tavaroista olisi voinut jättää suosiolla pois. Tällaisessa reissussa on hyvä testata varusteita tulevia koitoksia varten joten reput täyteen vaan. Kuvailin GoProlla videoita ja kuvia melkoisen kasan.


Itsellä oma meno oli alusta alkaen aika hikinen ja sykkeetkin olivat aika korkealla. Oletan tämän johtuneen flunssassa ja kuumasta kelistä. Datoja kun katselin garmin palvelusta niin sykkeet laskivat loppua kohden ihan hyvin ja moottori lähti normaalisti käyntiin. Olo myös viileni vaikka päivä oli tosi lämmin varmaan lähellä 30 astetta porottavassa auringossa. Metsän varjossa ja lumisilla kohdilla tuli kivasti viilennystä.

Tosiaan matkan edetessä huomasimme ajan karkaavan käsistä pikku hiljaa ja varsinkin ensimmäinen iso huippu oli sen verran hidas, että ajatus loppun pääsemisestä alkoi hiipumaan. Reittiä oli hieman muutettu alkuperäisestä koska yli 2k oli liikaa lunta ja sieltä ei olisi päässyt riittävän turvallisesti. Tämä tarkoitti sitä, että alussa sahataan enempi alas jotta riittävä noususumma saavutetaan. Toki matkalla oli eniten vapaaehtoisia mitä olen koskaan aikaisemmin nähnyt. Ilmeisesti nämä Extreme juoksut vaativat enempi.

Ekalle aikakatkaisu kohtaan saavuttiin ~20min etuajassa ja hörppäsin yhden alkoholittoman oluen ja tankkasin suolakeksejä. Siinä kohdassa fiilis oli hyvä kun tiesi että 37 on saavutettavissa. Toki huhu kertoi että aikakatkaisu aikoja olisi kasvatettu lumisen kelin takia mutta arvelin sen olevan huhu. Tähän mennessä olimme ohittaneet monia ja moni oli jä jäänyt matkan varteen. Meidän tasainen vauhti oli hyvä.

Loppupuolella jaloissa oli hyvin voimia ja yritin kannustaa meille vähän vauhtia ja siinä onnistuimme ihan hyvin noilla loivilla osuuksilla. Jyrkemmät mäet menivät sitten hitaammin. Lopulta meiltä otettiin 37k kohdalla zipit pois ja annattiin kyytii maaliin. Molemmat oltiin sitä mieltä että maaliin olis päästy jos aikaa olisi ollut 2h enempi eli arvio olisi ollut noin 14h tuntia vaikka lopun alamäkeä on vaikea arvioida kun sitä ei päästy kokemaan.

Maalissa saatiin saatiin finisher kengät koska sääntöjen mukaan kaikki 37k päässeet saivat ne. Käytiin vaihtamassa kamat ja tultiin takaisin nauttimaan ranskalaisia ja oluet.

Täällä Merjan kertomus joka tarkemmin selventää reittiä ja matkaamme.

DXT DNF video julkaistu:





sunnuntai 18. toukokuuta 2014

NUTS Karhunkierros 160k DNF

Video lisätty loppuun.
Kotona lisätään/vaihdetaan vielä (tarkempia)kuvia, mutta tässä tarinaa, kun lounasta ja lentokonetta odotetellaan tyhjässä hotellissa. Tämä miniläppäri kun vetelee viimeisiä..




Tuntuuko sinusta joskus siltä ettei jonkin juttu etene yhtään tai olet pysähtynyt paikallesi, vaikka jalkasi liikkuvat koko ajan eteenpäin, tavallaan etenet muttet etenekkään? Tästä oli pohjimmillaan kyse, kun Valtavaaralle noustiin ja yritettiin edetä ne alun ~20km, johon kului aivan järjettömästi aikaa!

Tunnelma lähti nousuun jo Helsingin kentältä, kun Antti pongasi meidät ensimmäisenä lentokentällä ja vaihdettiin kuulumiset. Kone oli enemmän tai vähemmän täysi meistä KK-osallistujista. Matka sujui kätevästi koneella ja bussilla Ruka aukiolle ja hotelli otti meidät avosylin vastaan. Totesin tankaavani tukevasti pastaa ja päälle kunnon nokkaunet ennen kisaa, joka onnistui mainiosti.



Lähdössä fiilis oli hyvä vaikka pientä vesisateen uhkaa oli. Miedät kannustettiin matkaan sankoin joukoin ja lyhyen matkalaiset lähtivät ihailemaan meidän gps kuvioita online seurannasta. Antti ja Juha lähtivät ripeästi matkaan ja ajattelin seurata heitä. Vauhti sopi minulle ja takaata yritin huhuilla kärkimiehiä oikealle reitille, kun pientä hakua oli. Kaikki reittimerkinnät olivat kivissä 50-100cm lumen alla ja vain muutamia tolppia näkyi. Piti matkata ihan tunnustelemalla Valtavaaran harjaa. Antti harjoitteli kierimistekniikkaa mäenlaskun sijaan ja itsekkin pari pahaa paikkaa laskin suosiolla persmäkeä.

Tehtiin yksi isompi mutka tuossa päivätuvan jälkeen kun erehdyttiin suunnasta sen jälkeisellä laavulla ja lopulta otin Fenix kellon kompassin esiin ja suunnalla korjattiin tilanne reitille ennekuin päästiin Konttaisen tielle. Ennen tietä 2 ryhmä sai meidät kiinni kun hukattiin aikaa. Ekalla juomapaikalla  itse olin vielä siinä uskossa et pahemmat lumet olisivat takana mutta olin väärässä.



