Mammuttimarssi 100k

Tähän seikkailuun lähdettiin fiiliksellä hakemaan ne puuttuvat 2 UTMB pistettä sekä antamaan Mikalle ikimuistoinen kokemus pitkistä matkoista. Taisi niellä madon koukkuineen ja hurahtaa ihan täysillä tähän hullutukseen mukaan. Varmuudeksi päätettiin lähteä matkaan eri joukkueilla, kun näistä pitkistä matkoista ei koskaan tiedä mitä matkalla voi tapahtua. Tällä minimoitiin riskit ja toisaalta mulle sellainen leppoisa vauhti ei olisi mikään ongelma, koska liikun yleensä mukavuusvyöhykkeellä. Toki pitkiä matkoja ei koskaan pidä pitää pilkkaanaan, kun se sitten osuu omaan nilkkaan.

Ennakkotunnelmat olivat hyvät ja fiilis oli jo katossa, kun pääsimme ilmottautumisalueelle. Varmistin vielä oman tekstari "CheckIn":n sekä vaihdettiin reittisuunnitelmia Tommi.L.n kanssa. Jussi tuli mun kyydissä kisapaikalle ja alkoi piirtelemään reittiä Tommin säestyksellä. Itse sain meidän karttoihimme Tommillta varmistukset, että olin valinnut optimi reitin lähes kaikilta osin. Pienillä korjauksilla homma saatiin pulkaan ja tankkasin 1l mustikka juomaa, baanaani-rahkan sekä yhden irto lihiksen, nam!

Omat kartat olivat noin 1:41k+ skaalalla joten varaksi otin puhelimen lisälaturin mukaan, jotta voin tarvittaessa käyttää Oruxmaps ohjelmaa suomen maastotietokarttojen kanssa lisäpaikantimena reissun aikana. Tämä toimikin erittäin hyvin jo 1. välillä kun ajauduttiin johonkin hemmetin pöheikköön, kun liian aikaisin hätäiltiin vasemmalle ylös. Noista reiteistä enemmän löytyy täältä http://www.rastit.fi/306/ ja voin vähän muutamia paikkoja valoittaa tämän matkan aikana.

Alussa meitä oli hieno jukolan valomato, joka seurasi meitä melkein uintirastille saakka. Tämän meidän ryhmän koko oli 7-8 joka supistui 3 hlöön lopulta kun osa matkalaisista oli 50k:lla ja toiset menivät nopeempaa ja toiset hitaampaa. Yritin välillä vaipua omaan transsiin ja välillä heittää ilmaan jotain höpinöitä etteivät metsän eläimet säikähtäisi meitä liikoja. Monenlaisia hienoja tarinoita oli ja reissu oli upea kaikin puolin kaikkine säätöineen ja "tikkana" pöntölle tultiin rastille kuin rastille.

Pelottava uintirasti oli yön kohokohta jossa punnittiin jyvät akanoista. Kuvittele; olet sysimustassa yössä ja näet vihreän lainapeitteen. jossa on sikin sokin heiteltyjä pinnalta ihan jääkuurassa olevia pelastusliivejä. Tulet paikalle ja otat kaikki vaatteet pois ja laitat jääkukkaisen pelastuliivin päällesi ja luulet lähteväsi n30m uintimatkalle lähes +4 asteiseen veteen. Saavut kalliolle veden läheisyyteen ja seuraat narua syvälle veteen ja käyt morjestamassa 2:ta muovipurkkia siten että jalat liukuvat kalliota pitkin kunnes ne sutivat tyhjää. Pidät narusta kii ja hilaat itsesi takasin ihanalle maan kamaralle. Tästä jatkat omalle repulle ja ihmettelet miten se näin helposti kävi. Toiset jopa tekivät saman tempun kahteen kertaan kun kuulemma niin mukavaa se pulahtaminen oli. Toki mahtavasti se piristi vaikkakin sormet meni ihan kohmeeseen.

Kuva: Jari Birling

Teknisiä ongelmia meinasi tulla puolenvälin paikkeilla kun vettä ei löydetty Tammisaaresta ja tarkistuksen jälkeen päätettiin jatkaa matkaa käymättä ea-polilla. Pelattiin upporikasta rutiköyhää joka lopulta ratkesi Kakkuvuoren Kompassin haukan näköön höystettynä tarkalla etiäisellä. Matkalla nähtiin monia kivoja puroja ja mutaisia ojia joista juotavaa saisi hädän tullessa koska matkassa oli 4x vedenpuhdistus tabuja jotka riittääisivät 4 litraan. Tulimme Snappertuunaan ja jotenkin oltiin jo katseltu talojen sadevesi ämpäreitä, josko niissä olisi ollut hokuttelevan näköistä vettä. Sekä pihojen kaivoja etsitty otsavalojen kanssa ilman onnea. Tässä pienessä kylässä oli koulu ja siinä jotenkin vain oikealta kävi kutsu ja hihkaisin, että odotelkaa tarkistan yhden jutun. Zoomailin H7 valokeilalla seinää ja sitten silmiini osui toivottu muoto. Tulin lähelle ja näin jopa sen puutarhahanan erikoisavaimen roikkuvan ketjussa ja kokeilin hanaa. Vettä tuli, Yes! Hei, täältä saa vettä nyt tuli tankkaustauko ja juomarakot täytettiin ääriään myöten joka varmasti riittää loppumatkaksi!

Toinen hauska valoilmiö koettiin kun näimme Karjaan ABC aseman valot jotka loimottivat lähes horisontissa ja tiesimme välissä olevan järven mutta silti se näky vaan harmitti kun tiesi että mitä kaikkea makoisaa sieltä saisi mutta niin lähellä mutta kaukana. Jotenkin se näky vain jäi jumiin verkkokalvolle ja siellä se sitten kummittelee aamun tunneilla.

On se vaan Rock! Tämä keikka onnistui yli odotusten ja meno oli niin helppoa, että lähes nauratti, joskin ei kuitenkaan. Jaloissa ei ole yhtään mitään jumia eikä kolotusta. Yhden ainoan kerran karttaa lukiessa tiellä jalka ajautui kuopan reunalle ja se keikaus säikäytti hetkeksi, mutta onneksi selvittiin säikähdyksellä. Tällaisessa reissussa jos nilkka pyörähtää niin se voi olla siinä ja keskeytys taulussa saman tien. Toki hieman lopun sateesta johtuen jalkapohjiin ehti kertyä märkyyden aiheuttamaan vaivaa, mutta sehän ei ole mitään. Yhtään näin helppoa 100k reissua ei ole tullut tehtyä. Oli sopivasti metsäpätkiä ja vaihtuvaa maastoa joskin tietä oli ehkä paikoitellen liian paljon mun makuun mutta se on tämän tapahtuman luonne.

Tyylinäyte A3 16:9 zoom kääntökartta:

Valitut kuvat klik

Järjestäjien sivut klik

TA OK Rogain 8h

Pitkin syksyä Juha etsiskeli itselleen kaveria Tallinnan lähellä järjestettävään 8h Rogain kisaan. Olin eka lähdössä ja sitten ajattelin että tämä on liian rankkaa ja peruin homman. Kuitenkin lopulta päätinkin lähteä kisaan, kun siihen avautui mahdollisuus ja kisoja oli kovasti kehuttu. Matkasuunnitelma oli mennä perjantain työlautalla Tallinnaan ja sataman hotelliin kahdeksi yöksi. Aikaisella aamujunalla Tallinna - Jäneda (6:45 - 7:49) ja asemalta kävellen kisakeskukseen noin 1,5km. Karttojen jako olisi 8:30. Pe illa käytiin kaupassa ja hotelli lupasi antaa meille aamupalan aamulla mukaan. Laitoin kisakamat valmiiksi ja huomasin että juomarakko vuotaa ylhäältä, siitä liitos taitoksesta, kun muovi oli rutussa. Yritin sitä parantaa, mutta ei apua. Tiesin, että tälläkin pärjää, kun pussi on pystyssä (Sappeen kokemus). Samalla tehtiin iltatankkausta, itse söin pastaa ja pitsan palan sekä pientä purtavaa ja mehua lähes litra. Juhalla sen sijaan oli näppärä tyhjennysmetodi eli illalla syödään 0,5kg hapankaalia ja yöllä sitten ruskeapohjainen tyhjennys muutamaan otteeseen.

