sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Ratareisi 2014 - Työmatka Cyclocross sarja?

En nyt kuollakseni muista mistä sain vihiä tällaisesta tapahtumasta Suomalaisen suven huipennnukseen. Nyt väsymyksen kaatamana tuntuu siltä että ei enää ikinä näitä. Tarkoituksena oli kiertää Alastaron moottorirataa 24h tunnin ajan ja itsellä oli alimpana tavoitteena vain tuo Ratareiden titteli eli 100 kierrosta. Sen jälkeen tulisi pyöreät lukemat 300km ja ehkä pienoinen 350km häivähdys kävi mielessä. Tämä kuitenkin olisi edellytänyt hyvää säätä ja flunssatonta kevättä. Maksimi aikana pidin tuota 12-15h rajaa eli koko aikaa en halunnut käyttää.

Meillä oli vuokrattuna mökki Kapulta ihan radan vierestä, joten vietimme siellä ystävien kesken edellisen päivän paistellellen lettuja ja tankaten energiaa itse koitosta varten. Ihan pikkuisella lenkillä tuli käytyä, mutta enegrian tankkaaminen ja huimien juttujen kertominen viepi helposti voiton näiltä kekkeriltä. Ja läheisissä muissa mökeissä Juhannus oli noussut jo kohottamaan kattoja.

Kuva Merja Ylihärsilä

Teoriassa 20km/h keskivaudilla matkaksi tulisi 480km ja pienellä puristuksella 500 olisi mahdollista, jos vain tekisi pitkiä lenkkejä pohjille. Tässäkin lajissa mukavuus vie voiton ja moni kurvasi varikolle pienestäkin vesisateesta sekä rakeet karkottivat lähes loputkin radalta. Toki ymmärrän sen, koska hommasta kuin hommasta tulee puuduttavaa 24h tunnin kuluessa. Tavallaan minulle sopi tuo haasteellinen sää jonkun aikaa, mutta talvipyöräilyvaatteiden puuttuessa itseltäkin meni homma pikkuisen taisteluksi.

Yhtenä raamina oli perseen puutuminen sekä varpaat että sormetkin puutuvat usein minulla. Tämä aiheuttaa ääriosien palelua turhan herkästi, joka vaikuttaa radallaolemiseen. Arvelisin viettäneeni pisimmilläni putkeen 3h radalla. Osat menivät pyöräesti 180km 70km ja 50km joiden välissä mahtavimpana hetkenä oli pitsan saapuminen ja se hotasin mahaani pikkaisen turhan nopeasti. Ai että se teki hyvää. Vain pyöräilyssä on mahdollista tehdä tällainen super tankkaus. Kiitos pitsasta!

Kuva Merja Ylihärsilä

Radalle muodostui hyviä letkoja, jossa mentin vuorollaan peesissä ja letkan keulilla sykkeet itsellä kohosi melkoisesti. Itse peesailin mahdollisuuksien mukaan ja yksinkin joutui taivaltamaan useita puolituntisia. Musaa ei ollut ja nautin lunnon ja radan antamista elämyksistä sen mitä voin. Hienolla kelillä aamuauringon nousu olisi myös hieno kokea. Kertaakaan ei kyllä kaduttanut että hommaan lähdin ja enemmän keikka antoi kuin otti.

Itselle oli pienoinen yllätys tuo oma sijoitus ensimmäisen 12h aikana koska muilla oli hienot pyörät ja värkit. Toki luotin Jamikseen johon olin saanut vaihdettua kaikki osat viimeisen puolenvuodenaikana ja XT navoilla sekä suht uusilla ketjuilla / rattailla mentiin. Keskiökin oli vaihdettu. Takkiin tuli pyörän painossa sekä alle olisi voinut laittaa jotkut kevyet 25-28 mm kumit. Tuuppasin 6 baaria 35mm etuseen ja 6,5bar takanakkiin. Tällä pyörä rullasi peesissä ihan kivasti.

Kuva Merja Ylihärsilä

Lämpätila vaihteli 6-12 väliin ja iltapäivästi sekä alku illasta tuuli ärsyttävästi. Oma nopein kierros taisi juuri mennä alle 5min tuolla lyhennetyllä radalla 2721m (tarkistamaton). Tuloksia tarkastellessa oma sija voisi olla korkealla, jos vain kiertäisi rataa koko ajan. Tähänkin suoritukseen olen tyytyväinen ja huolto pelasi hyvin. Aika vähällä energialla tuota pyörää ajelee koleassa kelissä.

Mitä tästä jäi käteen. Hieman kutkuttaisi jossain vaiheessa kokeilla omaa uutta ennätystä, jos aika vaan siihen riittäisi. Tämä edellyttää paremaa keliä ehdottomasti. Jalat on suht ok ja jumit tulee varmaan maanantaina vasta. Oikean polven takana olevat jänteet aristavat ja penkissä istumisen kesti lopulta ihan hyvin. Liikkeelle lähtö on kaikkein vaikeinta.