Ison-kumpuvaaran paikkeilla fiilis alkoi olemaan jo aika sekava. Reittiä oli haastava seurata ja vähän väliä piti porukalla etsiä olematonta polkua. Tai olihan se siellä lumimassojen alla muttei se juurikaan näkynyt. Oli aivan koskematonta reittiä, ei mitään hajua missä ollaan. Lopulta reitti poikkesi yhdeltä tieltä suo-metsään ja oletetussa urassa oli vettä ja mentiin sen viertä kunnes merkkejä ei näkynyt missään. Hämärässä oli uskomattoman vaikea erottaa missä reitti meni ja koko ajan upottiin pahimmillaan nivusia myöten hankeen. Joka ei ollu kivan pehmeä vaan teräväreunainen hiekkapaperi.

Tällä 'kuoleman'-suopätkällä fiilis oli aivan sekaisin, ei voinut palata, meidän kolmen rynmä minä, Juha ja Antti edettiin yhdessä tuumin eteenpäin, kun muutakaan ei voinut. Jos olisi jäänyt paikalle niin varpaat olisivat paleltuneet ja pelastustoimet olisivat olleet hitaat ja haastavat. Siispä edettiin ja edettiin. Pahimmillaan 1km väliaika oli 21min jolloin laskukoneet laskivat ettei tätä reittiä ole mitenkään mahdollista läpäistä halutussa aikarajassa. Toisaalta näin alkukaudesta ei kannata riskeerata ja teloa telakalle itseään.



Tämä alun haastavuus ja hitaus ei houkutellut niinpä meidän kärkikolmikon fiilis ajautuin DNFään. Muilta osin tunnelma oli välillä hijainen mutta juttujakin irtosi ja kehiteltiin ideoita miten kuusenhavuista voisi tehdä lumikengät ja teipata ne tossuihin. Järjestäjätkin saivat kritiikiä meiltä mutta vastuu oli molemmin puolinen ja opittiin tulevaisuuden varalle miten toimia jatkossa. Jotenkin oletin reitin olevan vähälumisempi mutta näin ei ollut. Parhaat kengät olisivat olleet kevyet lumikengät menomatkalla ja paluu olisi varmaan mennyt jo normi tossuilla vedenpitävien sukkien kanssa.

Antti merkkasi verisillä säärillään omia lumisia jalanjälkiä ja tunnellma oli hyvin alhaalla. Lopulta pahimmat lumipätkät vähenivät ja päästiin hakkuuaukealle taiteilemaan risujen, kantojen ja puiden väliin. Ei voinut todeta kuin että tämäkin vielä. Kun päästiin enempi juostaville osuuksille niin voimat olivat jo jääneet hankiin. Kuitenkin taisteltiin jäistä uraa eteenpäin, minä nasta SalomonIII:lla ja Juha/Antti maastotossuilla. Siinä oli monta läheltäpiti tilannetta ja toivottavasti GoPron muistikortille tallettui edes jokin niistä.



Juuma, Jussinkämppä ja kitkajoen mutkat olivat kaikki sekaisin eikä välillä tiennyt oikeen missä on. Juumassa sipsit kuitenkin maistuivat ja vettä virtasi juomapulloihin. Antilla oli jalat saaneet iskuja sen verran paljon että puheli monesti jättävänsä matkan Oulankaan. Itse päätin yrittää kuitenkin puolikasta matkaa, koska aikaisempi yritys oli jäänyt vajaaksi. Onneksi sain Juhan mukaan ja meillä molemmilla oli pitkät kompressio sukat ja trikoot jotka vähensivät lumihangen iskuja sääriin. Jussinkämpällä porukka nukkui, siellä oli lämmintä ja ei raaskittu heitä herättää vaan jatkettii matkaa ilman vesitäydennystä joka korjattiin tulevista puroista. Sekä jalkojen nostelu tuntui koko kropassa ja selkärangassa tuntui nytkähdyksiä kun lumihanki petti alta.



Täytyy kyllä myöntää että loppu meni lähes usvassa ja matka Taivalköngältä kesti ikuisuuden sekä km eivät vähenneet ollenkaan. 80 juoksijoiden kärki tuli lopulta vastaan kun miellä oli vielä matkaa puoliväliin 12km. Tämä kyllä virkisti mukavasti ja jos olisi ollut oikea polkukeli niin ajoitus tulee sopivaan aikaan piristämään pitkänmatkalaisten mieltä.

Keskeytys oli hyvin harkittu ja tarkkaan perusteltu joten siitä ei jäänyt itselle mitään hampaankoloon. Yksinkertaisesti keli oli liian vaativa omaan kuntoon. Toisaalta paluu Oulankaan ei olisi tuonut mitään lisää tähän hommaan ja puoliväli riitti kaikin puolin minulle. Ehkä joskus paremmassa kelissä tätä voisi toistamiseen yrittää mutta sen aika näyttää.



Toivottavasti tarjosimme kotikatsomoihin riittävästi viihdykettä ja jännitettävää. Matkalla oli fiiliksiä laidasta laitaan ja unohtumattoman elämys tarjottiin kaikille osallistujille!