sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Nuuksio70 trail ultra

Gps häirintää, kramppeja, pummia sekä mustia hetkiä! Lopulta onnellisena maalissa ja pisteet takataskussa! Valmistauminen kisaan meni mainiosti palautuessa KUT130 seikkailusta.. Muutamia tossulenkkejä välissä ja työmatkapyöräilyä. Olo oli kevyt ja usko tekemiseen hyvä, tosin en muistanut miten paha tuon nuuksion alun rynkytys onkaan. Ylös, alas, kallistus ja puskaa koko ajan. Paukusta yritin jättäytyä pois eturivistä mutta jotenkin ajauduin suht keulille ja vauhti lähemmäs 5min/km kuin kutosta. Tämä tarkottaisi kanttausta aivan taatusti mietiskelin. Hämärässä painelimme hyvää kyytiä 1km ja tokan kilsan kohdalta olisi pitänyt kääntyä oikealle, mutta paineltiin suoraan.

Tästä yhtään hämmentymättä pidettiin vauhti ja reittimerkkejä oli hyvin joten ei hätää. Kartta repussa ja gps ilman kiemuroita. Tultiin lammenrantaan ja siellä oli telttoja sekä reittimerkit näkyivät hyvin.. kunnes jostain kuului pientä pihinää. Kuin joku pelaisi tietokonepeliä. Lopulta tajusin sen olevan puhelimeni ja sain sen kaivettua esille. Täydessä juoksuvauhdissa tämä oli aika suoritus kun puhelin repun takaosassa alimmaisena. Merja soitti että olemme eri reitillä kuin kärki ja keltaiselle viivalla. Tästä tiesin heti, että väärä reitti. Saatiin meidän neljän letka pysähtymään ja käännyttiin takaisin sekä kartan perusteella paikansin meidät nopeasti. Pummin jälkeen piti resetoida tilanne ja painaa vaan.. laskin päässä että 3,5km pummiin meni 5.30 km vauhdilla noin +20min.

Päätin myös pitää kartan koko ajan hyppysissä, kuten monesti Rogassa joutuu tekemään. Tästä oli kiva katsella missä mennään ja peukalo pysyi hyvin kartalla. Itse pummi risteys oli selkeä mutta mitään nuolta en nähnyt sekä kaikki ohjaus grepit puuttuivat. Ilmeisesti joku oli poistanut reittimerkkejä kuten meidän toisella extraloopilla. Harmillinen yhteensattumien summa. Maratoonareille oli hyvät merkit risteyksessä tapahtuneen jälkeen.

Kuva: Poppis Suomela

Puheluita tuli kaiken kaikkiaan 4 ja sms pari, joista eka pummi korjaus, toka ollaan reitillä, kolmas mun gps on hyytynyt sekä neljäs tulee jotain aikahyvityksiä.. Puhelin oli samassa taskussa kuin suolapussi ja pelkäsin sen putoavan, joten laitoin se johonkin taskuun enkä löytänyt sitä enää. Nyt mentini geelin voimalla sekä sisulla. Tekstiviestit luin ja jotain naputtelin takaisin mun loistavaan 3310 nokia (ydinsodankestävä) uuteen pitkän matkan puhelimeen.

Ekassa huollossa vain juotavaa kolme mukia ja nopeesti matka jatkui. Vauhti oli sellaista ettei ihan aina pysynyt edes kartalla. Toki selkeät maastomerkit olivat tiedossa mut ihan tarkka paikka saattoi heittää nyppylän tai kaksi. Suot oli myös helppoa laskea reittiviivan kohdalta. km numerot olivat niin pieniä ettei niitä pystynyt enää lukemaan vitosen vauhdissa. Niinpä mäissä oli aikaa tutkia karttaa tarkemmin. Pummin takia päätin päästellä riskillä ja ohituksia tuli paljon. Vauhti ei koskaan tasoittunut kunnolla. Tokalla lisälenkillä (punaiset loopit reittikartalla) mentiin jo sitä vauhtia että hirvitti. No tiesin et ukko katkee ennemmin tai myöhemmin mut mitä välii.