Kuva Merja Ylihärsilä

Matkaa tuli 113 x 2721m =~307,473km (garmin 302,7km)
Ajan ollessa 12h 41min josta taukoihin meni noin 1h 20min (avg.move ~27km/h)
(tiedot tullaa tarkistamaan myöhemmin)

Garmin connect datat1, datat2, datat3

Kaikki kuvat Merja Ylihärsilä

Järjestäjien sivut

Tulokset

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Jukola 2014 - Pihkaniskat 1

Huh huh, Olipas jännä viikonloppu monessa mielessä. Paikalla oli paljon tuttuja ja monen moista kekkeriä muttei tainnut olla kekkeruuseja, toki pari Palauttelijaa. Yritän tässä keskittyä ankkuriosuuteni numero analyysiin ja omiin fiiliksiin ja tapahtumiin matkalla vaikka koko viikonloppu oli täynnä monia hetkiä.



Tähän alkuun laitetaan kuva joukkueestamme Pihkaniskat 1

Kuva Merja Ylihärsilä


Täältä saat kartan auki jotta voit seurata matkaa.

Kuva Merja Ylihärsilä


Vaihtopuomilla sain kartan Jarilta ja yritin lähteä luukuttamaan hyvää ekaa km mutta Karhunkierroksen jälkeinen flunssa vielä painoi, joten se jäi vaatimattomasti 5:24min/km vauhtiin. Tämä kertoi sen ettei hommasta tule helppo mutta yritin mennä välit mahdollisimman suoraan. Pohdin reittiä ja otin tukea tuosta avoinaisesta pistealueesta ja jyrkänteestä. Silti arvelin että tuo lopun koukku maksoi noin ~15 sec. Ajattelin tämän menevän kartan lukuharjoituksen piikkiin, kun 2 väli meni hyvin.

Pientä koukkua taas tuossa 3:lla ja siitä tuli +10 sec. Sitten tuli joku päänpyöritys virhe ja en vaan nähnyt 4 rastia oikealla ja menin ohi. Paikalla ei tietty ollut apuja ja otin paikannuksen turhan pitkältä ja tämä maksoi sen 2min 45sec. Omassa päässä olin jo laskenut lähes 5min pummia ja ajattelin että tekee ne muutkin mokia ja matka jatkui lisäten vauhtia jotta saadaan hukattu aika kurottua kiinni. Tästä tuli 5 rastille 30sec koukkuhaku, däm tuumasin!!

Päätin parantaa kartanlukua ja keskittyä tähän hommaan. Varmaankin tuo ennen 4 rastia pidetty lentokusitauko alkoi vaikkuttaa, toki vähän piti pysähdellä ettei kartta kastu. 6,7 meni ok vaikka ensimmäinen niistä oli aika hankalassa paikkaa. 7-8 välillä hämäännyin tuossa ryteikössä pääuran perään ja jouduin raivaamaan omaa tietä ryteikössä ja usko loppui kerran ja tein ~45sec syherön lähellä rastiympyrää.

Kuva Merja Ylihärsilä


Latasin täysillä mäkeen ja happi kulki heikosti ja flunssa painoi keuhkoissa. Jotenkin se kone vähän nyt lämpeni ja olo parani sitä mukaa kun tossu meni toisen tossun eteen. 9,10 ok ja 11 oikaisin muiden perään suolle, kohtalainen ratkaisu. Nestettä koneeseen toistamiseen ja aina pari mukia urkkajuomaa. 12 ok. 13 pitkä välillä yritin käyttää valmiita uria mahdollisimman paljon mutta se meidän ura oli niin pieni ettei sitä meinannut aina löytää. Onneksi suunta oli aina selvillä.

Kartta oli hyvälukuinen ja itse ainakin erotin tarvittavat asiat siitä. 13-14 välillä melkein sekosin suunnassa ja lopulta valitsin sen suunnan missä näin muitakin, eli siellä oli ura. Tähän arvelen hukanneeni noin 15sec. 14 ok , 15 mini koukku. Tässä oli hyvää 2-4 hlö hajanaista letkaa tarjolla ja juomapisteelle mentiin yhdessä, mutta muut jatkoivat tietä vasemmalle ja mä menin suoraan. Olinkin sitten 16 rastilla ennen heitä. Tästä jatkoi aukolle rohkeasti ja tällä pitkällä välillä reitit ristesivät ja tuttua polkua oli tarjolla. Jätin myös juomapisteen käyttämättä 16-17 välillä.

17, 18 ok. 19 tiputin ehkä liian alas ja nousin tuosta linjalta ylös eli hieman liian aikaisin. Tässä sahaamisessa meni varmaan vähän hukkaan mutta kukas noita nyt enää jaksaa laskea ku loppu häämöttää. Tuuletus yleisörastilla vaikka katsomo oli tyhjä. 20 tarkasti ja vuorikauriina loikin vikalle 21 rastille jossa kannustus oli lähes Hornetin volumella :-) Leima ja koodin tarkistus vielä varmuudeksi.

