kuva: Jorma Kivelä
-Se vauhdin tunne ja höyry joka nousee ilmaan jokaisella henkäyksellä näkökenttään on sanoin kuvaamaton.
-Höyryn kuvat tanssahtelevat silmien tasalle valokeilaan tuoden lumoavan pimeän verhon eteen.
-Mieli tallentaa häilyviä hetkiä kuten tina, joka jähmettyy veteen pudotessaan.
-Hetkittäin sokaistut kartan väläyksestä samalla huidot kartalla havuja puolelta toiselle nähdäksesi minne polku vie.
-Ojennat jalkasi polulla kivistöjen ja juurien yli tuntien miten se tukeutuu tuntemattomaan vain hypätäkseen uuteen loikkaan.
-Etenet kohti päämäärää, jossa vain matka ja eteenpäinmeno on tarkoituksenomaista.
-Edes itse et pysty selittämään miksi olet pimeässä metsässä kartan kanssa rallattelemassa tolkutonta vauhtia välillä alamäkeen kunnes ylämäki yritää hidastaa vauhtiasi.
-Vaikka kaikkein järkevintä olisi nauttia sohvan lämmöstä viinin, herkkujen ja hyvän seuran kera.
-Lopulta tunne on tyhjä, olet väsynyt, taistelet eteenpäin vain ollaksesi vahva!
Oletan, että tämä voisi olla yksi vastaus kysymykseen suihkussa:
Onko tämä lämpimästä suihkusta nauttiminen parasta, mitä tällainen 8 tunnin sysimustan yön syleily voi antaa?
Jokaisella varmasti on oma vastauksensa jonka voimme kuulla vain heiltä.
Itse tapahtuma on jo lähes legendaarisessa maineessa, joten pidemmittä puheitta lyhyeen katsaukseen omista tunteista noiden alkulauseiden lisäksi.
Oma valmistautuminen oli lähinnä pitkän tekemisen tuomaa etua sekä järkevää analysointia tulevasta kelistä ja tilanteesta. Treenit on viimeaikoina olleet ihan liikaa työmatkapyöräilyn varassa joten liikoja olisi turha toivoa. Mieli toki aina laukkaa vaikka minne, mutta realiteetit pitää myöntää kun mittarissa on maailmankaikkeuden luku. Enää ei olla nuoria ja notkeita, joten tämän päivän sijoitus lämmittää sydäntä paljon. Se myös luo toivoa tulevaan ja vahvistaa tekemisen varmuutta.
kuva: Jorma Kivelä
Kun edessä on noin iso kartta, reittisuunnittelu tarvitsee hieman enemmän huomiota kun yleensä riittää vain jonkun kulman poisjättäminen. Rastien hieman hajanainen ja rypäsmäinen sijoittelu antaa osviittaa minne kannattaa pyrkiä ja mitä pitää jättää pois. Sekä oma mieltymys haluaako tahkota metsässä vai kaupungissa, antaa hyvän lisämausteen. Pelkkää kaupunkia ei jaksa kokoaikaa vaan välillä pitää päästä metsäiseen alustaan seikkailemaan. Suunnitelman ensimmäisestä versiosta tuli liian pitkä ja tätä jouduttiin lyhentämään reilusti. Vaikka mittakaava olikin vain 1:25t sellainen sopiva langan pituus olisi 200cm tällaiseen maastoon. Hihasta nykäisty kerroin voisi olla 1,25 joka osoittautui myöhemmin liian pieneksi. Näillä perustiedoilla saimme toisen version reittisuunnitelmasta mieleiseksi. Narua ja nupineuloja ei nyt käytetty kun mittapyörä antoi riittävän hyvän vastauksen.
kuva: Jorma Kivelä
Asmon kanssa suunnittelun aikana yllytimme vielä J.Kivelää mukaan, vaikka tuntui siltä ettei metsä houkuta. Lopulta kuitenkin pimeä seikkailu veti puoleensa ja lähdettiin kolmistaan hyiseen yöhön. Tämän kuulemani mukaan jo eläkkeelle jääneen polkujyrän mukaantuleminen aiheutti hieman kovemman alkuvauhdin kuin mitä oli tarkoitus alunperin pitää. Tuumailin itsekseni että antaa mennä vaan kun sykkeet on vielä juuri ja juuri alle 150. Tiesin kyllä että lopussa meno hyytyy mut hyvähän se on aina kokeilla tuota liian reipasta alkuvauhtia ettei pääse unohtumaan totuus omasta kunnosta.
kuvat: Jorma Kivelä
Reipas vauhti myös aiheutti koneen lämpöjen nousun punarajalle ja pitkän sinnittelyn seurauksena oli turha takkia enää riisua. Harvoin pystyn tässä kelissä ilman hanskoja etenemään ja nyt se oli ainoa helpotus. Tällä mentiin kunnes märän paidan jäähdyttävä extra vaikutus alkoi tepsimään. Myös alun vauhti oli sen verran reipas että suunnistava parvi teki pieniä mikro virheitä kokoajan ja suunnan kanssa piti olla tarkkana. Suuret linjat pitivät eikä mitään superpummia tullut. Moonlight Mountain Gear valaistus Kivelän avustuksella oli näyttävää showta. Siinä vastaantulijat sokaistuivat ja meidän matka oli yhtä päivänvaloa poislukien kapeimmat ja pahimmat tiheiköt, jossa valo löi tiheästä metsästä vastaan. Me olimme tyytyneet ihan perus Lumonite Compass valintaan, joka kompaktin keveytensä ansiosta on maino peli. Itsellä oli vara-akku 18650 omaan lyhtyyn, jota tarvittaessa voisi käyttää mun tai Asmon lampussa.
kuva: Jorma Kivelä
Tosiaan matkaan singahdettiin vauhdilla ja pian tulikin jo selväksi että mun nfc tägillinen puhelin olisi nopein tapa leimata rastit. Satunnaisesti ne olivat hieman hankalissa paikoissa QR koodin kuvauksen kannalta. Yleensä myös unohdettiin lukea rastikoodin tarkemmat tiedot riittävän ajoissa ja rastilla ihmeteltiin välillä turhankin pitkään. Laskennallisesti, jos 10 rastin leimaamiseen menee 30sec per rasti niin se tuottaa 5 min yhteisaikaa. Tässä ajassa tossulla jolkottolee helposti 3/4 kilometrin.
Toki suurin aika menee oikeiden taukojen pitämiseen ja ukkojen tyhjennykseen. Tälläkertaa tuli pari kusitaukoa, biokätkö ja munkkirinkilä kokikset. Näihin GPS datan mukaan meni yhteensä aikaa ~20min. Alun virheet kasautuivat suunnan puuttumiseen matkalla 7G:lle ja 3I-5E välille sekä hapuiluun 5J rastilla. Näissä hieman terävämpi tarkkaavaisuus olisi auttanut mutta tilanne korjattiin reippaammalla tossuttelulla. Lisäksi 3N tulo kaltevaa mutaista nurmikkoalustaa pitkin aiheutti pienen pyllähtämisen nurmikolle. Tässä tiemme erosivat ja Kivelä lähti nauttimaan lämpimistä lakanoista tuumaten että ottakaahan voitto kotiin. Me taasen tuumattiin et huh huh nyt saadaan jatkaa matkaa kävellen :-)
kuva: Jorma Kivelä
Pitkillä pohjoisen väleillä meno alkoi hyytymään ja geeliä, karkkia ja juotavaa piti tankata hieman väkisin. Jotenkin oli tukkoinen olo mutta vauhti tuntui kuitenkin ihan hyvältä. Niipä jatkoimme matkaa emmekä käyneeet huotoasemalla hakemassa täydennystä vaan jatkoimme pop-up kahvilan suuntaan poimien pisteet matkalta ilman sen kummempia virheitä. Omat jutut hiljenivät ja sadekkin alkoi sopivasti. Tummuvat ukot raahustivat reippaasti eteenpäin tietäen ettei enää ole kauheasti matkaa jäljellä.. tai onhan sitä mutta oltiin jo paremmalla puolella.
Kahvilassa vaihdoin kuivan paidan päälle ja kokismunkit napaan. Ei pidetty kauheaa kiirettä kun aikaa oli hyvin jäljellä. Suunniteltiin hetki rataa ja lopun reittivalinta oli jo hyvin tiedossa. Sinniteltiin 9I:lle saakka jota ennen biokätkö laskettiin maastoon. Tämän kevennyksen jälkeen intouduttiin hakemaan rasteja pienellä koukulla ennen maalia. 3T:llä aikaa olisi ollut vielä hakea 7R, 2N ja 3S mutta jotenkin ei vaan huvittanut pohtia tuota vaihtoehtoa. Oli vain yhksinkertaisen helppoa kurvata maaliin lämpimään suihkuun sekä nauttimaan palautus juomia.
kuva: Jorma Kivelä
Yhteenvetona reissu oli erittäin hyvin onnistunut vaikka alun vauhti oli liian reipas. Suunnistus pysyi hallinnassa vaikka vetisiä osuuksia tuli yllättäen eteen eikä missään vaiheessa ollut ylitsepääsemättömiä pulmia. Jalassa molemmilla Hokat, jotka toimivat yllättävän hyvin.
Kartta klik tai klik ku ei tiedä kumpi on parempi resoluutio.
7 h 32 min 35 sec (aika liikkeellä 7 h 3 min)
61,2 km (45,4km rasti2rasti)
Ai niin ja tossusarjan paaluhan sieltä napsahti, Tulokset :-)
Hyvä reissu, Kiitos Asmo ja Jorma!
kuva: Jorma Kivelä