Yö sujui hyvin, mutta aamuheräämistä varten oli laitettu vaatteet valmiiksi, jotta tarvitsi vain hypätä niihin ja lähteä. Herätys noin 6:10 ja hotellilta matkaan 6:25. Käveltiin asemalle tovi ja sieltä löytyi yksi ainoa vanhanmallinen juna jossa ei ollut lämmitystä. Kuulemma piti mennä ekaan vaunuun, jotta Jänedan lyhyelle laiturille voi jalkansa laskea. Liput maksettiin ja konnari kertoi mistä ovesta pitää poistua Jänedassa. Matkalla syötiin hotellin antama aamupala ja ihmeteltiin paikallista maastoa ja menoa. Konnarin asemakuulutuksista ei saatu mitään selvää, mutta arvioitu ajoaika tiedettiin. Junaan nousi maastopyöräilijä ryhmä sekä joku vaellus poppoo oli alusta asti, kun niillä oli isot rinkat makuualustoineen. Lopulta päästiin junasta keskelle ei mitään ja pieni arvaustauko mihin suuntaan lähetään. Oltiin ainoo tiimi, joka tuli junalla paikalle sekä yksi yksinäinen kaveri lähti samaan suuntaan kuin mekin.

Itse kisapaikka löyty helposti ja Juha hoiti vuokra si-tikkun. Sit käytiin tyhjentää ylimääräinen lasti bajamajaan ennen karttojen hakua. Itse suunnittelu meni aika helposti ja saatiin mielestämme hyvä suunnitelma aikaseksi. Tiedettiin ettei kaikkia rasteja voisi hakea. Onneksi keli oli hyvä ja mahdollisti ulkona reitin suunnittelun nousevan auringon lämmössä (pirun viileetä oli). Ylimääräistä aikaa ei jäänyt, kun lähtö oli 9:30. Kaivoin repun vesitiiviistä pussista ja huomasin sen olevan märkä. Ei auttanut vaikka oli ollut pystyssä. No aurinko sen kuivaa (ei kuivanut) ja sillä mennään mitä on. Startissa lähtökohdat olivat siis erittäiin hyvät. Kaksi jänistä oli siis herätetty kesken unien ja ilman porkkanaa.

Rastit 1/3: L - 23 - 40 -52 - 39 - 58 - 32 - 46 - 42 - J - 24 - 57

Epämääräisestä lähtömerkistä matkaan ja paikallisten jalanjälkiä seuraten kun ne tietää mistä parhaiten kannattaa mennä. Oikeestaan ekat 4 rastia meni hyvin ilman ongelmia, Pientä hakua tietty kun karttaan piti yrittää sopeutua. Matkalla 58 jouduttiin tekemään koukku, kun ei löydetty tuota pohjoiseen menevää uraa. Sekä suon eteläpuolisella ekalla hitaalla osuudella otin geelin ja laitoin repusta löytyneen sykevyön paikalleen kuitenkin kokoajan edeten eteenpäin. 32 rastille gps jälki on parempi kuin oma fiilis rastille lähestymisessä. Koska siellä oli ihan epämääräisiä linjoja eikä kunnon uraa löytynyt josta olisi saanut kiinni. Siinä oli oikeestaan ison pummin mahdollisuus, mutta hapuiltiin itsemme rastille lähes ammattilaisten tavoin.