Kuva Merja Ylihärsilä


Oli ilo juosta maalia kohti kun joukkueen pojat olivat vielä kannustamassa ja tuuletin tiety vähän ja sitten täysillä maaliin ajassa 2:02:13 eli hävisin vaivaiset 38min maailman parhaalle suunnistalle Thierrylle. Tämä takasi osuus sijoitukseksi 175 joka olisi voinnut olla alle 150 ilman noita pummeja. Joukkue taisi saada sijan 228. Mutta ei harmita yhtään ja nyt on näytöt annettu eli varmaan pitäs se suunnistuslisenssi taas maksaa?


Kuva Merja Ylihärsilä


Linkit: Joukkue ja Omat rastiväliajat ja Garmin datat

Viikonloppuun mahtui Hornet näytös sekä lähtö suoritettiin myös ylilennolla ja kokeilin kuvata sitä:





Sekä pari mallasrastilaistakin

Kuva Merja Ylihärsilä


Kaikki kuvat by Merja & Tomi klik

by Olvi



torstai 12. kesäkuuta 2014

Dolomiti Extreme Trail - DNF

Lyhyen loman alkuun oli varattu pieni pyrähdys Italiassa ja minun tarkoitus oli olla turvana ja tukena Merjalle, koska hän oli löytänyt kivan juoksutapahtuman pohjois-Italiasta dolomiiteilta. Itse olin flunssaa sairastellut koko matkan karhunkierrokselta tänne DXT starttipäivään saakka. Minua kyllä moneen otteen kehotettiin menemään omia matkoja mutta minulle sopi paremmin kevyempi reissu ja sempä takia matkasimme yhdessä koko matkan. Kävin lekurissakin kahteen kertaan muttei mitään löytynyt. Oikeestaan vieläkin välillä flunssa jälkipainaa ja lima liikkuu, mutta tällä mennään.

Tarkoitus oli lisätä tähän enempi kuvia ja videoita joita olisin editoinut tässä motorhomessa mutta invertteri teki tenän ja ei lataa mitään kannettavaa tietokonetta ja tollaisella sormitietokoneella ei mitään sellaista voi tehdä.

Omalta osalta pakkasin molempien reput kasaan ja katsoin että kaikki tavarat ja himmelit tulee mukaan itse kisaan. Olimme varautuneet täydellä varustuksella vaikka oli luvassa tosi kuuma päivä joten osan tavaroista olisi voinut jättää suosiolla pois. Tällaisessa reissussa on hyvä testata varusteita tulevia koitoksia varten joten reput täyteen vaan. Kuvailin GoProlla videoita ja kuvia melkoisen kasan.


Itsellä oma meno oli alusta alkaen aika hikinen ja sykkeetkin olivat aika korkealla. Oletan tämän johtuneen flunssassa ja kuumasta kelistä. Datoja kun katselin garmin palvelusta niin sykkeet laskivat loppua kohden ihan hyvin ja moottori lähti normaalisti käyntiin. Olo myös viileni vaikka päivä oli tosi lämmin varmaan lähellä 30 astetta porottavassa auringossa. Metsän varjossa ja lumisilla kohdilla tuli kivasti viilennystä.

Tosiaan matkan edetessä huomasimme ajan karkaavan käsistä pikku hiljaa ja varsinkin ensimmäinen iso huippu oli sen verran hidas, että ajatus loppun pääsemisestä alkoi hiipumaan. Reittiä oli hieman muutettu alkuperäisestä koska yli 2k oli liikaa lunta ja sieltä ei olisi päässyt riittävän turvallisesti. Tämä tarkoitti sitä, että alussa sahataan enempi alas jotta riittävä noususumma saavutetaan. Toki matkalla oli eniten vapaaehtoisia mitä olen koskaan aikaisemmin nähnyt. Ilmeisesti nämä Extreme juoksut vaativat enempi.

Ekalle aikakatkaisu kohtaan saavuttiin ~20min etuajassa ja hörppäsin yhden alkoholittoman oluen ja tankkasin suolakeksejä. Siinä kohdassa fiilis oli hyvä kun tiesi että 37 on saavutettavissa. Toki huhu kertoi että aikakatkaisu aikoja olisi kasvatettu lumisen kelin takia mutta arvelin sen olevan huhu. Tähän mennessä olimme ohittaneet monia ja moni oli jä jäänyt matkan varteen. Meidän tasainen vauhti oli hyvä.

Loppupuolella jaloissa oli hyvin voimia ja yritin kannustaa meille vähän vauhtia ja siinä onnistuimme ihan hyvin noilla loivilla osuuksilla. Jyrkemmät mäet menivät sitten hitaammin. Lopulta meiltä otettiin 37k kohdalla zipit pois ja annattiin kyytii maaliin. Molemmat oltiin sitä mieltä että maaliin olis päästy jos aikaa olisi ollut 2h enempi eli arvio olisi ollut noin 14h tuntia vaikka lopun alamäkeä on vaikea arvioida kun sitä ei päästy kokemaan.

Maalissa saatiin saatiin finisher kengät koska sääntöjen mukaan kaikki 37k päässeet saivat ne. Käytiin vaihtamassa kamat ja tultiin takaisin nauttimaan ranskalaisia ja oluet.

Täällä Merjan kertomus joka tarkemmin selventää reittiä ja matkaamme.

DXT DNF video julkaistu: