Kuivan kesän oravat iskivät huippu suositussa syksyisessä Viron rogaining kilpailussa. Matka paikan päälle oli jo oma seikkailu, kuten traditioon kuuluu. Aluksi oli laiva piletit ja sitten Valio myrsky kirjaimellisesti vei ne. Juha varasi päiväristeilyn isommasta laivasta, koska oli normi reittimatkaa halvempi. Tallinnan terminaalissa sitten hengailtiin hetki ja myytiin paluuliput suomalaiselle 'teho' tiimille, jonka päivä oli jo alkanut ilmeisen vauhdikkaasti. Hymyiltiin tilanteelle ja käveltiin kaupunkiin etsimään hyvää ruokapaikkaa.
Lopulta löydettin hyvä tankkauspaikka, jossa tarjottiin energia-tehokasta pitsaa. Juha otti päivän pitsan ja myyjä kyseli, että ihanko varmasti se iso koko, juu juu iso koko! Itse vielä emmin, kun yleensä tuo iso pitsa jaetaan kahden kesken. Loputa nälkä vei voiton ja isot tilattiin. Itse lätyn halkaisija ei ollut ongelma mutta paksuus oli 2-3cm luokkaa. Huh huh syötiin reilu puolet ja sitten kyselemään DogBagiä ja siinäkin eka ehdotettiin pientä yhden palasen laatikkoa, mutta lopulta tingin pienen laatikon ja saatiin hyvät ilta eväät mukaan. Käytiin vielä kaupassa ja sitten mentiin puistoon istuskelemaan ja odottelemaan kyytiä yöpymispaikkaan, joka oli jossain.
Meidän tiimiin olisi myös tulossa paikallisvahvistus, Armo, joka on tutustunut maastoon erittäin hyvin. Hän ei kuitenkaan ollut meidän kesäleiri majoituspaikassa vaan ystävälliset
Libahunt kisan järjestäjät ja kaverit Paul, Mairolt ja Veikko pitivät seuraa. Aamulla pääsimme hyvin kisapaikalle jossa Armo oli hoitanut meille kartat ja GPS mokkulan. Juha vähän manaili että nyt ei voi käyttää kaikkia taktisia aseita vaan pitää mennä siivosti ;-)
Katseltiin
karttaa tovi ja melkein yhteen ääneen todettiin, että kaikki rastit pystyy hakemaan helposti, jos maasto ei ole aivan mahdotonta. Toki matka mitattiin langalla (51km) ja 'orava' pyörällä (62km). Matkan pituus vahvisti sen, että kaikki rastit pystyy hakemaan, jos ei tule mitään ongelmia. Kiertosuunnaksi valittiin eka itäpuoli, koska länsipuolella voi oikasta maaliin tarvittaessa. Kamat kasaan ja miehet maastoon.
Alku oli aivan järkyttävä kun porukka lähti lappamaan 4:30 vauhdilla ekalle rastille ja ensimmäiset 4km meni aikaan 20min 31sec ja siinä vielä oli leimattavia rasteja metsässä. Mulla alko heti pohkeet kirramaan ja kahmin suolaa pussista sen mitä uskalsin popsia. Varmaankin edellisen viikon ½-mara painoi jaloissa. Ei auttanut itku markkinoilla vaan Armo keulilla paineli varvikossa sellaista vauhtia, että olin aivan varma ettei tämä hyvin pääty.
Lauri Leppik
Ehkä
kilpailun suurimman pelastuksen tein rastilla 4 (40), jossa kaikki lukivat vasemmalla olevan avosuon. Jotenkin pojat halusivat jatkaa matkaa, mutta sanoin että tarkistetaan suon pääty. Onneksi löysin sieltä rastilipun noin 30cm korkeudelta ja emme jääneet harhailemaan maastoon vaan pääsimme heti jatkamaan matkaa. Pienen koukun teimme myös 39-36 välillä, kun maasto veti liikaa etelään. Tässä vaiheessa yritin pysyä jotenkin kartalla ja juuri ja juuri siinä onnistuin. Suolaa ja energiaa söin sen mitä ehdin.
Lämpimän sään takia jouduin juomaan lähes kokoajan pieniä kulauksia. Nestettä minulla oli mukana 1,3l lähtiessä ja ekalla pisteellä tankkasin säkin täyteen eli 1,6l isojen kulauksien kera. Nämäkin loppuivat ja vikalla juomapisteellä otin mukaan vajaan litran. Hieman harmittelin kauniilla avosuolla ettei ollut omaa kameraa mukana. Olisi meinaan tullut hienoo materiaalia palaneesta metsästä ja avonaisesta suosta silmän kantamattomiin Juhan ja Armon juostessa etualalla.
Lauri Leppik
Itäpuolen isoilla ojilla alkoi olemaan niitä kivoja hirvikärpäsiä ja lopulta paineltiin rastit ihan linja suoraan oikeeseen yläkulmaan, joka osoittautui erittäin hyväksi ratkaisuksi. Tässä vaiheessa minulla oli jo alkanut takareidetkin antamaan kramppi oireita. Muutaman kerran juili jumittaen niin pirusti että piti syödä suolaa ja imuttaa kaikki geelit. Lopulta luovutin ja huikkasin Juhalle että nyt tarvitaan veturia.
Rastilla 24 yritin ottaa buranaa, mutta rastin jälkeinen oja oli hieman leveä ja päätin ottaa buranan vasta uinnin jälkeen. Onneksi paikalla oli puunrunko ja Juha meni eka. Puu loppui ja piti maastoutua vetiseen mutaliejuun. Samaan aikaan tulin puutapitkin ja kuulemma hartioille ei saanu hypätä niin menin vasemmalta ohi mutta juutuin myös mutaan. Muistin hyvän säännön että 4x4 veto toimii tässäkin ja saatuani enemmän pinta-alaa painoni alle vedin itseni toiselle puolelle. Kaivelin mutaisine käsine buranaa ja lopulta pesin käteni ja kartan vedessä ja sain kaivatun kivun lievityksen. Armo tuli konkarin ottein kepin avustuksella yli ja matka jatkui hieman rivakammin kun kuulemma pojat jäähtyivät vedessä liikaa.
Tämän muta-ylityksen jälkeen oli tosi hieno imeä mutaisesta juomaletkusta juotavaa.. no parit purskutukset suussa letkun kanssa ja sylkäisy olkapään yli sai riittää ja pian se jo unohtu, että oranssinen pihkaniska paita oli muuttunut lähes mustaksi.
Lauri Leppik
Viritettiin vetonaru ja olin narun jatkona. Jalat saivat hieman lepoa, jos levoksi voi kutsua 7min/km keski-juoksuvauhtia metsässä.. Pariin kertaan tämä naru kommentoi hassuja ja kuulemma narun jatkona ei paljoo parane valittaa.. Tämä helppasi huomattavasti, kun ennen vetoa olin aivan varma, että jään makaamaan mättäälle pitelemään kramppaavia jalkoja. Tankkasin reilusti ja toimin varasuunnistajana Armolle ja Juhakin välillä ehti karttaa vilkuilemaan.
Länsipään kännöksessä hieman Juha alkoi tummumaan. Kuitenkin fiilis nousi niin korkealle lopun häämöttäessä, joten nyt otettiin tarkasti ja mitään pummeja ei sallittaisi. Tehtiin varmoja valintoja ja juostiin niin pirusti tai siltä se ainakin tuntui. R33 olisi tarjottu yhtä lisäuintia mutta jätettiin se käyttämättä ja mentiin kangasta pitkin rastille. Onneksi maali tuli lähes tuntia aikaisemmin ja saimme loppuajaksi 7h 6min 2sec ja gps matkaa tuli tasan 60km. Eli oma arvio 68km olisi pitänyt jos vain rasteja olisi ollut enemmän. Kuulemma maanomistajat olivat täälläkin hieman varautuneita suunnistajiin.
Lauri Leppik
Maalissa kysyttiin heti monta joukkuetta on jo tullut ja vain yksi huippu suunnistaja pari, virolaisia maajoukkuemiehiä oli tullut ennen meitä 28min nopeammin, joten sija 2. oli meidän. Tuon ajan kurominen olisi ollut minulle mahdottomuus, eikä pojatkaan omasta mielestään olisi tuota aikaa pystynyt vääntämään. Joukkueita oli yli 350!
Palkintojenjaossa lahjoitimme kirjapalkintomme ystävillemme ja saimme myös kyydin Tallinnan satamaan.
Kiitos Armo ja Juha!
Lnkit:
Route Gadget kiemurat
GPS kiemurat
Tulokset
Järjestäjät