Hapuilu myös jatkui ennen 46:sta, kun mitään uraa ei ollut. Iso mäki ei meinanut tulla mitenkään vastaan vaan pientä paniikkia oli taas ilmassa. Lopulta mäki löytyi ja suunta oli taas selvä. Seuraavalla välillä ajauduittiin liikaa vasemmalle ja siitä tietysti syytän erantoa, mutta mistäs tiedät. Mäki löyty, mutta se oli väärä ja saatiin itsemme jotenkin kartalla ja lopulta kurvattiin juomarastille hakemaan varmempi suunta. Tankkasin siinä noin pari mukia kylmää vettä ja yksi energia yksikkö meni myös. Tästä suunnasta rasti löyty sitten hyvin ja huomattiin, että nyt pitää skarpata tätä kartanlukua.

Rastit 2/3: 37 - 25 - 45 - 59 - J - 56 - 35 - 51 - 34 - 53 - J - 28 - 54 - 38

Matkalla 59 valittiin tuo linkkimaston ura, mutta se ei ollut yhtään nopeempi ja hieman epämääräinen se myös oli. Ehkä kurvatiin hieman liian aikaisin pellolle. Aegviidussa oli kaivo juoma pisteenä ja yksi sinkki ämpäri. Vesi näytti samealta/etovalta, mutta pienen empimisen jäkeen Juha tarjosi huikkaa ja sellaisen pitkän siitä otin. En paljoo maistellut, mutta alas se meni ja siellä pysy. Muutkin reppujaan siinä täyttelivät. Tässä päätettiin ampua vauhdilla karttaa alas ja alkuperäinen suunnitelma piti. Vaikkakin piirretty suunnitelma olikin jo haihtunut alkumatkasta teille tietämättömille. Jopa permanent tussilla kirjotetut väliajat/check pointit olivat ihan suttua.

35 oli haastava tästä suunnasta ja niittypelto ihan P**kaa. Sellasia heinätuppoja, jolloin ei tiennyt mihin suuntaan jalka keikkaa. 34 sähkölinjalla oli pieni energiatankkaus lennossa ja samalla hukkasin oman karttani geelin imutuksessa, joten palasin taaksepäin noin 30-50m ja kartta löyty. Juomarastilla oli pisin tauko, kun purin repun ja tankkasin siihen liruavasta säiliöstä noin 1l nestettä ja enegria pillerit. Juoma oli loppunut edelliselle rastille. Säiliö ilmoitti samalla vuotamisestaan ja peffa oli ajoittain hieman kostea.

Rastit 3/3: 41 - 43 - 44 - 26 - 36 - 21 - 48 - 31 - 47 - 50 - 22 - M

38 oli hidas mutta selkeä, risukosta runnottiin itsemme läpi, ees taas heiluen. Tie osuudella mentiin aika vauhdilla, kun pian olisi taas kiire. Meinattiin myös mennä ohi yhdestä kohtaa, kun osa lähti hakemaan 33 rastia. 26 lähestyttäessä oli yksi ylimääräinen ura ja se vähän sekotti ajatuksia, mutta oikea suunta selvisi lähes heti, ku muita joukkueita näkyi. Sitten oli katsottu, että joen ylityksessä oli molemmilla puolilla polku eli siellä pitäisi olla silta. Päästiin "sillalle", joka oli osittain veden alla täysin laho ja rikki. Pohja näytti huonolta, joten takasin toiselle ylityspaikalle, jos se olisi parempi. En suostunut uimaan vaikka Juha yllytti. Tälle koukulle oli myös kivuttu mäen yli eli kierto sakkoa tuli taas lisää.

Sitten rupesin mittaamaan rastiväliaikaa ja sitä voidaan käyttää apuna montako rastia ehditään hakea. Sain parille välille sellaisen summittaisen 13 min lukeman ja todettiin, että ei ehditä 29 hakemaan. Hitain väli 31 oli ratkaiseva ja siellä runnottiin itsemme kaiken pusikon läpi ja kerran meinasin jäädä jumiinkin, kun risut heitti ukon takasin tulosuuntaan. Pikku koukku ja matka jatku. Matkalla 50 aikaa oli vähän mutta sen pitäisi riittää. Porukkaa tuli paljon vastaan ja rastin läheisyydessäkin oli vielä vähän apuja.