Suolikkaan kalliot olivat pitkät ja matka kolmannelle huollolle oli pitkä. Tässä väki alkoi todella harvenemaan. Siellä vasta täytin juomapullot ekaa kertaa. Siihen saakka oli menty muki tankkauksella pari ekaa huoltoa. Riskillä mentiin ja odoteltiin miten se iskee.. ja iskihän se. Oikeassa takareidessä tuntui ikävää krampin alkua ja suolaa piti ottaa ensiapupussin laukusta kun olin hukannut ekan pussin jonnekin. Tämä auttoi ja vauhti pysyi hyvänä. Oli kutosen kilsoja ja seiskan myös. Muutama satunnainen hidas kilsakin oli. Vieläkin meinasi eksyä reitiltä ja piti seurata lippuja tosi tarkkaan.

Lopulta pääsin cutoff pisteelle ja syvä huokaisu tuli.. nyt piti taistella toka looppi ja se tulisi olemaan vaikeaa. Meno muuttui raahustamiseksi sekä tiepätkillä ei pystynyt kunnon vauhtiin. Huhun mukaan Mikko olisi jossain edessä suht lähellä. Ekan kerran kun paita vilahti niin saavuttamiseen meni lähes 5km. Kun pääsin kannoille tuumasin että olen ihan poikki ja sätkin täällä perässä nyt tovin ja toisenkin. Mikään ei maistunut ja yhden pätkis suklaan sain syötyä neljännessä huollossa. Hetkittäin olo oli parempi mut vasen pohje rupesi kanttaamaan. Sekä noin 54km kohdalla joku oli siirrellyt tikkuja ja piti ottaa pieni tuumaustauko. Mikon GPS oli hieman kuulemma sekoilut mutta olin sitä mieltä et oma on toiminut koko ajan. Kiemurooitani kun katsoo niin se oli myös sekoillut aika pahasti. Ilmeisesti noina aikoina kun oli eteneminen vaikeinta.

Kuva: Sami Mäkinen

Vikassa huollossa mun oli pakko ottaa pari extra puhallusta ja sanoin Mikolle että antaa mennä vaan. Mun pitää nyt hieman himmata ja ottaa fasupaloja. Maratoonarit vetivät sen verran vauhtia ylös ettei meinannut jaksaa pysyä perässä. Huollon paikkeilla myös noita 70 sarjalaisia paineli ohi vasemmalta ja oikealta. Luovuttamien oli lähellä mutta niin kaukana, pummi oli resetoitu ja nyt varmisteltiin maaliin pääsy. Saarilammen kohdalla oli myös eeppinen näky kun joku retkeilijä oli käynyt uimassa ja toljotteli kamojaan nakuna kun paineltiin ohi.. hetki oli hiljainen ja kumpikaan ei sanonut mitään.

Sodinsuonkierroksen alkaessa Mikon paita vilahteli kaukana. Maratoonareita meni ohi ja vauhti oli reipas. Tässä kohtaa gps häirintä tuli taas mukaan ja reittikartan perusteella mentiin yli 2km kun gps sai yhden vain kasaan. Tämä on varmaan joku paikallisten jäynä pitää häirintälaitteita päällä ettei vaan kaupunkilaiset eksy metsään. Vikan km aikana joku tuli kannoille ja lopulta näytin ohitusmerkkiä.. hämmästys oli suuri ja kysymys ethän vaan ole pitkänmatkalaisia. Sanoin et kyllä olen ja myös seuraava paita on pitkänmatkalainen joten sijat eivät meistä yhtään nouse, mut tulee parempi aika.

"Riippusilta juoksu", lopulta maalissa ilman kramppipysähdyksiä alle 9 tunnin aikaan matka Suunto reitti linkki 71,1 + 3,5 => 74,6km / 8:45:22 Hyvitystä tuli tuloksiin parikymmentä minsaa sijoitus 12. ja oma huruukko sarja 3. Garmin kertoi noususummaksi 1430m, kun tätä dataa sentään ei vielä pääse häiritsemään. Yhtään tyhjennystaukoa ei myöskään tullut joten nestetankkaus meni sitten kait nappiin. Kamat olivat kuitenkin kokoajan läpi märät ja sade vilvoitti pelkästään ihanasti.

Kuva: Merja

Kiitos järjestäjille bonus palkinnosta, huoltohenkilökunnalle, kuvaajille, Mikolle, ja oikean reitin löytymisestä Merjalle!

Linkkejä:
http://nuuksioclassic.com/reitti-70km/
http://nuuksioclassic.com/
https://connect.garmin.com/modern/activity/2979366633