Kello näytti karua aikaa ja nyt suunta pohjoseen ja valitsin vielä suoremman uran 22 mutta se oli aika kinttupolku. Juhalla oli ollut energian kanssa vaikeuksia ja olin vuorostani veturina. Muutenkin aina vaihdettiin kovempi veturi keulille ettei homma mee ihan löysäilyksi. 22 ok ja maali melkein häämötti, mutta pari pikku kumparetta siinä oli matkalla ja ohiteltiiin muita vasemmalta ja oikealta. Siltä vaan mistä pääsi.

Maalissa: Aikaa meni 7h 56min 54sec ja km tuli 67,1 km. Keskitahti liikeellä oli 6:42 min/km ja tauot mukana 7:06 min/km. Pysähdystaukoja oli 20-25min riippuen miten gps datasta sen laskee. Nopein km 4:54 ja hitain 11:42. Syke näytti olevan 149 ja max 166, toki tossa alussa sykeet varmaan olivat korkeemmalla, mutta vyö ei ollut paikalla. Ajattelin ennen kylmää suihkua ja semi-lämmintä saunaa, että tämän pitäisi riittää johonkin. Tuloste liuska näytti 119p. Sen verran hyvin paineltiin, mutta matkalla nähtiin myös pareja, jotka menivät tosi kovaa. Yleisesti matkalla nähtiin paljon juoksevia pareja.

Saunan jälkeen karu totuus selvisi, kun kävelin ilmotustaululle samaa matkaa tuloksia tuovan henkilön kanssa. Voittajilla oli pisteitä hurjat 127 ja meillä 8 vähemmän. Kesti hetken kunnes tajusin, että oltiin hävitty pronssi vaivaisella 1 minuutilla. No ei mahda mitään kaikkemme annettiin ja se riitti tälläkertaa 4. sijaan. Toki kärjessä oli huippu porukkaa.

Mentiin keitolle ja saatiin kahvia, pullaa, leipää ja mini nakki-piiras. Ne maistuivat hyvältä ja ennen saunaa olinkin jo juonut tuomani 1,5l spriten loppuun. Nähtiin mitaleiden jako ja lähdettiin liftaamaan Tallinnaan, kun seuraava juna tulisi vasta kasilta. Taisi 3-4 yrityksellä tärpätä ja päästiin kaverin kyytiin, joka oli menossa keskustaan ja tiesi jopa missä meidän hotelli oli vaikka oltiin sitä mieltä, että voidaan kävellä kauempaakin. Pian selvisi, että kuskimme oli toinen siitä joukkueesta, joka voitti meidät sillä vaivaisella minuutilla.

Tuli vähän sellainen fiilis, että pitäskö kävellä sittenkin. No juteltiin pitkät tovin Rogasta ja seikkailuista ja mitä kaikkea siihen liittyy. Selvisi myös, että kaveri oli ollut mitaleilla monesti ettei me nyt niin huonoja oltukkaan. Oli vaan vähän huono tuuri tälläkertaa, mut toisaalta sellainen reissu ettei ihan heti sitä unohda. Illalla oli sitten jatkopelit italialaisessa ravintelissa.

Järjestäjien sivut

Loppulauselma jossa tutkittiin mitalistien taustoja ja ne ovat jäätävän hyvät (lähde: http://et.wikipedia.org/wiki/Rogain ):

Tammemae Timmo 2013 MM 2.
Pallo Rait 2013 MM 2.

Lauri Lahtmäe 2012 ERC 1.
Armo Hiie 2012 ERC 1.

Karli Lambot 2010 MM 3.

Tanel Kannel "Musta hevonen"